Bébé! Tunnetut suomalaiset äidit kommentoivat ranskalaista kasvatusta

Bébé! Tunnetut suomalaiset äidit kommentoivat ranskalaista kasvatusta. Kuva: ach

Olotilan artikkeli amerikkalaisen toimittajan Pamela Druckermanin kirjasta Kuinka kasvattaa bébé (Siltala 2012) on ollut huiman suosittu: se on keikkunut luetuimpien listalla jo viikkoja.

Kysyimme muutamalta tunnetulta suomalaisäidiltä, millaisia ajatuksia Olotilan juttu ranskalaisesta lastenkasvatustyylistä herättää. Eri-ikäiset äidit, Anna Puu, Ninja Sarasalo, Liisa Mustonen, Lena Meriläinen ja Eila Roine kertovat.

Toimittaja Druckerman asuu perheensä kanssa Pariisissa ja lapsia saatuaan hän alkoi kiinnittää huomiota sikäläiseen lastenkasvatustapaan. Hän havaitsi, että ranskalaiset äidit eivät heitä omaa elämäänsä sivuraiteille, vaan pitävät "itsekkäästi" huolta omasta ajastaan ja samaten parisuhteestaan lapsesta huolimatta. Lapsi ei vie aikuisten kaikkea huomiota ja energiaa kuten Druckerman oli havainnut usein amerikkalaisessa kulttuurissa tapahtuvan. Ranskalaiset naiset korostavat äitiydessä ja perhe-elämässä rentoa asennetta ja elämästä nauttimista. Lasta ei esimerkiksi kiidätetä harrastuksesta toiseen, vaan annetaan tämän tutustua maailmaan omilla ehdoillaan. Leikkipuiston laidalla äidit juttelevat keskenään, eivätkä juokse taaperoidensa perässä.

Jo pieni vauva totutetaan nukkumaan läpi yön siten, ettei hänen jokaiseen inahdukseen rynnätä vastaamaan, vaan kuunnellaan 5-10 minuuttia, pystyykö lapsi nukahtamaan itse uudelleen. Ruokailu rytmittyy heti vauvasta alkaen neljän tunnin väleihin ja jo taaperoille tarjoillaan kolmen ruokalajin monipuolisia aterioita.

Lapset opetetaan keskustelemaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan. Heitä kannustetaan leikkimään keskenään tai itsekseen. He eivät saa Druckermanin havaintojen mukaan samaan malliin uhmakohtauksia kuin amerikkalaiset toverinsa, koska he ovat jo pienestä pitäen oppineet odottamaan kärsivällisesti tarpeidensa tyydyttämistä. Lapsille tehdään selväksi, missä menee rajat, mutta tiukkojen rajojen sisällä he saavat olla vapaasti.

Mitä mieltä tästä ovat suomalaiset äidit?Eila Roine ja Pamela Druckermanin ranskalainen lastenkasvatus. Kuva: Laura Pohjavirta, Yle

Eila Roine: "Tämähän on tervettä järkeä!"

Näyttelijä Eila Roine on 81-vuotias ja hänen poikansa ovat nyt 55- ja 47-vuotiaita. Eilan mielestä ranskalaiset opit kuulostavat melkoisen miellyttäviltä. Hänestä niissä tuntuu jutun perusteella olevan kosolti tervettä järkeä.

- Lapset ovat yksilöitä, luulisin myös Ranskassa. Vanhin poikamme oli hyvä nukkuja - jo parin kuukauden ikäisenä hän nukkui pitkän yön heräämättä ja syömättä. Tästä seurasi meille vanhemmille harhaluulo, että kaikki vauvat ovat sellaisia... No, muutamaa vuotta myöhemmin meille syntyi nuorempi poika ja hän opetti meille toisen tyylin. Olen jälkeenpäin muistellut, että hän valvoi ja valvotti kolme vuotta, ehkä pikkuisen liioittelen, mutta vain vähän. Nassikalla oli toistakymmentä tuttia sängyssä, jotka hän nakkeli yksitellen lattialle ja sitten taas kontattiin ja haeskeltiin. Ranskalaiset eivät olisi tätä hyväksyneet, mutta ihan ihmisiä heistä on tullut.

- Leikkimielisesti olen joskus sanonut, että koirien ja lastenkasvatus on samanlaista, molemmat yrittävät päästä lauman johtajaksi ja usein siinä onnistuvatkin.

- Omalla esimerkillään voi kasvattaa parhaiten, kuten äitini teki, Eila Roine sanoo.

Lena Meriläinen:"Vanhemmuuteen ei tarvitse läkähtyä!"

Näyttelijä Lena Meriläinen on 58-vuotias ja hänen tyttärensä on 37-vuotias. Lenalla on kolme lapsenlasta ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsikin on tulossa.

- Kannatan kaikkea mitä artikkelissa sanottiin! En näe ohjeissa mitään tylyä tai muuta ei-suositeltavaa. Ei lapsen tarvitse kääntää koko elämää toiseksi kuin mitä se oli ollut ennen häntä. Ei tarvitse läkähdyttää itseään vanhemmuudella, vaan kunnioittaa itseään. Olin itse aikoinani teatterikoulussa, kun sain lapseni. Jatkoin elämääni tavallaan itsekeskeisesti lapsesta huolimatta, mutta siihen aikaan se oli hyväksyttävämpää kuin näinä aikoina, jolloin lapsesta on tullut kaiken keskipiste.

- Kurinpito ei ole lapselle ikävä asia, vaan hyväksi hänelle. Olen samaa mieltä siitäkin, että ei kannata yöllä heti juosta vauvan luo, kun tämä vähän inahtaa. Tietynlainen levottomuus ja hössötys vanhempien taholta ei ole hyväksi.

- Olisi ihanaa, jos lapsi oppisi keskustelemaan kuten ranskalaiset lapset oppivat, mutta Ranskassahan keskustelukulttuuri on ylipäätään erilaista kuin meillä.

Liisa Mustonen: "Lapsi ei saa pyörittää perhettä!"

Ohjaaja Liisa Mustonen on 42-vuotias ja hänellä on 13- ja 1,5-vuotiaat lapset. Liisa on käyttänyt lastensa kasvattamisessa tietämättään aika lailla ranskalaista tyyliä.

- Lapsi tulee yhteisöön, mutta ei johtamaan sitä. Hänelle luo turvaa, että hän saa olla yhteisön jäsen, mutta että pääjehu eli useimmiten äiti pitää ohjat käsissään. Toki joskus on joustettavakin, eihän mikään ole mustavalkoista, mutta mitä nopeammin saa rutiinit ja rytmit kohdalleen, sitä parempi. Vanhemman lapsen kanssa voi rajoista jo keskustella, mutta vanhempi on se, joka päättää. Lapsi oppii, että päätään seinään hakkaamalla ei saa haluamaansa tulosta, joten lapsen reaktiot rajoihin törmäämisen suhteen helpottuvat, Liisa pohtii.

Liisa on samaa mieltä artikkelin kanssa siitäkin, että aikuisten on saatava ottaa omaa aikaa ja lapsen on opittava joskus myös odottamaan vuoroaan. Liisa ei ole puistossa niitä äitejä, jotka kipittävät lapsensa perässä, vaan hän juttelee ranskalaisten kanssasisartensa tapaan puiston laidalla muiden vanhempien kanssa, toki lastaan seuraten.

- Kun lapsia on puistossa useampia, he alkavat leikkiä keskenään ja silloin aikuiset vaan sotkisivat heidän kuvionsa, jos menisivät sinne sekaan.

Lastensa nukuttamisessakin Liisa on toiminut "ranskalaisesti".

- Jos lapsella ei ole oikeasti mitään hätää, niin häntä ei pidä häiritä. Jos lapsi ääntelee ja siihen menee heti väliin, tämä oppii, että "ahaa, tässä siis todella on joku ongelma", eikä opi rauhoittumaan itsekseen. Luotan vaistoihini ja siihen, että erotan todellisen hädän muusta itkusta. En siis ole mikään itkettäjä. Arvostan kuitenkin omaa untani. Lapseni ovatkin aina nukkuneet tyytyväisinä.

Amerikkalaista suorituskeskeistä "tulosharrastamista" Liisa pitää "silkkana helvettinä". Siinäkin suhteessa hän kannattaa ranskalaista eli Druckermanin havaintojen mukaista tapaa pitää harrastukset vähäisinä ja mahdollisimman rentoina.

- Tuotteistamista en liputa. Lapsen vieminen moniin harrastuksiin on usein vanhempien narsismia. Menkööt itse sinne uintikurssille!

Liisan 13-vuotias tytär on itse pitänyt huolen siitä, että on aina lopettanut harrastuksen, jos siitä on alkanut tulla liikaa paineita.Ninja Sarasalo ja Pamela Druckermanin ranskalainen lastenkasvatus. Kuva: Laura Pohjavirta, Yle

Ninja Sarasalo: "Aikuisilla on saatava olla omat jutut!"

Yrittäjä ja taiteilija, entinen huippumalli Ninja Sarasalo on 30 vuotta, ja hänen poikansa on 3-vuotias. Ninja sanoo toteuttaneensa vaistonvaraisesti Olotilan jutussa kuvailtua ranskalaista kasvatustyyliä.

- En ole paaponut Taitoa, sillä ei äiti voi olla jatkuvasti palvelemassa lastaan. Olen pitänyt myös huolta itsestäni lapsiarjen keskellä. Minusta on hyvä, että lapsi osaa olla vähän aikaa myös itsekseen ja että tämä ymmärtää, että aikuisilla on omia juttuja. Ranskalaiset ystäväni vievät usein lapsensa mummolaan vain saadakseen aikaa parisuhteelleen ja aikuisten omaa aikaa.

- Meillä käy paljon vieraita, ja Taito on tottunut siihen. Hän on myös tottunut istumaan parikin tuntia illallispöydässä kotona tai ravintolassa ihan tyytyväisenä. Hän on syönyt alusta asti monipuolista ruokaa. Ensimmäiset kiinteät ruuat taisivat olla misokeittoa ja riisiä. Käytän aina mausteita ruuanlaitossa, niin hän tottuu niihin. Purkkiruokaa hän ei enää suostuisikaan syömään.

- Olemme matkustaneet paljon Italiassa ja olen siellä tehnyt havainnon, että lapset ovat siellä itsenäisempiä kuin täällä. Italiassa lapsia kuitenkin huomioidaan ja ihaillaan eri tavalla kuin täällä ja aikuiset keskustelevat heidän kanssaan kuin veroistensa kanssa. Ei puhettakaan, että Italiassa nuoret räkisivät pitkin katuja ja haistattelisivat vanhemmilleen. Sitä haluan Taitollekin opettaa: toisten kunnioittamista. Samaten haluan hänen oppivan arvostamaan musiikkia, taidetta ja hyvää ruokaa.

- Rajat ovat lapselle hyväksi, rakkaus kulkee siinä samassa paketissa. Taito on selvästi rauhallisempi, kun rajat toimivat ja kaikki on ennakoitavissa. Lapsihan alkaa hyppiä silmille, jos rajoja ei ole.

Ainoa, missä Ninja kokee tehneensä eri tavalla kuin artikkelin ranskalaiset, on lapsen nukuttaminen.

- Olen kyllä reippaasti imettänyt vauvaa kahden tunnin välein. Imetyksen lopetin Taiton ollessa vuoden ikäinen, mutta vieläkin Taitoa pitää nukuttaa.

Ollessaan malliaikoinaan Pariisissa Ninja muistaa ihmetelleensä, miten siellä 3-vuotiaat laitetaan jo esikouluun.

- Missä se lapsuus on? Lapsi tarvitsee ennen kaikkea vapaata leikkiä, ei suorittamista.

Anna Puu: "Arestipenkki on joskus paikallaan!"

Artisti Anna Puu on 30-vuotias ja hänen tyttärensä on 2-vuotias. Annan mielestä ranskalaiset kasvatusopit kuulostavat sellaisilta, joita hän itsekin on soveltanut lapsensa suhteen. Rajat pitää olla lapsella tiedossa.

- Riehumisen sallin, mutta jos lapsi tekee jotain ilkivaltaista kiusantekoa, silloin arestipenkki uhkaa. Useimmiten pelkkä uhkaus riittää. Myös turhasta kitisemisestä voi saada tämän rangaistuksen. Siitä lähtien kun tyttö oppi puhumaan, hän on tiennyt, että äiti on pomo!

Anna ei ole jäänyt kotiin neljän seinän sisälle lapsen saatuaan, vaan tyttö on otettu pienestä pitäen mukaan matkoille, ystävien luo ja keikoille. Tytär osaa nukkua missä vain ja on nukkunut täydet yöunet puolivuotiaasta lähtien ilman mitään erikoisia kikkoja. Huudattamiseen perustuvaa unikoulua Anna ei missään nimessä suosittelisikaan.

- Sen sijaan ei kannata heti ensimmäisestä inahduksesta reagoida, vaan voi rauhassa kuunnella, onko lapsella oikeasti hankala olo.

Syömisen suhteen Anna ei ole pitänyt yllä ranskalaista kuria. Kolmen ruokalajin ateriakokonaisuudet kuulostavat häneltä ihan liian vaativilta arjessa.

- Aamupalalla en jaksa taistella puuron kanssa, vaan annan lapselle vaihtoehtoja, joista hän saa valita mieleisensä. Ehkä se puuro ei ole sen huudon väärti. Illalla hän kyllä syö puuron. Tosin kylässä ollessamme tyttö käyttäytyy kuin taivaan enkeli, eikä silloin kuulu yhtään poikittaista sanaa!

Anna pitää henkilökohtaisena voittonaan sitä, kun hän oli perheensä kanssa juhlistamassa 30-vuotispäiväänsä Michelin-ravintolassa, pieni kaksivuotias jaksoi istua kolme tuntia tyytyväisenä pöydän ääressä ja maistoi kaikkia ruokia. Ne, jotka olivat perheen astuessa ravintolan ovesta sisään kauhistelleet pienen lapsen ilmestymistä paikalle, saivat pitkän nenän!

- Oma aika on tärkeä juttu kuten jutussakin sanottiin. Aloin jo silloin, kun vauva oli kolmiviikkoinen, käymään joka viikko joogassa. Lisäksi käymme miehemme kanssa säännöllisesti treffeillä. Meille se on mahdollista, sillä vanhempani asuvat samassa kaupungissa kuin me. Jos lapsi on heillä yökylässä, on ihanaa nukkua pitkään ja nauttia harvinaisesta rauhasta.Anna Puu ja Pamela Druckermanin ranskalainen lastenkasvatus. Kuva: Sony Music Finland, Sanna Saastamoinen-Barrois

kommentit

Ei kommentteja.

lisää kommentti

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä