Onko leluähky?

Joulu tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin. Lelukuvastotkin kolahtavat postilaatikoista jo lokakuussa ja siitä alkaa varmasti monen perheen joulunodotus: "Joulupukki lähetti postia!"

Kun lapsen leluhalu on loppumaton, on toiveitakin paljon. Kolmevuotias osaa jo kertoa mistä pitää, mitä omistaa ja mitä kaikkea haluaisi. Pienempi ei vielä ymmärrä valintojen päälle, mutta sen kyllä, että kuvastoissa on jotain "suurta taikaa": lelujen ja leikkivien lasten kuvia on ihana katsella ja haaveilla samalla omista leikeistä.

- "Äiti, mä haluun tän paloaseman ja tän helikopterin ja tän ja tän..."

Meillä kuvastoja on luettu todella intensiivisesti, niistä on kehitelty myös yösatuja.

Muistan toki itsekin Ellos-kuvastojen ajan, kun ystäväni kanssa valitsimme joka aukeamalta suosikkiasumme ja -asusteemme. Ja kuinka jaksoimme selailla vaatekuvia tuntitolkulla.

No, nyt olen taas selailussa mukana vahvasti. Haluan ostaa lapsille muutamat hyvät lahjat, sillä parastahan on, kun lapsi nauttii leikkimisestä ja lukemisesta. Mutta mitä kannattaisi hankkia? 

Monet omasta lapsuudesta tutut lelut ovat tehneet uuden tulemisen, ja joissakin leluissa kiinnitetään ilahduttavasti huomiota myös muotoiluun, väreihin, materiaaleihini ja äänimaailmaan. Mutta oikeasti lelumarkkinoilla on kyllä valtava ähky. Pitääkö joka sarjakuva- tai animaatiosankarilla olla myös oma lelusarja?

Mitkä lelut ovat oikeasti tärkeitä?

Nyt lasteni leikeissä tuntuvat toimivat kestosuosikit: paloautot, duplot, vauvanuket, soittimet ja kirjat, ainakin. Päivästä toiseen. Pian tulee varmaan joku uusi lelu kuvioihin taas, mutta yleensä on lähes mahdoton arvata, mikä nousee suosikiksi ja mikä dumpataan ikuisuuksiksi lelulaatikkoon. Usein kasa tyynyjä tai pahvilaatikko tuo lapselle sen suurimman riemun.

Hienoa on, että legot kestävät ihan oikeasti ja niillä leikitään vuosia, jopa monessa sukupolvessa. Barbiet, Fisher Pricet ja Brio-junat kestävät myös - niin aikaa kuin kulutustakin. Ja tietenkin kaikki vanhat kunnon puulelut. Ja pelit ja kirjat, jos niistä pitää hyvää huolta. 

Lähes kaikki halpikset, muoviset "Made in China" -ajopelit ovat meillä menneet rikki kuitenkin jo ensiajoissa. Ja niiden laatu mietityttää muutenkin, ovatko käytetyt maalit ja materiaalit turvallisia?

Milloin lelu kannattaa jättää hyllyyn?

Laissa on säännökset lelujen turvallisuusvaatimuksista, mutta täyttävätkö kaikki markkinoiden lelut vaatimukset?

Lelujen turvallisuutta valvoo ja testaa Kuluttajavirasto.

Lelut, niiden osat tai pakkaukset eivät saa aiheuttaa kuristumis- tai tukehtumisvaaraa eikä ruumiillista vammaa. Lelut eivät myöskään saa sisältää helposti syttyviä materiaaleja tai vaarallisia kemikaaleja.

Jos lelussa ei ole CE-merkintää, se kannattaa jättää ostamatta. Ja jos lelu ei täytä laatu- tai turvallisuuslupaustaan, on järkevää reklamoida myyjäliikkeen kautta valmistajalle.

Itse petyin pahasti viime vuoden joululahjoista muutamaan: Brion leikkihellaan ja taaperokärryyn. Hellasta lähti irti terävä pala ja kärrystä irtoilivat ruuvit. Molemmat olisivat saattaneet joutua lapsen suuhun. Reklamoin asiasta, mutta Brion vastaus oli tyly: ruuvit olivat tuotekehittelyssä, mutta terävään palaan ei ollut mitään selitystä. Myyjäliike palautti kyllä rahat mutta ei uskoani Brion tuotelaatuun.

Mihin menevät turhat lelut?

Kukaan tuskin korjaa nykypäivän muovileluja. Ehjiä ja kestäviä leluja kannattaa kierrättää. Lelunvaihtopäivät, kirpputorit tai kavereille antaminen ovat oiva tapa. Ja retro- tai klassikkoleluilla on toki keräilyarvoakin.

Lelunvaihtopäiviä järjestävät ainakin Ekologisia vaihtoehtoja lapsiperheille ryhmä, Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistykset sekä perhekahvilat.

Lisää lelujen turvallisuudesta:

9.12.2009 YLE Uutiset: Joululeluista paljastui ikäviä yllätyksiä

9.12.2009 Taloussanomat: Osta lelut edullisesti

Kuningaskuluttajassa:

Kuluttajavirasto tutki jälleen joululelut

Lelukemiaa

Tuontileluja testataan tullilaboratoriossa pistokokein

Olotila: Terveydelle vaarallisia kemikaaleja löytyy kotinurkista

Kemikaalikimara: Lelujen ftalaatit