Yes jengi. Jumppaa marketissa. Mittari ranteeseen ja menoksi!

Ihan kreisi meininki. Taas nimittäin ollaan juoksemisen ja kuntoilun äärellä.

Amerikassa äidit ovat huomanneet, että vanhempien aika ei tahdo riittää jumppaamiselle. Tässä jenkkiäitien vinkkilistaa miten lihaksiaan voi huoltaa ruokakaupassa:

1. Sotke kauppalistasi
eli älä etene kaupassa loogisessa järjestyksessä vaan sotke kauppalista. Suhaa kaupassa täysin vailla suunnitelmallisuutta. Hae ensin omenat, sitten leikkele, sitten banaanit, ketsuppi, kerma, sipulit jne. Tällä edestakaisin tyylillä tulee askellettua huimat askellukemat.

2. Kurkota ylähyllylle
Älä nappaa rivin ensimmäistä pakkausta kätesi korkeudelta, vaan kurota sama tuote ylähyllyn takimmaisesta rivistä. Venyttää kehoa.

3. Lähde kauppaan uhmaikäisen kanssa:
Suostu lapsen jokaiseen kärryyn ja pois-, kärryyn ja pois-pyyntöön. Käsivarret saavat hyvää treeniä, kun ahtaat lasta istuimeen ja kohta taas pois.

4. Nauti jumiutuneista pyöristä: jumipyöräkärryjä työntäessä saat hikijumpan yrittäessäsi pitää kulkusuunnan suorana.

5. Viime hetken ideat kassajonossa:
Keksi kassajonossa mitä kotiin on vielä pakko ostaa ja kipaise hakemaan. Pikapyrähdys loppuun tekee hyvää.

Eräässä toisessa lehdessä taas oli juttua kauppakeskuslenkkeilystä. Tämänkin harrastuksen aktiivisin porukka löytyy Amerikasta. Rannetietokone käteen, juoksuvermeet päälle, luurit korvaan ja kauppakeskukseen hölkälle. Palautua voi välillä shoppaamalla jotain kivaa. Ihan kreisiä.

Urheiluharrastus markettijuoksentelusta tuli, kun joku äkkäsi pistää sykemittarin ranteeseen. Ei kovin erikoista. Ainahan on shoppailu käynyt kovasta kuntoilusta.

Kouluissa yleistyy aktiivisuusmittarien käyttö. Aktiivisuusmittarin on tarkoitus pistää lapsi liikkumaan. Ei nimittäin ole ihan helppo homma nykyaikana. Jos lapsi nykyään liikkuu, tapahtuu se useimmiten liikkuvassa autossa.

Aktiivisuusmittari kertoo istuuko vai seisooko oppilas ja jos istuu, niin sitten lapsi ymmärtää lähteä liikkeelle. Mittari ajaa varmasti asiansa. Tarkoitus on hyvä ja huoli suuri. Kouluun tulee yhä enemmän lapsia, jotka eivät ole koskaan kävelleet polulla tai kiipeilleet kallioilla. Ei onnistu tavallinen tasahyppy tai kuperkeikka näiltä lapsilta. Ulkoilu tai retkeily luonnossa on ihan extremeä.

No, sitten kun on sykemittaria, rannetietokonetta tai aktiivisuusmittaria kädessä, jalassa ja kaulan ympärillä niin sitten tarvitaan vielä viime aikojen muotilaite eli kehonkoostumusmittari. Tämä mittari auttaa kauppakeskuslenkkeilyn ja markettijuoksentelun ohella laihduttamisessa. Se mittaa lihasmassan, luumassan, vesiprosentin, rasvaprosentin ja painoindeksin. Mahtava laite. Kuten on myös ranteessa pidettävä painemittari, joka kertoo sinulle liikutko pystysuunnassa vai pysytkö samalla korkeudella.

Eräälle toisellekin laitteelle olisi tilausta. Laitteelle, jolle voisi aamulla astua – tai istua ja joka antaisi ohjeet, joilla lähtisi päivä hyvään alkuun. Vaaka toivottaisi hyvää huomenta ja jatkaisi sitten muistuttamalla lempeästi, ettei ole kiire mihinkään, vaikka olisikin. Ohjaisi aamupuuhissa ja kertoisi mitä kannattaa laittaa päälle ja mistä vaatteet löytyvät. Lähtiessäsi laite vielä toivottaisi mukavaa päivää, kannustaisi ja kehuisi miten pätevä ja kätevä olet.

Näiden laitteiden ja mittarien lisäksi tarvittaisiin kyllä vielä aivomittarit, jotka kertovat/toistavat/muistuttavat tasaisin väliajoin: syö, liiku, lepää, lue, nuku... syö, liiku, lepää, lue, nuku... syö, liiku, lepää, lue, nuku. Naura ja iloitse.

Yes jengi, mittari on mittari on mittari.

Muista: Älä yritä elää ilman askelmittaria, sykemittaria, aktiivisuusmittaria tai kehonkoostumusmittaria. Saati painemittaria. Ei nimittäin onnistu :)