Ystävä, joka ei päästänyt irti

Jokaisella tarinalla on alku. Miten meistä tuli ystäviä? Sonjasta ja Terhistä ei pitänyt tulla, mutta opiskelutoveruus syveni lopulta sydänystävyydeksi. Ajoittain ystävyys oli myös vähällä katketa. Yllättäen toinen ei halunnutkaan päästää irti. 

- Ajattelin, että meistä ei välttämättä edes tule kavereita, Sonja muistelee ensikohtaamistaan Terhin kanssa. 

Sonja ja Terhi aloittivat samaan aikaan opiskelut ammattikorkeakoulussa.

- Muistan Sonjan, joka oli heti ystävällinen ja iloinen, mutta selvästi hieman varautunut. Ajattelin ulkopaikkakuntalaisena, että sellaisia turkulaiset ovat.

- Lähdettiin yön yli kestävälle koulun tutustumisleirille, ja Terhi vaan sanoi minulle, että sä tuut sitten meidän mökkiin. Se hitsasi meidät silloin yhteen.

 "Se asioita muuttanut välirikko"

- Olen aina ollut oman tieni kulkija, eikä minulla ole koskaan ollut suurta ystäväpiiriä. Viihdyn hyvin yksin. Opiskelujen edetessä meistä muotoutui sellainen viiden tytön ryhmä, Terhi kertoo.

Ryhmässä opiskeltiin ja juhlittiin opiskelijarientojen merkeissä. Tyttöryhmissä on kuitenkin usein kitkaa. Kärpäsistä tuli härkäsiä eikä välirikoltakaan vältytty.

- Kaikista eniten minulla oli tämän välirikon aikana ikävä Sonjaa. Onneksi Sonja otti yhteyttä ja sovimme asiat. Hän ei selvästikään halunnut päästää irti, kuten en minä hänestä.

Opiskelujen loppuvaiheessa Sonjan ja Terhin sukset alkoivat kuitenkin mennä ristiin ja yhteydenpito väheni.

- En jotenkin jaksanut Terhiä ja sen ylipirtsakkaa olemusta. Omat opiskelut ja tulevaisuuden epävarmuus varmaan vaikuttivat myös tähän, Terhillä tuntui olevan kaikki valmiina.

Lopulta Terhin raskaus yhdisti ystävät jälleen. Noin vuosi Terhin raskauden jälkeen, Sonja alkoi odottaa vauvaa. Terhin ylipirteys ja innokkuus kääntyikin voimavaraksi.

- Terhi oli niin innoissaan, että mäkin saan vauvan. Näihin päiviin asti olen saanut Terhin pojan vanhoja vaatteita ja kenkiä meidän pojalle ja se on ihan mahtavaa!

- Kaiken sen opiskelijabilettämisen ja muun ohella vasta koulun loppuminen kertoi sen, ketkä jäi oikeiksi ystäviksi ja ketkä opiskelijatovereiksi, Sonja miettii.

Niin samanlaisia, niin erilaisia

- Sonja on yöeläjä, joka tykkää nukkua pitkään. Hän on aina osannut nauttia, ottaa rennosti ja olla itseään kohtaan hellempi. Sen hän on tässä vuosien varrella saanut opetettua myös minulle.

Terhiä ja Sonjaa yhdistää suorapuheisuus, elämänarvot, sydämellisyys ja huumorintaju. Ystävät tukevat toisiaan niin suhdekriiseissä kuin ammatillisissa haasteissa.

- Terhi on ollut aina sellainen henkilö, jolle voi puhua ihan kaikesta. Hän on leijonaemo, joka suojelee ja huolehtii kaikista läheisistään.

- Sonja on ollut mukana oman elämäni kovimmissa muutoksissa, koskien minua itseäni ja omaa henkistä kasvuani. Kuulostaa kliseiseltä, mutta Sonja tietää minusta kaiken ja silti pitää minusta.

Terhin ja Sonjan elämät muistuttavat nyt paljon toisiaan. Molemmilla on pieni poika, koira ja rakastava aviomies.

- Asumme nykyään eri paikkakunnilla, ja perhe- ja työelämä takaa sen, ettei nähdä kovinkaan usein, mutta se ei ole tullut meidän väliin. Aina kun nähdään, jatketaan välittömästi siitä, mihin olemme jääneet, Sonja kertoo.

- Juttujen aiheet on vuosien myötä muuttuneet aina sen mukaan mikä elämäntilanne on kyseessä ollut. Nykyisin lastenvaatteita vaihdellessamme tuntuu opiskeluaikojen biletykset hyvinkin kaukaiselta, Terhi hymyilee.