Yksinhuoltaja - merkki otsassa?

Eija Tuominen toimii Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry:n puheenjohtajana. Hän tuntee yksinhuoltajan arjen ilot ja huolet paitsi työnsä puolesta myös kotoa – Eija on 6-vuotiaan tyttönsä yksinhuoltaja ja ollut hänen kanssaan kahden alusta alkaen.

– Yksinhuoltajia on kahdenlaista sorttia eli on niitä, jotka ovat eronneet ja niitä, jotka ovat niin sanottuja totaaliyksinhuoltajia eli he olleet lapsen kanssa yksin alusta asti. Surkutteluun ei silti ole aihetta: Yhtään sellaista äitiä, joka olisi onneton siitä, että on äiti, en ole vielä tavannut!

Esimerkiksi vuonna 2007 erosi kaikkiaan 17 000 paria ja 4 500 äitiä sai lapsen yksin.

Totaaliyksinhuoltajien tarinoista löytyy monenlaisia kohtaloita. Nopeat erot ovat tyypillisimpiä hyvin nuorille pareille. Eijan mukaan yleinen tarina on se, että nuori pari rakastuu, on yhdessä muutaman vuoden, saa lapsen ja huomaa sitten ettei suhde toimikaan.

Vaikka monista on ihan ok elää kaksistaan lapsen kanssa, usein yksinhuoltajuus on vain välivaihe elämässä: jossain vaiheessa vastaan tulee uusi kumppani. Suomen lapsiperheistä noin 10 prosenttia on uusperheitä.

Siitä huolimatta, että yksinhuoltajien määrä on kasvanut ja yhden vanhemman perheistä tullut normaali perhemalli perinteisen äiti, isä ja lapset -yhdistelmän rinnalle, asenteet yksinhuoltajia kohtaan eivät ole lieventyneet. Päinvastoin. Yksinhuoltajien vihjaillaan himoitsevan lapsia tekemällä yhteiskunnan tukia ja helppoa rahaa.

– Ihmisillä on täysin vääristyneitä käsityksiä! Sen huomaa, että viime vuosina ovat asenteet yhden vanhemman perheitä kohtaan koventuneet, mutta ei kukaan Suomessa lapsia tekemällä tai elatusmaksuja nostamalla rikastu. Joka neljäs yksinhuoltaja elää köyhyydessä.

Usein ihmiset myös olettavat, että yksinhuoltajat lähtevät lemmenseikkailuihin muita helpommin. Näillekin väitteille Eija nauraa päin naamaa.

Kolme väärää myyttiä yksinhuoltajista

1. ”Yksinhuoltajat ovat helppoja seksikumppaneina – he kaipaavat hellyyttä ja seksiä niin epätoivoisesti, että kuka tahansa kelpaa seuraksi. ”

Yleisesti ottaen yksinhuoltajilla on lapsettomia sinkkuja suurempi kynnys aloittaa uusi parisuhde, sillä kyseessä ei ole vain heidän onnensa, vaan myös lapsen. Ketä tahansa retkua ei kukaan halua lapsensa elämään eivätkä epävakaat tuuliviirisuhteet houkuta äitejä ja isejä.

2. ”Yksinhuoltajat haluavat vain rahaa. Lapsia kannattaa tehdä tukien vuoksi, ja entiseltä puolisolta saatujen elatusmaksujen avulla on sitten helppo elää itsekin leveästi. ”

Yksinhuoltajat ovat Suomessa kaikista köyhin taloustyyppi – heistä joka neljäs tarvitsee toimeentulotukea, kun kahden vanhemman perheistä toimeentulotukea tarvitsee vain 5 prosenttia. Tilastokeskuksen vuonna 2005 tekemän tutkimuksen mukaan lapsen elättäminen kaikkine tarpeineen maksaa noin 525 euroa kuukaudessa. Keskimääräinen elatusmaksu lasta kohti on noin 150 euroa.

3. ”Yksinhuoltajat ovat laiskaa sakkia – he vain pummaavat yhteiskunnalta tukea kotona olemiseen eivätkä välitä mennä töihin.”

Tutkimusten mukaan yksinhuoltajat hinkuvat töihin parisuhteessa eläviä enemmän. Tämän selittää helposti paitsi talouteen liittyvät seikat myös sosiaalisen ammattiverkoston ja aikuisen seuran puute kotona.

Lue myös: Yksinhuoltajat - parinmuodostuksen kakkoskansalaiset?