Millaista on isovanhemmuus nykyään?

14.05.2010

Ajatus mummolasta tuo monelle mieleen tuoreen pullan tai leivän tuoksun. Ennen mummolla ja vaarilla saattoi olla päiväkaupalla aikaa odottaa lapsenlapsia kylään. Tämän päivän isovanhemmat ovat sen sijaan usein vielä työelämässä mukana ja muutenkin liikekannalla: reilaavat, bailaavat, golfaavat, zumbaavat tai vihdoinkin toteuttavat itseään vaikka taideharrastuksen parissa. Onko isovanhemmuus itsessään kuitenkaan muuttunut? Miten aktiivimummot ja -vaarit jakavat aikaansa moneen suuntaan?

Pidentyneen eliniän myötä yhä useammalla lapsella on isovanhempia tai isoisovanhempia. Väestöliiton tuoreessa Farkkumummoja ja
pehmovaareja -kirjassa muistellaan, millaista isovanhempana oleminen oli ennen ja pohditaan, mitä kaikkea siihen nykypäivänä liittyy. Ainakin isovanhempien rooli on viime vuosikymmeninä entisestään korostunut. Kiireisissä perheissä isovanhemmista on tullut korvaamaton apu lasten hoidossa ja kasvatuksessa, he ovat edelleen lapsenlapsilleen tärkeä läheinen ja tuki.

Saimi ja Jalmari -ohjelmassa kuullaan mummi Tuula Gummerusta, joka ei tiedä ihanampaa kuin omat lapsenlapset. Millainen mummi Tuula haluaa lapsenlapsilleen olla?

Video on ote ohjelmasta Saimi ja Jalmari


Lisää isovanhemmuudesta Ylen sivuilla

Priima: Isovanhemmuus on ilo ja haaste
Isovanhemmuus hakee uusia muotoja
Isovanhemmuus voi olla muutakin kuin omien biologisten lastenlasten hoivaamista ja kasvattamista

 

Mummoja ja vaareja Elävässä arkistossa

Toisenlainen maailma kuuluu ikäihmisten haastatteluissa (materiaalia 1950-luvulta alkaen)
Olipa kerran mummo
Seela Sellalle oli mummo hyvin tärkeä


Millaista on isovanhemmuus nykyään?

Keskustelua isovanhemmuudesta Meidän Perheen sivuilla 

Jari Sinkkonen vastaa isovanhemmuusasioihin Meidän Perheessä

Lapsi isovanhemman hoivissa
Puolison suku hiertää

Meidän Perhe: Arki ilman turvaverkkoja ja Kummalla on oudompi suku?

 

kommentit

Meillä meni poikani nykyisen perheen kanssa sukset ristiin reilu vuosi sitten. En saisi olla tekemisissä hänen entisen kumppanin kanssa, jonka kanssa hänellä on yhteinen lapsi ja haluan pitää sen vuoksi yhteyttä. Pojan nykyiseen perheeseen kuuluu myös lapsi ja ongelma on sellainen, että olen tätä 5-vuotiasta nähnyt puolentoista vuoden aikana 2 kertaa. Olen suunnilleen rukoillut, että he tulisivat käymään (20 minuutin ajomatka), mutta ei, he eivät kuulema ehdi. Itse olen eläkkeellä, eli aikaa olisi ja vielä kun jaksan, toivoisin, että näkisin tätä nuorinta. Aikaisemmin he kävivät lähes viikottain ja minä kävin silloisen kumppanini, eli poikani isän kanssa heillä todella kiitettävän usein. Näinkö olen poikaani neuvonut? Aikanaan ei olisi tullut mieleenkään kohdella omaa äitiä tai anoppia tuolla tavalla. Mihin on toisen ihmisen kunnioitus hävinnyt?

>Mummi paitsiossa – Ma, 2010-10-11 11:44

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä