Terveydelle vaarallisia kemikaaleja löytyy kotinurkista

24.04.2009Noora Shingler

Oma kiinnostukseni kosmetiikan, ruoan, tekstiilien ja ympäristön kemikaaleihin alkoi muutamia vuosia sitten työskennellessäni Kuningaskuluttajassa, kun jouduin selvittämään terveyssiteen anatomiaa (lue juttu täältä). Jo toimittajaurani ensimmäinen juttukeikka paljasti, että tuoteselosteissa ei välttämättä kerrota koko totuutta ja kuluttajien on lähes mahdotonta olla täysin selvillä siitä, mitä aineita tuotteet sisältävät.

Puutteellisten tuoteselosteiden lisäksi on olemassa toinenkin ongelma. Vaikka tuotteesta löytyisikin tuoteseloste, sitä voi olla vaikea ymmärtää. Heprealta kuulostavat koodit saattavat hämmentää ja pelottaa - joskus aivan turhaan - ja toisaalta, niiden suhteen ei osata olla tarpeeksi kriittisiäkään. Kaikki E-koodit eivät ole pahasta, mutta toisaalta on vaikean tuntuista selvittää, mitkä ovat. Eikö se olisi viranomaisten tehtävä?

Moni osaa jo syynätä elintarvikkeiden tuoteselosteita ja etenkin mainitsemiani E-koodeja. Kosmetiikan INCI-listojen tulkinta puolestaan saattaakin tuntua melkein mahdottomalta. Mistä voi tietää, mitä kannattaa välttää ja mitä ei? Ja miksi mitään kosmetiikan ainesosia ylipäänsä tulisi välttää? Eivätkö ne ole tutkitusti turvallisia, jos ne kerran ovat päätyneet kaupan hyllylle asti? Entäpä vaatteet ja kulutushyödykkeet, koskeeko epäselvä kemikaalivyyhti myös niitä? Vastaus: terveydelle vaarallisia kemikaaleja voi olla niin ruoassa kuin kosmetiikassa ja yhtä hyvin leluissa kuin tekstiileissäkin. Muistatko myrkkytuolitapaukset? Lue täältä.

Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA.

Joulukuussa 2006 hyväksyttiin onneksi EUn uusi kemikaalilaki nimeltä REACH. Ennen REACHin olemassaoloa tuottajien ei nimittäin tarvinnut testauttaa käyttämiään kemikaaleja, elleivät ne olleet aivan uusia, vastikään kehitettyjä kemikaaleja. Käytössämme oli ja on siis kymmeniätuhansia kemikaaleja, joita on käytetty jopa 20 vuotta ilman, että niiden vaikutuksia ihmiseen on tutkittu. Ei juuri tarvitse ihmetellä, miksi syövät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Nämä perimää vahingoittavat, elimistöön (ja ympäristöön) kertyvät sekä syöpää aiheuttavat aineet ovat REACHistä huolimatta yhä markkinoilla, eikä niiden esiintyminen rajoitu kaupan tuotteisiin, vaarallisia kemikaaleja löytyy jopa kotinurkista, pölyhiukkasiin kertyneenä. Imurien pölypusseja tutkittaessa on havaittu, että tavallisten kotien (ei siis teollisuushallien jne.) pölypusseihin kertyy tavallisen arjen yhteydessä edellämainittuja aineita. Näissä kotinurkissa hyörivät niin kotieläimemme, pienet lapsemme kuin me itsekin. Kemikaalikeskustelun käyminen on erittäin tarpeellista ja kemikaalien aiheuttamat terveysvaarat ovat todellisia.

Et ehkä tiennyt, mutta sinulla on kuluttajana oikeus kysyä ja saada vastaus kysymykseen: sisältääkö ostamasi tuote aineita, jotka tiedetään terveydelle vaarallisiksi. Näitä aineita on siis noin 800, mutta viralliseen vaarallisten aineiden luetteloon niitä on otettu vasta 16 (listan kemikaalimäärä kasvaa vähitellen). 16 ainetta on silti alku! Ei tietenkään ole sanottu, että kaupan kassahenkilö osaa vastata kysymykseesi, mutta hänen velvollisuutensa on viedä kysymys esimiehelleen, joka puolestaan on velvollinen selvittämään asian sinulle. Näin on määrätty REACH-laissa. Vetoa siis EUn kemikaalilainsäädäntöön ja kuluttajan oikeuteesi vaatia tietoa lelujen, tekstiilien, kulutustavaroiden ja kosmetiikan kemikaaleista.

Kaikkien kemikaalien pelkääminen on tarpeetonta, mutta tiettyjen aineiden kohdalla kriittisyys todella on tarpeen. Näiden linkkien takaa löydät lisätietoa:

kommentit

Kiitos Noora että jaksat tiedottaa näistä asioista suurelle yleisölle, joka ei vaivaudu lukemaan EU-dokumentteja. REACH ei ole täydellinen mutta vähintään iso askel parempaan suuntaan.

Pe, 2009-04-24 15:51

Hullua, että nämä kemikaalit ovat sallittuja, kunnes mahdolliset tutkimukset toteavat niiden haitallisuuden. Eikö sen pitäisi mennä toisinpäin: kemikaalien pitäisi olla kiellettyjä, kunnes niiden vaarattomuus on todistettu.

La, 2009-04-25 11:13

"Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA"

No jos on faktaa, niin luulisi toimittajan laittavan vaikka viitteet tähän faktaan.

Tai eihän nykyajan "toimittajia" kiinnosta asoiden taustojen tutkinta/julkituonti vaan myyvät lööpit, sensaatiohakuisuus ja kaiken maailman tuomiopäivän pelon lietsonta

Ma, 2009-04-27 14:41

Anonyymi: Väitteelleni on tietenkin olemassa lähde, EU lainsäädäntö! En laittanut linkkiä, koska ideanani on "suomentaa" vaikeasti tajuttava EU-jargon lukijoilleni.

Mainitsemani 800 CMR kemikaalia(carcinogenic, mutagenic, reprotoxic) on lueteltu REACH-asetuksen liitteessä XVII, tarkemmin liitteen alakohta 28 käsittelee karsinogeeneja, alakohta 30 mutageenejä, alakohta 30 reprotox-aineita, ja itse aineiden luettelo on liitteen liitteissä 1-6.

Eli siis REACH-asetuksen liite (annex) XVII, sen alakohtien 28-30 liitteissä (appendix) 1-6 on listattu ne aineet.

Koko REACH-asetus löytyy täältä:http://eur-lex.europa.eu/

Ke, 2009-04-29 14:06

"Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA."

Valitettavasti, vai pitäisikö pikemminkin sanoa kaikeksi onneksi, edellinen lause on faktaa vain osittain. Edellä mainitussa kommentissa viitataan Reach-asetuksen liitteeseen XVII. Liite aineineen on totta, mutta tulkinta 800 aineen jokapäiväisestä kuluttajakäytöstä on harhaanjohtava. Kyseisellä listalla on nimittäin erittäin suuri määrä aineita, jotka ovat teollisuuden välituotteita, kuten maaöljyjakeita, kaasuöljyjä, kivihiilitervaa tai metallien käsittelyssä käytettäviä aineita. Tuotteet on tarkoitettu vain teollisuus- ja ammattikäyttöön. Suuri osa listan aineista ei ole kuluttajamarkkinoilla, -käytössä - vielä vähemmän jokapäiväisesti.

Jos Ylen Olotila-sivustolla puhutaan markkinoista, oletusarvona on, että kyseessä ovat kuluttajamarkkinat - varsinkin, kun edellä on kerrottu E-koodeista, INCI-listoista, leluista ja tekstiileistä. Teollisuuden käyttämiä aineita ja välituotteita ei pidä sotkea näihin. Elintarvikkeilla ja kosmetiikalla on oma lainsäädäntönsä, ne eivät sisälly Reachiin. Lainsäädäntöä tarvitaan paitsi kuluttajien ja ympäristönsuojelun turvaksi, myös työturvallisuuden kannalta. Kuluttajaviestinnässä on erittäin tärkeää erottaa olennainen epäolennaisesta. Kyseisellä listalla on toki mukana aineita, joita löytyy kuluttajatuotteista, kuten atsoväriaineita, nahankäsittelyaineita, muovien pehmittimiä, palonestoaineita. Näistä aineista on syytä tiedottaa kuluttajia.Kuluttajille pitää kertoa aineiden haitoista, mutta ei kannata pelotella aineilla, joihin kuluttaja ei törmää. Hieman hurjalta myös vaikuttaa E-koodien ja kemikaalien pahisten käsittely samassa artikkelissa.

Anonyymille kommentoijalle tiedoksi, että kuluttajien ei tarvitse vaivautua lukemaan EU-dokumentteja. Ne on tarkoitettu yrityksille, mutta esimerkiksi Ympäristöministeriön sivuilla on suht' tiivis yhteenveto asiasta. Ks. alla oleva linkki.

Ericalle: Ennen oli niin, että viranomaisten piti osoittaa kemikaalien haitallisuus. Reach käänsi asian siten, että nykyisin vastuu kemikaalien turvallisuuden todistamisesta on teollisuudella.

Aiheesta lisää: http://kemikaalikimara.blogspot.com/2009/04/reachin-jaljilla.html

La, 2009-05-02 12:26

Uskon, että sinulla saattaisi olla paljonkin keskusteltavaa esimerkiksi Satu Hassin kanssa siitä, minkälaista tutkimusta kemikaalien vaikutuksista on tehty ja mikä on turhaa pelottelua ja mikä ei. Fakta on, että kotiemme nurkista löytyy syöpävaarallisia aineita, siitä kertominen ei ole mielestäni pelottelua, vaan tärkeän faktan jakamista ihmisille, jotka ovat tästä - ja näistä asioista ylipäänsä -tietämättömiä. Käsittelen myös 800 aineen listaa kokonaisuutena ja yhden yläotsikon alla, sillä minua viisaammat ja asiaan perehtyneet eivät ole antaneet minulle syytä uskoa, että listan kemikaaleja tulisi käsitellä eri ryhmissä.

Ma, 2009-05-04 13:39

Kiitos Noora. Itsellä ei ole aikaa penkoa näitä asioita, mutta kiinnostusta kyllä. Sinä olet antanut minulle monta näppärää linkkiä ja vinkkiä. 2 lapsen äitinä olen erityisen kiinnostunut myös kokonaisuudesta, eli ei minusta ole aivan yhdentekevää mitä "teollisuudessa" käytetään, vaikka ne aineet eivät suoranaisesti kuluttajan käsissä pyörikään. Kokonaisuus ratkaisee eikä kemikaalit teollisuudestakaan katoa niin, etteivätkö ne jossakin vaiheessa kiertokulkua olisi meillä ja jälkipolvillamme käsissämme. Sinä luovit hienosti aiheesta toiseen ja yhdistelet näppärästi eri aloja:)

Tsemiä ja iso kiitos!

Ps. Vinkkejä kaivataan yhä: Onkohan kukaan koskaan kasannut tietopankkia ruokien, kauneustuotteiden, pesuaineiden yms. ainesosista, josta suoraan voisi nähdä onko aina VARMASTI turvallinen (tarkoitan tällä sitä, että on olemassa näyttöä/tutkimustietoa pitkälläkin aikavälillä, ilman ristiriitaisuuksia, että aineosa on ok) tai EHKÄ/VARMASTI haitallinen? Ehkä esimerkki kertoo enemmän kuin tuo ylläoleva sepustus:)

Incl:
hiustenpesuaineet: vältä: -baraben, linalool...
Turvallisia nimikummajaisia:...

E-aineet ruoissa: vältä: ...
Turvallisia:...

Meikit: vältä:...
turvallisia:...

To, 2009-05-07 12:45

lisää kommentti

Lisää kommentti

noora loves eko,reilu ja luomu

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

arkisto

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä