Exän varjossa – sataa tuhatta suomalaista vainotaan

Arviolta noin 100 000 ihmistä joutuu vuosittain vainon kohteeksi. Puolessa tapauksista vaino muuttuu fyysiseksi: uhreja seurataan ja uhkaillaan, pommitetaan puhelimitse tai sähköpostilla. Eron jälkeen tilanne on usein hankalin. Parisuhdevainoaja haluaa kontrolloida ex-kumppaniaan, seurata häntä tai tunkeutua uuteen kotiin. Kun ex-kumppaniin ei päästä käsiksi muuten, aseeksi otetaan yhteinen lapsi.

Puukotus sinne, missä se sattuu

Saaran mies käytti kotona vuosien ajan henkistä väkivaltaa, mutta vasta kun mies hajotti humalapäissään puoli taloa, Saara pakkasi tavarat.

– Lähdin tyttäreni kanssa turvakotiin vuonna 2006. Ex-mieheni aloitti kiusaamisen välittömästi. Sain 600 tekstiviestiä, kuulin huorittelua ja suoraa uhkailua. Kolmivuotias sanoi yhden tapaamisen jälkeen kirkkain silmin: isä lähetti terveisiä, että sulta lähtee henki, jos vaihdat sukunimeni, Saara muistelee seitsemän vuoden jälkeisiä tapahtumia.

Saara haki ex-miehelleen lähestymiskieltoa, mutta kiellolla oli painoarvoa vain paperilla. Välillä mies ilmestyi oven taakse, välillä hän seuraili kauempaa. Postilaatikko rikottiin kolme kertaa, kerran kotipiha oli päällystetty rotanmyrkyllä. Välillä mies innostui  teippaamaan lähikulmat täyteen parjaavia paperilappusia. Saaran tekemät rikosilmoitukset ja avunpyynnöt kaikuivat kuuroille korville.

– Oikeus pakotti kerta toisensa jälkeen pitämään kiinni isän tapaamisoikeudesta, vaikka tyttö itki pelosta ja piiloutui tuulikaappiin ennen tapaamisia.

Saaran tytär ei vuosiin uskaltanut olla yksin kotona, sillä hän pelkäsi, että isä, poliisi tai sosiaalityöntekijät tulevat oven taakse. Hänelle myös kehittyi isän pitkään jatkuneen vainon aikana paniikkihäiriö ja stressipohjainen sydänhäiriö.

– Ex-mieheni tiesi, että tyttäremme pahoinvointi sattuu minuun eniten. Lopulta päätin, etten anna tytärtäni tapaamisiin edes sakkojen uhalla.

Alkoi uuvuttava väsytystaistelu, josta Saara selviytyi voittajaksi: Tytär täyttää pian kaksitoista, ja hän saa lain edessä päättää itse tapaamisista. Viimeiseen oikeudenkäyntiin Saara kävelee pää pystyssä, sillä vuosien piina on viimein päättymässä.

– Nyt voimme vihdoin jatkaa normaalia elämää, normaaleja harrastuksia ja säännöllistä arkea, Saara huokaa.

Vaikean eron jälkeen tarvitaan turvaverkkoa

– Juuri erotilanteessa tapahtuvat pahimmat asiat. Jostain syystä ajatellaan, että lähisuhdeväkivallasta kärsivän pariskunnan ongelmat loppuvat siihen, että muutetaan eri osoitteisiin. Mutta ei se niin mene. Väkivalta ja vaino voivat jatkua eron jälkeenkin ja ilman turvaverkostoa uudessakin kodissa voi olla suojaton, LOVE ry:n puheenjohtaja Aija Palomäki sanoo.

Entiset lähisuhdeväkivallan uhrit ovat perustaneet Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään -yhdistyksen eli LOVE ry:n vuonna 2007. Vapaaehtoisvoimin pyörivän yhdistyksen tarkoituksena on auttaa sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhreja ja tukea tilanteessa, jossa viranomaiset eivät osaa auttaa.

– Uhreille on keskusteluapua tarjolla, mutta jos perustilanne ei muutu, ihmiset väsyvät juoksemaan ammattiauttajilla kertomassa kuinka kamalaa elämä on. Esimerkiksi tilanteessa, jossa uhka on fyysinen, tarvitaan käytännön apua, Palomäki kertoo.

Ole hajuton, väritön ja mauton

Uhrin osaan ei pidä alistua, mutta pakollisessa kanssakäymisessä kannattaa noudattaa matalaa profiilia.

– Ole tapaamisessa täysin hajuton ja mauton, sillä sairas henkilö voi kokea jopa hymyilemisen provosoimiseksi, Aija Palomäki ohjeistaa.

– Lasten vaihdot kannattaa järjestää yleisellä paikalla, jos ex-puolison käyttäytyminen on uhkaavaa. Järjestä fyysinen este kuten auto väliinne äläkä päästä häntä kanssasi neljän seinän sisään. Ota korvakorut ja huivit pois ja laita jalkaan hyvät kengät, joilla pääset karkuun, Palomäki listaa arkisia turvaohjeita tapaamisille.

Lisäksi Palomäen mukaan on hyvä ilmoittaa tilanteesta etukäteen sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Jos jotain sattuu, viranomaisten vasteaika on lyhyempi, kun he tietävät tilanteesta jo etukäteen.

– Tapaamiseen voi myös ottaa mukaan tuki- tai turvahenkilön, mutta ei muita ulkopuolisia, jotta tekijä ei provosoidu.

Lasten asiat voi hoitaa myös välittäjän tai lakimiehen kautta. Jos vainoajaa ei tarvitse kohdata kasvotusten, väkivallan riski on pienempi.

Palomäen ensimmäinen ja tärkein neuvo eronjälkeisen väkivallan ja vainon uhreille on olla vastaamatta yhteenkään viestiin.

– Esimerkiksi soitettujen puheluiden määrä kannattaa kerätä myöhempää näyttöä varten talteen, mutta mihinkään yhteydenottoon ei pidä reagoida millään lailla. Huomion antaminen ruokkii tekijän toimintaa, Palomäki painottaa.

Tapahtuneista asioista kannattaa pitää kirjaa, ja uhkaavista viesteistä kerätä dokumentaatiota. Jos asiat etenevät oikeuteen, tapahtumia on vaikea todistaa jälkeenpäin ilman ulkopuolista todistajaa tai kunnon näyttöä. Silloin on vain sana sanaa vastaan.

Jos väkivaltainen ex-kumppani yrittää rikkoa kodin rajat, ei lähestymiskiellosta välttämättä ole apua. Rahalla voi kuitenkin ostaa tekniikkaa avuksi: Erilaiset hälytysjärjestelmät, turvalukot ja paniikkinapit luovat turvaa kotioloihin.

– Me turvasimme ensin asunnon. Kävimme läpi riskitekijät, lukot ja mahdollisen pakotien hätätilanteessa. Sen jälkeen teimme selkeät turvaohjeet. Kun tyttärelläni on toimintamalli päässä, hän myös tuntee olonsa turvalliseksi kotona, kertoo Saara käytännön vinkkinä.

• Lisää turvallisuusvinkkejä löytyy LOVE ry:n sivuilta