Retrolissun ysärit: Aktivistit Teema 28.10.2013 klo 21.
360 kilometriä Bodyshopiin
Kolme tyttöä kävelee kulmikkaasti peräkanaa. Matkimme Genesiksen I Can't Dance -videota, ja olemme menossa kemppariin ostamaan maskeeraustarvikkeita. On vuosi 1992 ja olemme kuudesluokkalaisia.
Kempparissa kysymme myyjältä, jolla on aivan liian tummaa meikkivoidetta, onko heillä eläimillä testaamattomia meikkejä. Tarvitsemme niitä salapoliisikerhon käyttöön, mutta koska tehtävä on salainen, emme puhu siitä mitään. Lähimpään Body Shopiin on 360 kilometriä, eikä kukaan pääse sinne lähiaikoina.
Muutama vuosi myöhemmin kuuntelimme uuspunkbändejä ja käytimme Body Shopin kirsikantuoksuista huulirasvaa. Green Day ja Offspring julkaisivat läpimurtolevynsä ja Apulanta esiintyi yläasteen diskossa. Luokkahuoneessa Klamydian Vesku Jokinen lauloi: "Hei Kemppainen, ime munaa", mikä sopi hyvin, sillä ruotsinopettaja oli samanniminen. Olimme tyhmiä ja epäkypsiä, mikä oli vain hyvä, sillä aikuiset olivat saaneet pahaa jälkeä aikaan.
Ruskeaksi itsensä meikannut kempparin myyjä oli vakuuttanut meille vuonna 1992, että kaikkien meikkien ainesosilla on joskus tehty eläinkokeita. Olimme kuitenkin ehdottomia. Tämä oli tyypillistä ysärinuorille: haluttiin meikkejä mutta ei eläinkokeita, hampurilaisia mutta ei styroksia siihen ympärille, turkkeja mutta ei raatoja. Eläintenoikeudet, ihmisoikeudet ja kasvissyönti kuuluivat jokaisen ysärinuoren elämään yhtä itsestään selvästi kuin Dekadenzin sateenkaaren väreissä hehkuvat hiusvärit ja Igorin tekemät lävistykset.
Ja miten kävi kempparissa? Tilanne kärjistyi, lensimme kaaressa Olavinkadulle ja syvänpunainen myyjä antoi ymmärtää, että putiikki tulee hyvin toimeen ilman meidän markkoja. No, ei tullut, ja niin maailmaa muuttuu hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin.
Kaisa Alenius
Kirjoittaja on Retrolissun ysärit -sarjan käsikirjoittaja.
Kommentit (0)