Näyttelijä ja muusikko Irina Björklund ei luovu rakkaasta soittimestaan, sahasta. Irina kertoikin, että saha kulkee hänen matkassaan lähes aina, sillä koskaan ei tiedä milloin on aika musiikin. Irinalla on varmasti monta juttua sahasta ja lentokenttäviranomaisista.
Saha on aivan tavallinen Sandviken Strarivarius. Puita Irina ei ole sillä sahannut, eikä savottaa ole luvassa tulevaisuudessakaan. Innoituksen sahansoittamiseen Irina sai nähtyään Delicatesse -elokuvan. Sahansoittamisen perusteet Irina kertoo opetelleensa internetistä.
Irina luopuu viulustaan, joka ei ole aivan priimakunnossa, mutta osaavissa käsissä siitä tulee varmasti aivan soiva peli. Irina on aloittanut laulunkirjoittamisen jo seitsemänvuotiaana ja ennen näyttelijän uraa Irina tähtäsi tosissaan tanssijaksi. Neljätoistavuotiaana Irina joutui Kansallisoopperan baletissa toteamaan, etteivät polvet yksinkertaisesti tulisi kestämään tanssin vaatimia rasituksia, Suomen elokuva- ja teatteritaiteenalojen onneksi.
Irina Björklund on kierrätysihmisiä, ja jos on tarvetta uudelle talvitakille tai keittiön pöydälle, Irina sanoo ensin suuntaavansa kirpputorille, vasta sen jälkeen pohditaan muita vaihtoehtoja. Irina ei varsinaisesti keräile mitään, mutta tunnustaa pikku paheekseen, että tuhkakuppeja ja ravintoloiden ruokalistoja on tullut keräiltyä ulkomailta.
Viulun mukana tulee Irinan uusi Vintage Espresso -levy omistuskirjoituksella.