Kallis avioero

Puolisot, joilla oli asuntovelkaa, mainitsivat avioeron todennäköisimmäksi syyksi, jolloin he joutuisivat luopumaan nykyisestä asunnostaan. Vain vajaa kolmannes naisista voisi jäädä perheen asuntoon, miehistä taas lähes puolet, kertoo Anu Numminen, Nordean yksityistalouden ekonomisti.

Avioeron varalle ei mikään vakuutusyhtiö myönnä vakuutusta, joten avioparin on itse syytä varautua mahdolliseen avioeroon. Ensimmäisenä kannattaa laittaa kaikki yhteisesti rahoitettu ja hankittu omaisuus kuten asunto ja auto molempien nimiin.

Anu Numminen suosittaa, että talousasiat on hyvä järjestää jo suhteen alkuvaiheessa:

- Kun ollaan vielä erittäin rakastuneita ja kaikki menee oikein ihanasti, niin jo siinä vaiheessa pitäisi itse asiassa raha-asiat järjestää jo ihan selkeästi siltä varalta, että jos ihan teoriassa tulisikin tilanne, että joudutaan eroamaan. Sitten eron kohdalla, kun on kaikkea muutakin päänvaivaa, ei tarvitsisi ainakaan raha-asioista riidellä.

Päivittäisten raha-asioiden järjestämiseen neuvoisin avaamaan omien palkkatilien rinnalle yhteisen taloustilin, joka on molempien nimissä ja siihen molemmat voivat saada maksukortin. Tältä yhteiseltä tililtä maksettaisiin kaikki talouden yhteiset kulut kuten asuntolaina, bensakulut, auton kulut, lasten kulut ja päivittäiset ruokakulut. Molemmat puolisot laittavat sinne sovitun summan rahaa omien tulojensa mukaisessa suhteessa, eli se, joka saa enemmän nettopalkkaa, maksaa sinne tilille vähän enemmän, Numminen selvittää.

Nordean viime syksynä tehdyn tutkimuksen mukaan kaikki, mutta varsinkin nuoret parit, riitelevät rahasta. Saman tutkimuksen mukaan miehet maksavat tyypillisesti kuluja, joista perheeseen tulee lasku kuten asuntolainaa, yhtiövastikkeita, vuokraa, sähkölaskuja, vakuutuslaskuja, kun naiset taas käyvät ruokakaupassa, maksavat lasten vaatteet, harrastukset ja muut kulut ja sisustavat kotia. Näistä kuluista ei samalla tavalla jää mitään "jälkiä".

- Vaikka molemmat osallistuvat yhtäläisesti perheen elatukseen, niin usein miehet ovat sitä mieltä, että he kuitenkin maksavat enemmän, kertoo Numminen.
Kun kaikki yhteiset kulut menisivät yhteiseltä taloustililtä, voisi se välttää tämän mielikuvan synnyn.

Yksi tärkeä varautumisen väline Nummisen mukaan on avioehto. Suomalaisista kuitenkin harvempi kuin yksi kahdeksasta pariskunnasta tekee avioehdon.

- Se, mitä moni ei tule ajatelleeksi on se, että avioehto on erittäin tärkeä silloin, jos toinen tai molemmat ovat esimerkiksi pienyrittäjiä. Jos avioehtoa ei ole esimerkiksi henkilöyrityksessä, voi käydä niin, että avioeron yhteydessä joutuukin osituksessa maksamaan puolet oman yrityksensä varoista puolisolle. Pahimmassa tapauksessa siinä voi mennä koko elinkeino.

Numminen suosittelee asiantuntijoiden käyttöä avioerotilanteessa niin osituksessa kuin asunnon myynnissä.

- Vaikka haluaisi järjestää asiansa nopeasti, niin sen verran täytyy kuitenkin siihen aikaa käyttää, että ymmärtää, mistä ja mihin hintaan on luopumassa. Meiltä pankista saa neuvontaa ja kiinteistövälittäjää kannattaa käyttää.

- Silloinkin, kun pystytään eroamaan sovussa ja ei välttämättä tarvita juristien apua selvittämään näitä asioita, niin kaikki asiat on hyvä sopia aina kirjallisesti.

- On myös todella tärkeätä, että pankkiin tulee keskustelemaan raha-asioista heti, kun avioerotilanne tulee. Asuntolainan kohdalla on mahdollista neuvotella esimerkiksi uudelleen maksuohjelmasta tai mahdollisesta lyhennysvapaasta. On paljon helpompaa tulla sopimaan asioista silloin, kun mitään ongelmia ei vielä ole. Sen sijaan sitten, jos tulee maksuongelmia joko asuntolainan tai joittenkin laskujen kanssa niin, että ne menevät perintään asti tai tulee maksuhäiriömerkintä, niin pankissakin on vaikeampi auttaa.

Prinssi ja puoli valtakuntaa

 Piia Hiljander istuu nojatuolissa kolme alle kouluikäistä lasta sylissään. Lapset kuuntelevat tarkkaavaisina Prinsessa Ruususen loppuhuipennusta:
- Prinssi sai prinsessansa ja puoli valtakuntaa. He menivät naimisiin ja elivät yhdessä elämänsä loppuun asti.

Aina ei käy kuin saduissa, sen puolivaltakuntaa voi myös menettää. Noin 13 000 avioliittoa päättyy eroon vuosittain. Näin kävi myös Piia Hiljanderille kolmisen vuotta sitten.

- Asuimme silloisen aviomieheni kanssa omassa omakotitalossa Pohjois-Suomessa. Molemmat omistimme talosta puolet, myös velasta molemmilla oli puolet ja auto oli molempien nimissä. Mutta sitten tapahtui avioero. Keräsin lapset ja jotain tavaroita pakettiin ja tilasin muuttoauton. Sitten tulimme takaisin etelään, Hiljander kertoo.
Mukaansa Hiljander otti ainoastaan kuivausrumpunsa, perintönojatuolinsa, yhden perintöastiaston, oman ja lasten sängyt sekä vaatteet, hammasharjat ja lasten lelut.

Hiljander vaati omaisuuden jakoa eli ositusta heti, kun oli laittanut avioeron vireille. Osituksen toimittamiseen ei tarvitse jäädä odottamaan avioeron kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeutumista tai lopullista avioerotuomiota. Hiljanderin osituksessa mukana olivat vain asunto ja auto.

- Ne olivat ne isoimmat ja arvokkaimmat, mitä katsoimme, että menee puoliksi. Soitin asianajajalle, joka hoiti kaiken. Pankin kanssa neuvottelimme, mikä on asunnon arvo ja miten paljon siitä on velkaa. Samoin arvioitiin auton myyntihinta, jos sitä olisi lähtenyt myymään ulkopuolisille. Asianajaja kirjasi ne ylös ja teki viralliset paperit, ettei kummallakaan tule mitään sanomista jälkeenpäin, Hiljander muistelee.

Osituspäätös tuli jo parin viikon sisällä poismuutosta. Jos puolisot tekevät omaisuuden jaon sovussa ja nopeasti, siinä säästää, kun raha ei ole kiinni vanhassa asunnossa eikä tarvitse maksaa päällekkäin kahden kodin kuluja. Tosin avioerotilanteen ”henkisen väsymyksen” tiliin voi olla valmis ottamaan taloudellisia menetyksiä.

- Sinne jäi kaikki kotiteatterijärjestelmästä lähtien: astiat, pyykinkuivausteline, pesukone ja tiskikone, keittiön kalusteet ja sohvat ja kirjahyllyt eli ihan kaikki, mitä perheissä nyt yleensä on, Hiljander kuvailee.

- Menihän siihen rahaa, mutta se, että olisi lähtenyt laittamaan moottorisahalla keittiön pöytää kahtia: ota sinä kaksi tuolia ja minä otan kaksi, niin ei se ollut kuitenkaan sen arvoista. Paljon helpommalla pääsi näin. Oli vaan tärkeätä, että pääsee sieltä – kunhan se elämä muuttuu.

Muuttuihan se elämä. Piia Hiljander päätyi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi vuokra-asuntoon. Hiljanderin äidistä tuli lasten oheishuoltaja. Monen Ikea-käynnin ja kirpparikierroksen jälkeen kaunis valoisa koti on hyvin varustettu ja viihtyisä.

- Rahallisesti näihin hankintoihin meni aika tarkkaan se summa, mikä sieltä osituksesta käteen jäi, kun oli velat saanut maksettua. Yllättävän isoja summia kertyy ihan joistain juomalaseista ja lakanoista ja kaikesta pienestä, vaikkei sitä ajattele, kun niitä pikkuhiljaa ostaa. Vaikka sieltä ei tullut sitä pöytää eikä sitä sohvaa mukana, niin tässä on vuosien mittaan saanut ne kerättyä ja elämä jatkuu. Kaikki on ihan hyvin, Hiljander toteaa ja jatkaa:

- Näillä samoilla neliöillä tähän mahtuisi toinen aikuinen asumaan ihan loistavasti ja saman verran suunnilleen menisi sähköä lämmitykseen ja ruuat pystyisi laittamaan samalla ja kotivakuutuksetkin olisi. Silloin vaan olisi kaksi maksajaa ja tulot, totta kai, enemmän kuin tuplaantuisivat nykyisistä.

Varsinkin lapsiperheen erolle tulee hintaa

Avioerossa kaikki maksaa: niin avioeron ja osituksen virallistaminen kuin asunnon myynti tai osto. Avioliiton solmimisesta ei tarvitse maksaa mitään, mutta avioerohakemuksen jättäminen käräjäoikeuteen maksaa 80 euroa ja tuomio avioerosta 45 euroa. Lapsen huoltajuuspäätös maksaa 80 euroa. Jos siitä tehdään useampia päätöksiä kuten Hiljanderin tapauksessa ensin yksinhuoltajuudesta ja sitten oheishuoltajan määräämisestä, kukin päätös maksaa erikseen.

Sopuisan osituksen (sopimusosituksen) käypä hinta on 1500 euroa varatuomari Marjo Kiukkosen mukaan. Hän toimii Suomen Asianajajaliiton perhe- ja perintöoikeudellisessa asiantuntijaryhmässä. Hintaan vaikuttaa ennen kaikkea asianajajan aika, joka on tunnilta keskimäärin 180 euroa ja lisäksi arvonlisävero 23 prosenttia. Alkuvalmistelut ennen asianajajalle menoa kannattaa siis tehdä huolella. Kirjataan ylös puolisoiden varallisuudet, velat, vastuut ja arviot, mitä halutaan. Mukaan kannattaa toimittaa kaikki mahdolliset liitteet: tiliotteet, velkakirjat ja muut tositteet. Jos haluaa säästää, irtaimistosta riitely on Kiukkosenkin mukaan turhaa.

Puolisot voivat myös jakaa omaisuutensa itse keskenään tekemänsä asiakirjan mukaisesti. Heidän on päivättävä ja allekirjoitettava asiakirja. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Suositeltavaa kuitenkin on, että asiakirjan laatii asianajaja. Riidattomaan ositukseen on mahdollista saada myös pankin lakimiehen apua.

Jos omaisuutta ei saada jaettua sovussa, tuomioistuin määrää pesänjakajan, joka toimittaa osituksen (toimitusosituksena). Silloin voi Kiukkosen mukaan varautua minimissään 2000 euron laskuun. Hakemus pesänjakajan määräämisestä maksaa 80 euroa. Pesänjakajan kulut puolitetaan puolisoiden kesken, mutta molemmilla voi olla vielä omat avustajat, jotka tietenkin veloittavat oman työnsä. Mitä kauemmin riidellään, sitä korkeammaksi hinta nousee.

Kun yhden kodin sijasta tarvitaankin kaksi, se aiheuttaa monenlaisia kuluja. Välittäjän kautta myytävästä asunnosta tulee välittäjänpalkkio. On syytä huomioida myös asunnon omistusoikeuden luovutuksesta aiheutuva varainsiirtovero. Sen suuruus määräytyy sen mukaan, onko kyseessä kiinteistö vai asunto-osakeyhtiö. Muuttokulut on oma epämääräinen kululajinsa, johon vaikuttaa luonnollisesti myös etäisyys. Jos ei ole autoa tai autoilevia ”avustajia”, muuttoauto nielee helposti 400 euroa. Jos joutuu muuttamaan väliaikaiseen asuntoon, siitä tulee lisäkuluja. Jos muutetaan vuokra-asuntoon, voi varautua maksamaan ensimmäisen kuukauden lisäksi myös kuukauden tai kahden kuukauden suuruisen takuuvuokran. Se tekee varsinkin lapsiperheessä helposti 2000–3000 euroa. On huomioitava myös sähkösopimus, (usein vuokra-asunnoissa pakollinen) kotivakuutus, tietoliikennesopimukset, televisiolupa…

Uuden elämän aloitus toisessa kodissa maksaa helposti yli kymmenen tuhatta euroa. Samaan aikaan tulot puolittuvat, mutta kulut pysyvät ennallaan. Tai jopa kasvavat. Jos lapset asuvat vuorotellen vanhempien luona, hankitaan lapsille arjen helpottamiseksi usein ”tuplavarusteet” esimerkiksi ulkoilu- ja harrastusvälineitä. Varsinkin huonojen kulkuyhteyksien äärellä pienten lasten kanssa oma auto on välttämätön. Piia Hiljanderilla meni pelkästään auton ostoon 10 000 euroa.

Lähde: Kuningaskuluttaja