Mies ennen esikoista, isä sen jälkeen

Räkänokastakin tulee mies - vaan ei. Mieheksi kasvu on psykofyysinen prosessi, jossa fyysisen kehittymisen lisäksi tarvitaan vahvaa psyykkistä kehittymistä. Ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta ja erilaiset yhteisöt vaikuttavat myös vahvasti siihen, millaiseksi mieheksi poika kasvaa.

Ulospäin näkyvin merkki on tietysti pojan fyysisten ominaisuuksien muuttuminen. Murrosikäisellä ääni temppuilee, lihasmassa lisääntyy ja partakin alkaa hiljalleen kasvamaan. Tämä on vasta mieheyden alkusoittoa. Poika tulee tietoisemmaksi kehostaan ja kehonkuvanmuutoksistaan, jotka voivat aiheuttaa jännitystä ja häpeääkin.

Myös sosiaaliset odotukset muuttuvat. Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa rippikoulun ja armeijan käynyt poika on saavuttanut sosiaalisen mieheyden ja häneltä on voitu vaatia aikuisempaa käytöstä ja vastuunottoa kuin nuoremmilta pojilta. Nykyisin nämä mieheyden kannalta tärkeät siirtymäriitit ovat haurastuneet. Mitään tarkkaa aikarajaa miehuuden saavuttamiselle ei siis voida asettaa. Kyse on ennemminkin oman identiteetin löytämisestä ja toisaalta kasvusta ”kulttuuriseksi mieheksi”, joka on omaksunut omat elämän arvot, sukupuoliroolit ja käsitykset ”hyväksyttävästä” miehuudesta.

Esiintyvistä lajityypeistä

Ikäinstituutin toimialapäällikkö Arto Tiihonen (FT) jakaa tutkimuksissaan miehisyyden neljään eri tyyppiin:
Perinteinen mieheys pohjautuu biologisiin perusteluihin ja vanhaan työnjakoon perustuviin tapoihin. Näitä miehiä on nykyisin paljon isoisinä, ja he ovat usein sodankäyneitä miehiä. On oleellista huomata, että miehen tullessa isäksi tulee samalla hetkellä joku aina isoisäksi ja kaikki isät kantavat sukunsa miesperimää mukanaan.
Hegemoninen mieheys taas perustuu vallalle ja menestykselle. Pohjana ovat usein elokuvien sankaritarinat ja julkisuuden henkilöt. Hämmentävän moni nuori mies ostaa nykyisin hegemonisen miehen mallin ainoaksi oikeaksi miehen mallikseen joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Marginaalinen mieheys perustuu voimakkaasti tietyn alakulttuurin omaksuneisiin miehiin. Miehen elämänarvot ja identiteetti värittyvät tyypillisesti voimakkaasti omaksutusta alakulttuurista käsin. Esimerkkinä voivat toimia erilaiset poliittiset ja uskonnolliset yhteisöt.
Ambivalentti mieheys yhdistää monia nykyajan miehiä. Mieskäsitys pohjaa sukupuolten tasa-arvoon uskomiseen. Tunnusomaista näille miehille on jatkuva tasapainottelu kaverien, perhe-elämän ja työn välillä. Koska aikaa ei kaikelle riitä tarpeeksi, on tehtävä vaikeita valintoja tai toivottava, että vuorokauteen saadaan mahdutetuksi 25. tunti tulevaisuudessa. Jälkimodernin yhteiskuntamme arki lienee ajanut useimmat miehet ja isät tähän viiteryhmään.

Ja kaikista tulee hyviä isiä!

Hyvinkin erilaisia miehiä yhdistää voimakkaasti isyys ja erityisesti ensimmäisen lapsen saaminen. Tällöin omat itsekkäät tarpeet ja halut heitetään (ainakin hetkeksi) nurkkaan ja keskitytään lapseen ja lapsen äitiin. Jokaisen isä haluaa omalla tavallaan olla tärkeä osa perhettä. Miesten valmistautuminen isyyteen tapahtuu tekemisen kautta. Isäryhmissä miehet kertovat vanhan auton vaihtamisesta turvallisempaan, uusien talvirenkaiden ja turvaistuinten ostosta, talon remontoinnista tai jopa uuden talon hankkimisesta. Monta perheriitaa olisi vältettävissä, jos naiset ymmärtäisivät tämän faktan; mies valmistautuu isyyteen tekemisen kautta. Mies haluaa perheelleen mahdollisimman hyvän ja turvallisen ympäristön, ja se on miesten mielestä heidän tehtävänsä.

Petre Pomell on helsinkiläinen psykiatrinen sairaanhoitaja, miestyöntekijä ja isä-valmentaja. Perheeseen kuuluu vaimon lisäksi 3,5 kk tyttövauva sekä eloisa ja vilkas juhannuksena 4 vuotta täyttävä poika. 

Lisää miesasiaa:

Miessakit

Miesten keskus