Ruokamuistoja - lapsuudesta

Nimimerkki: Hessutyttö
Lapsena söin aamuisin isän kanssa aina talkkunapuuroa, johon laitettiin voisilmä sekä lihakäristystä, johon kastettiin ruisleipää. Näin runsailla eväillä isä lähti pöllimehtään ja minä pieni tytön tyllerö kasvoin tukevaksi, mutta ruoka oli hyvvää!

Nimimerkki: namnam:)
Joka lauantai tehtiin karjalanpiirakoita äidin kanssa. Taito tuli opittua jo pienenä. Aion siirtää perinteen myös omalle tyttärelleni - se  on niin special juttu, että osaa tehdä piirakoita itse. Ja se maku! Kun ottaa pellillisen kuumia karjalanpiirakoita uunista ja laittaa päälle voita, sitä ei voi sanoin kuvata miten hyviä ne on just silleen.

Nimimerkki: aikku
Äidin tekemät lihapullat.

Nimimerkki: multasormi
Lapsuudesta jäi mieleen oman pellon uudet perunat ja oman kasvimaan sipuleista tehty voikastike. Oli se herkkua! Minä keräsin sipulit ja isä perunat, sitten äidin kanssa valmistimme ruuan. 

Nimimerkki: Saku
Mustikkapiirakka on herkkua ja äitini valmisti sitä aina pullataikinapohjalla. Nykyään mustikkapiirakkaa voi tehdä kautta vuoden. Pakastemarjat ei vain maistu piirakassa yhtä hyviltä ja tuoreilta kuin metsästä haetut marjat kesällä.
 

Nimimerkki: mymmy
Lapsena olin isän serkun luona kesälomalla. Siellä Eilan mies teki makkarakastiketta, se oli todella hyvää. Vieläkin muistelen sitä maukasta
makua.

Nimimerkki: Salla
Lapsuudesta on jäänyt mieleen äitini leipomat ruis-ja hiivaleivät. Meillä oli kotona iso leivinuuni ja sitä lämmitettiin usein talvella, kun paistettiin leipää ja pullaa. Uunin jälkilämmössä sitten kypsyi makoisa ohraryynipuuro, jota syötiin lämpimänä maidon kanssa.
 

Nimimerkki: Marilii
Kampsut, lappilaisittain. Äiti teki verestä ja ruisjauhoista ihania kampsuja, neliön muotoisia, pari senttiä vahvoja, jotka keitettiin kypsiksi isossa kattilassa. Valmistuttuaan niitä syötiin perunoiden ja sipulikastikkeen kera. Seuraavana aamuna äiti paloitteli jäljelle jääneet kampsut ja paistoi ne voissa valurautapannussa puuhellalla rapeiksi, kuumiksi aamupaloiksi kylmän maidon kanssa syötäviksi. Mikään maailmassa ei ole ollut niin hyvää!

Nimimerkki: Strawberry Fields
Lapsuudenkotini oli omakotitalo, jonka puutarhasta löytyi melkein kaikki ruoka-aineet mitä taloudessa tarvittiin. Olimme melkein omavaraisia! Mansikkamaasta oli meille lapsille sekä iloa että harmia - harmillista näet oli harventaminen. Mutta sen kesti, kun palkintona oli jokapäiväinen mansikkasato. Talon kuistilla oli ihanaa lueskella seikkailukirjoja ja lusikoida mansikkamaitoa, myös sadeilmalla se oli tunnelmallista. Miten lapsena kaikki maistuikin niin hyvältä! Ehkä osittain siksikin tuo herkku maistui, kun sen eteen oli koko perheen voimin uurastettu.

Nimimerkki: Anita
Aina lauantaisin juuri ennen saunaa äiti laittoi uuniin perunalihalaatikon, jonka päällä oli porsaankylkiviipaleita. Saunasta tultua me lapset oikein odotimme ruokaa, joka oli niin herkullisen tuoksuista ja näköistä. Porsaankylkiviipaleet tekivät kauppansa ja auta armias, jos niitä oli liian vähän ja joku jäi ilman! Se oli niin mukavaa. Kotoisa tunne: sauna ja hyvää ruokaa ja sitten köllöteltiin kotona

Nimimerkki: Minttu
Ehdottomasti äitini leipomat perunapiirakat. Ne kruunaavat pöydän niin juhlissa kuin arkenakin. Käytetyt ainekset ovat yksinkertaiset, mutta
piirakoiden maku ja rapeus vaatii kärsivällisyyttä ja hyvän leivinuunin.
 

Nimimerkki: atta
Paras ruokamuistoni on, kun tein ensimmäisen kerran itse ruokaa itselleni ja veljilleni kotona, kun olin kuudennella eli kahdentoista vanha. Olin
seurannut äitin ruuanlaittoa jo pitkään ja olin aivan innoissani, kun sain kerrankin itse olla kokkina. Ruoka vielä onnistui hyvin ja sain veljiltäni
kehuja! Keitin silloin makaronia ja paistoin jauhelihaa.

Nimimerkki: Lapsuuden herkku
Leipäpaisti. Äitini teki sitä itseleivotusta leivästä. Leipä oli litteähköä ohra, reikäleipä. Leipä kuivatettiin ja kuivat palaset murrettiin kattilaan, jossa oli hiukan vettä. Siinä sitä kiehutettiin, kunnes leipä pehmeni ja siitä irtos makua. Lopuksi lisättini suolaa ja voita ja ruoka oli mahtavaa! Äitini lisäsi siihen käristettyyä kastikelihaa. Minulle kelpas pelkkä leipäpaisti. Vieläkin kaipailen sitä. En usko sen onnistuvan monestaskaan leivästä.

Nimimerkki: Jakke-81
Sanotaan vaikkapa äidin tekemä makaronilaatikko. Kun nyt itsenäisesti asuessani teen oman ruokani, se tuntuu hienolta, kun itse en vielä ole kovin kokenut ruoanlaittajana.

Nimimerkki: Maiguess
Grillissä valmistetut jättikatkaravut. Söin niitä pienenä enemmän kuin kylläisyys sallii, sillä ne oli äärimmäisen hyviä, mutta päivän mässäilyn johdosta en katkarapuja syönyt noin kolmeen vuoteen. Nyt onnellisena syön niitä:)

Nimimerkki: Nano
Kummitädin leipomat karjalanpiirakat munavoilla! Kesämökillämme on vanhanajan valtava uuni, jossa suussasulavat herkut valmistuivat ja kaikki perheenjäsenet odottivat aina uutta satsia luukun ääressä vesi kielellä. Noin kolmannen satsin jälkeen alkoi jotain kai jäädä säästöönkin.
Itse olin noihin aikoihin alle kouluikäinen, mutta kovasti minäkin autoin leipomisessa. Onpa minusta kuvakin pirtin penkille nukahtaneena essu jauhossa. Väsy alkoi painaa kovan urakan (ja epäilemättä syömisenkin) jälkeen.

Nimimerkki: Pikku-Piia
Olin lapsena hoidossa perhepäivähoitajalla ja aina kun hän teki ruuaksi perunavelliä, oli paras hoitopäivä. Äitini ei koskaan tehnyt perunavelliä, koska hän ei itse pitänyt siitä. Sen lisäksi, että perunavelli maistui mahdottoman hyvälle ulkoilun jälkeen, sitä oli hauska syödä; ensin lusikoitiin reunoilta, koska siellä velli oli viileämpää ja hups.. kohta huomasikin, että koko lautasellinen velliä oli huvennut.

Nimimerkki: Julinka
Perheen kesken syöty yhteinen lounas sunnuntaisin. Isän tekemä perunamuussi oli kuin kermavaahtoa, mutta lihapullakastikkeeseen oli lisätty unihiekkaa, koska ruoan jälkeen alkoi aina nukuttamaan.

Nimimerkki: nasu
Lapsuudesta on jäänyt mieleen äitin tekemät syntymäpäiväkakut, joissa oli täytteenä sitruunamehulla kostutettuja banaanisiivuja ja kermavaahtoa. Kyllä oli kiva kävellä koulusta kotiin, kun tiesi että tarjolla oli herkkukakkua. Nykyään teen itsekin aina välillä vastaavaa kakkua, hyvältä maistuu vieläkin yli 20 vuoden jälkeen =)

Nimimerkki: Mammuli
Itse muistelen lapsuuden ruokahetkiä mummolassa, jossa olin hoidossa ja yökylässä, kun äitini oli yötyövuorossa. Mammani paistoi mielellään ryynimakkaroita valurautaisella pannulla puuhellallaan tai teki suussasulavia lihapullia ja ruskeaa kastiketta. Ruoka oli niin hyvää, että nuolin aina lautasenkin, mistä äitini minua tietysti moitti myöhemmin kotona.

Nimimerkki: mimi
Nahkiaiset, joita lapsena kutsuin namiaisiksi. Ne olivat suurinta herkkuani. Isoisäni toi niitä aina minulle tuliaiseksi. Niitä ei kuitenkaan ikävä kyllä enää saa mistään.

Nimimerkki: Anneli
Perjantai oli lapsuudenkodissani aina leipomispäivä. Kun suuri leivinuuni oli lämmitetty, syötiin illalla jälkilämmössä kypsynyttä perunalaatikkoa, jossa oli paljon läskiä. Samalla kuunneltiin radiosta sanomalehtikatsausta. Perjantai, perunalaatikko ja sanomalehtikatsaus! -Siitä alkoi viikonloppu.

Nimimerkki: HanneP
Kun olin pieni, teki äitini joskus leipäressua. Se oli yksinkertaisesti vanhaa kuivaa ruisleipää pilkottuna veteen, jota sitten keitettiin kunnes se muuttui puuromaiseksi. Sitä sitten pisteltiin voin kanssa ja hyvää oli!

Nimimerkki: Gitta
Lapsuudesta on jäänyt mieleeni hapanlohko ja mykyäiset.Hapanlohko oli Savossa perinne. Se tehtiin ruistaikinapohjaan, silloin kun leivottiin leipää. Mykyäiset taas tehtiin sianverestä, silloin kun oli teurastusaika sioilleeli joulun aikoihin.
 

Nimimerkki: Ramarja
Linsdrömin pihvit ja perunamuusi. Olin nuori tyttö maaseudulla, kun menin naapurin emännän kanssa, kylällä erääseen taloon, jossa marttojen opastuksella laitettiin ruokaa.Opin siellä valmistamaan Linsdrömin pihvejä ja perunamuusia. Tämä ruoka ja tapahtuma ei ole unohtunut koskaan, sillä ruoka maistui niin hyvälle, kun se syötiin yhdessä.

Nimimerkki: Lihansyöjä jo pienestä pitäen
Muistan niin elävästi vieläkin, kun joskus 70-luvulla olin ala-asteella koulussa.  Kotiin tullessa minulla oli hirmuinen nälkä. Jo rappukäytävässä, asuimme silloin kerrostalon kolmannessa kerroksessa, nenääni kantautui hyvä ruuan tuoksu. Harppoessa rappusia ylöspäin tuoksu vain voimistui. Se taitaa tulla meiltä, ajattelin. Avasin kotioven, äiti paistoi siellä jotain pihvejä. Ihanaa! Käydessä pöytään, karu totuus paljastui. Ne eivät ollutkaan jauhelihapihvejä, niin kuin olin luullut, vaan punajuuripihvejä. Äiti oli löytänyt uuden reseptin, jota halusi kokeilla. Minä kun olisin niin mielelläni syönyt niitä jauhelihapihvejä. Punajuuripihvit eivät oikein maistuneet.
 

Muut ruokamuistot