Pihaleikkien suosikit: kirkkis ja kymmenen tikkua laudalla

Kymmenen tikkua laudalla ja kirkonrotta. Siinä suomalaisten pihojen ja lähimetsikköjen suosituimmat leikit kautta vuosikymmenten. Kysyimme Pikku Kakkosen, Olotilan ja Opettaja.tv:n Facebook-faneilta lapsuuden parhaita pihaleikkimuistoja eikä suosikeista tarvinnut kiistellä.

Pihaleikkikyselyyn vastanneet muistelivat pelanneensa ja leikkineensä usein myös peiliä, polttopalloa, twistiä ja naruhyppelyä. Myös nurkkajussia muisteltiin leikityn useammissa paikoissa 70-80-luvuilla.

Tässä Olli Aulion Suuresta leikkikirjasta ohjeet kahteen suosikkipihaleikkiin:

Kirkonrotta

Leikkijät valitsevat keskuudestaan lorulla rotan. Rotta Kääntyy kasvot seinään päin, muut leikkijät asettuvat piiriksi hänen ympärilleen. Joku pistää rottaa sormella selkään. Nyt rotta kääntyy, silmäilee leikkijöitä, joista yksi kysyy: Kuka? Rotta koittaa arvata, kuka pisti häntä selkään ja arvaa esim. Juha.

Juha: Onko totta?
Rotta: Niin totta kuin kirkonrotta.
Juha: Määrää matka.
Rotta: Kaksi kertaa talon ympäri juosten.

Juha ei ollut pistänyt sormella rottaa, joten hän vastasi: Ala mennä. Jos pistäjä olisi ollut Juha, Juha olisi lähtenyt kiertämään taloa. Rotan kiertäessä muut menevät piiloon. Kierrokset tehtyään rotta huutaa: Rotta on kotona! Sitten hän aloittaa piiloutuneiden etsimisen. Nähdessään jonkun rotta juoksee aloituspaikalle, lyö seinään ja huutaa: Pekka rotta! Mutta jos Pekka ehtii ensin, hän saa huutaa: Oma rotta! Se, jonka nimen rotta saa huudetuksi ensin jää seuraavalla kerralla.
Eräässä muunnoksessa viimeisellä piilossa olijalla on mahdollisuus ehtiessään ensin pelirinkiin huutaa: Oma rotta, muut pelastettu. Tällöin sama rotta joutuu jäämään uudestaan ja kaikki jo löydetyt pelastuvat piiloutumaan uudestaan.

Kymmenen tikkua laudalla

Leikkijöiden määrä: vähintään 4– 6. Tarvittavat välineet: 10 tikkua, lauta, kalikka laudan alle

Erittäin suosittu leikki on kymmenen tikkua laudalla. Sitä leikitään pienin muunnoksin mitä erilaisimmissa paikoissa. Asetetaan 10 tikkua laudalle, valitaan yksi tikuttajaksi eli etsijäksi. Joku polkaisee lautaa niin, että tikut lentävä mahdollisimman pitkälle ja hajalleen. Tikuttaja käy keräämään tikkuja, muut menevät piiloon. Kerättyään tikut laudalle etsijä huutaa: 10 tikkua laudalla! ja rupeaa etsimään. Löydetyt huudetaan pois laudan luona olevaan ”pesään”. Joku leikkijöistä yrittää huomaamattomasti pelastaa nähdyt ”pesässä” olevat. Pelastus tulee, jos leikkijä ehtii polkaista laudalta tikut ja huutaa: 10 tikkua laudalta! kaikki menevät taas piiloon ja etsijä kerää tikut ja leikki jatkuu kuten alussa. Kun kaikki no löydetty ”pesän”, joutuu ensimmäiseksi löydetty tikuttajaksi eli uudeksi etsijäksi. Tikkuja voi lisätä, jos piilopaikat ovat etäällä tai leikkijät jo vähä isompia.

Muunnoksia:
Tikut eivät ole laudalla vaan purkissa. Muutoin leikki kuten edellä kuvattiin. Voidaan myös leikkiä pelkällä purkilla, jota potkaistaan.
Tikkujen sijasta käytetään lastuja. Jos jääjä saa yhdenkin lastun kiinni ilmasta, kun on polkaistu, jää polkaisija jääjäksi.

Leikkien ohjeet: Olli Aulio. Suuri leikkikirja. Gummerus Kustannus Oy 1985.

Näin erilaisia suosikkipihaleikkejä muisteltiin Facebookissa:

”Piirrettiin suuri rinki ja ringin reunoille "pesät" joissa jokaisessa oli yksi pelaaja. Yksi kiersi rinkiä pelaajien takana ja tiputti jonkun taakse kepin. Kepin saaneen piti lähteä juoksemaan ringin ympäri eri suuntaan kuin kepin jättäjän ja yrittää ehtiä takaisin omaan pesään ennen kepin jättäjää…”

”Tikkahippa. Päättyi aina itkuun sekin leikki.”

”Purojen ja patojen tekeminen sateella :)”

”Rosvo ja poliisi, Tarzan ja Jane, kirkkis, kymmenen tikkua laudalla, peili, väri, keinupolttis, vettä kengässä. Ja kuka väittää, että perinneleikit on katoamassa, mun ala-asteikäiset jannut leikkii osin ihan samoja leikkejä!”

”Ja hei, mitä mahtoi tarkottaa "hobrit"? Ystäväni sanoi tässä päivänä muutamana ongelmallisessa lasten kasvatustilanteessa "kaa vii hoo" ja molemmat räjähdimme nauramaan. Sen muistan että se tarkoitti sitä että piti laskea kymmeneen ja huutaa hobrit (kaa vii on siis 2x5) mutta mikä kumma se hobrit oli tai mistä se tuli?”

”Vinkki ja kirkonrotta, joko taskulampuilla tai ilman. Kymmenen tikkua laudalla. Piilosleikki talon kellarissa, jossa oli avoimia komeroita - kielletty paikka lapsilta, mutta ihana, pimeässä leikittiin.”

”Pihalla polttopallo. Heti pihan kylestä alkoi metsä, siellä seikkaileminen mielikuvitus ja kaverit apuna oli kivoista kivointa!”

”Pehvis on polttopalloa joko (puutarha)keinussa tai nurmikolla. Nurmikolle mahtuu vaikka kuinka monta poltettavaa, mutta keinuunkin pieniä peppuja aikasen monta, myös selkänojalle istumaan. Poltettavat istuvat ja saavat koskea palloon vain jalkapohjillaan tai nilkoillaan ja potkaista sen kauas. Poltetusta tulee seuraava polttaja jne. Meillä kotona parikin puutarhakeinua hajosi tätä leikkiessä, mistä vanhemmat olivat tietysti mielissään...”

”Lumimajan rakentaminen ja liukurilla (joka oli 70-80-lukujen vaihteessa aivan uusi juttu) mäen laskeminen.”

Lisää leikki- ja liikuntavinkkejä lapsille

• Pikku Kakkosen pihaleikit ohjeineen Olotilassa
• Pihalla ja metsässä voi hyötyliikkua - arkiliikuntaohjeita lapsille Olotilassa
• Nykypäivänä äidit ja isät pelkäävät vähän kaikkea ja kännykällä kontrolloidaan lapsen reviiriä. Minne hävisi seikkailuhenkinen tutustuminen lähiympäristöön? Onko maailma tosiaan niin pahuuden kyllästämä vai voisiko liekaa vähän löysätä? Katso Studio Kotron lähetys aiheesta.
• Lasten arkiliikunta on jäänyt vähäiseksi, tietokone ja televisio jähmettävät istuma-asentoon. Ne, joilla liikuntaharrastuksia on, kuskataan autolla liikuntapaikalle ovelta ovelle -periaatteella. Suositusten mukaan arkiliikunnan tarve olisi vähintään pari tuntia päivässä, mutta siihen eivät yllä läheskään kaikki nykylapset tai -nuoret. Katso Studio Kotron lähetys aiheesta.
• Tansanialaiset pihaleikit ovat yllättävän tutunoloisia
• Elävän arkiston Takapihoilta valoon lyhytelokuvassa vuodelta 1940 näytetään, kuinka lapset häädetään asfalttipihoilta leikkimästä.

Kirjavinkkejä

• Leikin pikkujättiläinen. Toimittanut Liisa Piironen, WSOY 2004.
• Hippasilla. Leikkejä ja pelejä pienille. Pia Mäkinen, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2006.
• Suuri leikkikirja. Olli Aulio, Gummerus Kustannus Oy, 1985.

Katso kuvat