Olemme olleet reissussa nyt kolme kuukautta ja vihdoinkin on aika palata kotiin. Tuntuu erikoiselta lähteä, ajatukset ovat ristiriitaisia. Toisaalta kotimaa-kaipuu on ajoittain miltei sietämätön, toisaalta elämä alkaa jo asettua tänne omiin mukaviin uomiinsa, kuin olisimme asuneet täällä kauemminkin. Balilaiset ovat kaunis-sieluista, lempeää ja henkevää jengiä, jotka uhraavat päivästään ison osan luonnon ja jumalien kunnioittamiseen. Kuin muistutuksena länsimaisen ajatusmaailmamme erilaisuudesta, saimme viimeisenä matkapäivänämme yllättäen mahdollisuuden osallistua Balilaisiin hautajaisiin.
Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen
Täydellisenä vastakohtana luterilaiselle synkistelylle Balilaiset hautajaiset ovat iloinen, värikäs ja suuri tapahtuma, joihin osallistuu vainajan perheen ja ystävien lisäksi myös vainajan kyläläisiä ja oikeastaan ihan ketä vaan. Samalla kun ruumis poltettiin kauniiden rituaalien saattamana taivaan tuuliin gamelan-musiikin raikuessa. Samalla ihmiset juttelivat iloisesti ja kokoontuivat myöhemmin piknikille meren rannalle. Huolimatta kuolemaan liittyvästä surusta, tapahtuma vaikutti ensisijaisesti elämää ylistävältä juhlalta. Kun kysyin paikalliselta ystävältäni että eivätkö he ole surullisia, hän huudahti kättään heilauttaen: "Hän jatkaa matkaa, annetaan hänen mennä" Balilaiset hautajaiset ovat monivaiheiset ja kestävät useita päiviä, mikä ei varsinaisesti yllätä koska Balilaiset tuntuvat keksivän rituaalin ja seremonian päivän jokaiselle kellonlyönnille ja noudattavat perinteitään kunnioitettavan tunnollisesti. Toivoisin todellakin voivani viedä mukanani Suomeen jotain tästä rauhaisasta luontoa ja elämää kunnioittavasta elämäntyylistä…
Nyt on aika hommata viimeiset tuliaiset, pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti arktista Pohjolaa. Heippa maailma, kohtaamme jälleen!
-Yona
Kommentit (0)