Lapsuudenystävät kunniaan

Minullakin on säilynyt matkassa mukana ystäviä lapsuudesta saakka. Edelleen parhaimpiin ystäviini lukeutuu Maarit, joka aina pienenä meille tullessaan kiipesi ensitöikseen pihalla pyykinkuivaustelineelle. Hän näet pelkäsi meidän innosta riehuvaa Otto-mäyräkoiraa. Alas tultiin, kun tilanne oli rauhoittunut. Antin kanssa taas kolusimme kirpputoreja ja jaoimme yhteisen rakkauden vaatteisiin. Muistanpa eräänkin junamatkan pikkuteineinä Oulu-Helsinki-Oulu-välillä, kun kävimme päiväseltään alennusmyynneissä isolla kirkolla. Ihania löytöjä!

Lapsuudenystävät ovat siinä mielessä erityisiä, että heidät tuntee jotakuinkin läpikotaisin. Tiedossa ovat heikkoudet ja perhetaustat ja yhdessä on koettu paljon.

Tosin tokihan lapsuuden ihmiset ja ystävyyssuhteet ovat myös muuttuneet. Muistan parikymppisenä nieleskelleeni, että "tuokin tuossa esittää", kun ystävä käyttäytyi uusien ihmisten seurassa eri tavalla kuin olin tottunut. Ja siinä missä pienenä ystävien kanssa vietti kaiken aikansa, nykyään nähdään harvemmin. Tapaamisia kuitenkin aina värittää tietty tuttuuden ja turvan tunne: ”Tuo tuossa on ja pysyy ja kaiken lisäksi ymmärtää minua.”      

Sain vastikään kunnian vierailla Kuopion tyttöjen ruokakerhossa. Vaikka monilla on tosiaan vielä aikuisiällä ystäviä lapsuudesta, harvempi on kuitenkaan niin onnekas, että iso, tiivis kaveriporukka olisi säilynyt samassa kokoonpanossa monta vuotta.

Tytöt pohtivat mitä heidän ystävyytensä merkitsee heille ja kuinka ystävyys on muuttunut vuosien varrella. Yhtä mieltä tunnutaan olevan ainakin siitä, että vielä vanhoina mummoinakin sama jengi on kasassa!

Yle Puheen Tästä elämästä -sarja tarjoaa vertaiskokemuksia elämän pieniin ja suuriin käänteisiin. Luvassa on sekä tietoa että tunnetta maanantaista perjantaihin aina klo 17.08.