Yksinhuoltajaäiti rakentaa taloa

Sano minun sanoneeni: tulemme näkemään enemmän ja enemmän Annan kaltaisia rakennuttajia lähitulevaisuudessa. Yksinhuoltajaäitejä, jotka kyllästyvät asuntopulaan ja tahtovat oman katon alle. Vaikkahan sitten pikkuruiseen tönöseen.

Anna Airikkala, 29, ajautui talohankkeeseen viattomana alkaneen juttutuokion jälkeen.

- Ystäväni, joka myös on pienen lapsen äiti, alkoi jutella perheensä haaveesta rakentaa oma talo Tapanilaan. Täältä on hurjan vaikea löytää tonttia. Minun lapsuudenkotini on täällä ja vanhempien omakotitontti on lohkottu. Mainitsin tästä ystävälle ja hänen miehelleen, ja pian huomasin olevani keskellä kuumeista suunnittelua.

Ystävän mies lupautui vetämään hanketta. Perustettiin osakeyhtiö ja alettiin rakentaa kahta taloa. Annan tuleva koti on se pienempi, neliöitä on 102 kolmessa kerroksessa.

- Aluksi meillä oli sama rakentajaporukkakin, mutta sitten minun budjetissani tuli katto vastaan, ja oli pakko jatkaa omin voimin.

Vaikeimpana vaiheena Anna pitää betonivaluja ja muita rankan rakentamisen vaiheita, koska niihin hän ei voinut itse osallistua. Oli pakko vain seurata sivusta ja luottaa tekijöihin. Anna kyseenalaistaa yleiset käsitykset työmiehistä.

-Minulla on kokemuksia nyt sekä suomalaisista että ulkomaisista työmiehistä, enkä voi sanoa, että suomalaiset olisivat aina parempia. Hyviä ja huonoja löytyy sekä meiltä että muualta.

Anna haaveili pääsevänsä jouluksi uuteen kotiin. Haave oli kuitenkin epärealistinen.

- Nyt uskallan varovaisesti sanoa, että kesäkuun aikana, ehkä. Minua kannattelee ajatus elämästä omassa pienessä tönössä. Vielä minä juon kahvia omilla portailla auringonpaisteessa!

Sisätöitä riittää. Tällä viikolla Anna on kiinnittänyt kattopaneeleja ja tiivistänyt kipsilevyjen välejä. Kattourakka otti voimille, sillä Anna ei malttanut kuunnella ohjeita vaan yritti pusertaa pelkällä apinan raivolla.

- Runttasin paneeleja paikalleen väkisin ja osa niistä rikkoutui. Minussa on vähän liikaa tätä raivoa, että hampaat irvessä menen vaan ja teen sillä asenteella, että NYT on saatava valmista. Sitä kattoa tehdessä itkin. Tuli epätoivoinen olo, että tästä ei tule mitään.

Itkupotkuraivareiden jälkeen tuli sitten seesteinen olo ja työ alkoi sujua.

- Tämä on kai se minun vinkkini muille rakentajille. Kannattaa välillä itkeä ja raivota, jotta pääsee siihen hyvään seesteiseen tilaan, jossa kaikki onnistuu.

Anna nauraa, että lähtee talostaan vasta Malmin hautausmaalle. Tätä taloa ei rakenneta sijoitukseksi eikä myyntiin.Tästä tulee äidin ja nelivuotiaan tytön ihana pieni koti.

Lue juttu: Paluu Annan kotiin neljän viikon jälkeen