Mummiksi tuplana osa, 4: Mummien vertaistuki

Me kaksi päämummia olimme hyviä kavereita jo ennen kaksosten syntymää. Tupletti on entisestään tiivistänyt yhteydenpitoamme. Tytär välillä ihmettelee miten hyvin me molemmat olemme perillä vauvojen edesottamuksista. Salaisuus piilee tehokkaassa yhteydenpidossa. Viimeksi vauvalassa kyläillyt antaa mummi-kolleegalleen viipymättä täydellisen tilannekatsauksen.

Mummit muistelevat

Aluksi olimme kiinnostuneita samoista käytännön asioista kuin kaksosten vanhemmatkin: miten vauvat nukkuvat, miten syövät, minkä väristä tuotosta takapuolesta tulee.

Sitten keksimme kaivaa esiin omien lastemme vanhat neuvolakortit. Siitäkös irtosikin jutun juurta. Ei kukaan muu kuin kaksi hurahtanutta mummia jaksaisi kuunnella numerosulkeisiamme. Kuinka paljon lasten äiti ja isä painoivat verrattuna samanikäisiin kaksosiin. Mitä se merkitsee? Mitä se ei merkitse? Onko kasvukäyriä muokattu sitten 80-luvun?

Minä muistelen tyttären vauvaelämää ja pystyn palauttamaan mieleen mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia. Toinen mummi kertaa poikansa edesottamuksia. Aivan taatusti kaksosten vanhemmat eivät näitä muisteluksiamme jaksaisi kuunnella. Mutta me jaksamme toistemme turinoita uudestaan ja uudestaan. Mainio asia: ei tarvitse kiusata muita ystäviä tai työkavereita vauvahöpinällä.

Rooliajatuksia

Vanhan ajan maalaismummeja vauvoilla ei ole. Niin me lähimummit kuin iäkkäämmän polven isovanhemmatkin asumme kaupunkioloissa. Me kaikki kuitenkin arvostamme luontoa ja ulkoelämää. Emme voisi kuvitellakaan etteikö kaksosia vietäisi maastoretkille.

Puistot ja rannat tullaan koluamaan aivan varmasti. Jos nämä tenavat pyrkivät jäämään tietokonetta tuijottelemaan, kaksi mummia tarttuu haalareista ja ohjaa lempeästi mutta lujasti kohti ulkoilmaa.

Meitä mummeja on hämmästyttänyt alusta lähtien, miten perinteisiin rooleihin vauvat tuntuvat syntyneen. Poika on vantterampi, kovaäänisempi jotenkin suoraviivaisempi. Tyttö ojentelee käsiään kuin balettitanssijatar ja jokeltelee hennommalla volyymilla. Kaikki, jotka ensi kerran näkevät kaksikon, tunnistavat oitis kumpi on tyttö, kumpi poika.

Yritämme pyristellä rooliajattelusta. Vauvat eivät tiedä mikä on tytön väri, mikä pojan. Sinistä tytölle, punaista pojalle, ihan sama. Lelut ovat vielä niin yksinkertaisia, ettei niiden piiloviestejä tarvitse kaivella. Haluan ehdottomasti nähdä tulevaisuudessa tytön leikkivän autoilla siinä kun pojan nukeilla. Jos eivät sitten itse päätä toisin. Siinä me mummit kyllä kangistuimme kaavoihin, että hommasimme tuplavaunuihin turkoosit ja pinkit verhot. Mutta voihan siellä pinkin verhon takana nukkua poikakin...

Mummit hoitavat ja hummailevat

Kun me mummit pääsimme ensimmäisen kerran yhdessä hoitamaan kaksosia yön yli, jännitimme molemmat etukäteen. Itse asiassa emme jännittäneet niinkään lastenhoitoa kuin toistemme tapoja. Vaikka olemme hyvinkin samaa mieltä käytännöistä, aina niitä omia tapoja itse kullakin on. Selvisimme kunnialla. Pari kertaa jompikumpi kysyi toiselta: - Tykkääköhän se nyt tuosta asennosta? Pari sammakkoa suusta ei kumpaakaan suistanut raiteiltaan. Nauratti lähinnä. Ihmisiähän me vain olemme, mummitkin...

-Vanha nainen hunningolla....Erinin laulu naurattaa meitä mummeja kun siemailemme viiniä terassilla. Kovin vähän tarvitaan siihen, että kaksi mummia tuntee olevansa hummailemassa. Vaarit jätetään kotiin, jos kunnolla halutaan juoruilla. Ja niinhän me haluamme. Aiheista ei ole pulaa: ensin käsitellään vauvat, sitten vauvat ja vielä kerran vauvat.

Illan edetessä laajennamme keskustelua. Lopulta pohdimme: - Pitäisikös mennä bilettämään sinne Mummotunneliin?

Sarjan aikaisemmat osat:

Mummiksi tuplana osa 1: Tutustuminen

Mummiksi tuplana osa 2: Apua, missä manuaali?

Mummiksi tuplana osa 3: Millainen on Mummo Look?