Hip hei partioon - sieltä voi löytyä rakkaus!

Anna liittyi partioon jo 6-vuotiaana ja Juhana 11-vuotiaana. He kuuluivat eri lippukuntiin – Anna Tesoman Sinisiskoihin ja Juhana Tampereen Eräpoikiin – mutta saman kaupungin lapsina he törmäsivät usein toisiinsa partiolaisten yhteisissä tapahtumissa.

Rakkaus leimahti kuitenkin vasta ylioppilasvuonna.

- Partion rusettiluistelutapahtumasta se sitten alkoi...Anna muistelee.

Nyt pariskunnalla on kaksi lasta – 10-vuotias Paavo ja 7-vuotias Eino – ja molemmat ovat tietenkin jo partiossa mukana. Niin kuin ovat 60 000 muutakin suomalaista. Jäsenmäärä on Suomessa ollut viimeiset kymmenen vuotta selvässä laskussa. Partion vetovoima on hiipunut ja toisaalta toiminta on kärsinyt siitä, että aikuisista johtajista on pulaa.

Lemmetyiset liputtavat kuitenkin täysillä partion puolesta. Mutta mistä partiossa on kysymys?

Reippauden kasvatusta

- Ei ainakaan mistään sotilaallisesta toiminnasta! Olen kuullut ihmisten kyselevän, että mitäs sulkeisia te siellä pidätte. Mutta partio on kaukana militantista meiningistä. Itselleni armeija oli myöhemmin pettymys, koska siellä piti sumeilematta totella käskyjä sen sijaan, että olisi saanut itse ajatella kuten partiossa, Juhana naurahtaa.

Partion alkuun tosin liittyy sotilaallista taustaa. Brittiläinen sotilas Robert Baden-Powell perusti partion reilut sata vuotta sitten. Buurisodassa kunnostautunutta Baden-Powellia pyydettiin kehittämään kasvatusjärjestelmä pojille, jotta imperiumin tulevaisuus olisi silloista vankemmissa käsissä. Sen hän tekikin ja kokeili metodiaan vuonna 1907 saarella, jonne kutsui 22 poikaa koekaniineiksi. Ohjelma vetosi poikiin ja loppu on historiaa.

Kasvatusjärjestelmän ydin oli se, etta Baden-Powell uskoi poikien pystyvän ylittämään itsensä, jos heille annetaan vastuuta. Vastuunanto on edelleen partion yksi keskeisimmistä metodeista kasvattaa nuoria.

- Itsekin olin vasta 14-vuotias, kun jo suunnittelin ja vedin viidelle nuoremmalleni viikonloppuretkiä. Alta kaksikymppisenä organisoin sadoille jäsenille kilpailutapahtumia, Juhana kertoo.

- Harva ekaluokkalainen yöpyy kolme yötä teltassa ilman vanhempia, kuten Paavo on tehnyt jo parina kesänä leirisaarella. Partio opettaa lapsille pärjäämistä, oma-aloitteisuutta ja lujittaa itsetuntoa, Anna sanoo.

Paavo itse ei pidä leiriyöpymisiään mitenkään kummallisina.

- Ei jännittänyt yhtään!

Entä mikä leireillä on tylsintä?

- Tiskaaminen! kuuluu vastaus salamannopeasti.

Mutta eipä kovin moni nykylapsi edes osaisi tiskata. Käytännön taitojen opettelu alkaakin jo sudenpennuilla eli 7 - 9-vuotiailla. Paavolla ja Einolla on suorituskirjassaan muun muassa napinompelu- ja leivontatehtäviä. Teltan pystyttäminen, leiritarvikkeiden pakkaaminen, märkien vaatteiden kuivaaminen ja nuotion sytyttäminen ovat heille jo pikkujuttuja.

Kuten elokuvaohjaaja Aku Louhimies sanoo, partio tekee metsästä turvallisen paikan.

- Suunnistaa osaamme säässä kuin säässä, vakuuttavat Anna ja Juhana.

- Parhaita muistoja ovat ne, kun yövyttiin laavussa tai teltassa ja satoi ja oli kaikin tavoin hirveää, ja kun sitten yhdessä sieltä muiden kanssa selvisi, niin tunne oli hieno, Anna sanoo.

- Itsensä haastaminen ja rajojensa ylittäminen on palkitsevaa.

Partiokilpailut eivät ole jäsenille pakollisia, mutta Anna piti niitä hyvinä tapoina oppia uutta.

- Kilpailuissa suunnistettiin rastilta rastille, nukuttiin laavuissa ja suoritettiin myös yörasti. Rasteilla oli erilaisia tehtäviä esimerkiksi ensiavusta, luonnon tuntemisesta tai kädentaitoja, ruuanlaittoa ja puusta rakentamista – mitä vaan, Anna kertoo.

Aatetta ei julisteta

"Ole valmis!" on partiolaisten kansainvälinen tunnuslause. Partiolupauksessa puhutaan lupauksesta rakastaa Jumalaa ja partioparaateissa lippukunnat huutavat isänmaallisen kuuloisia iskulauseita. Mitä partioaate Annalle ja Juhanalle merkitsee?

- No, mitähän se aate edes on. Ainakaan partio ei ole uskontoon sidottua toimintaa, vaan päinvastoin mihin tahansa uskontoon kuuluva ihminen voi vapaasti liittyä partioon. Useimmilla lippukunnilla seurakunta on kyllä taloudellisena taustatukena, sanoo Juhana.

"Ole valmis"-sanat ovat nekin peräisin Robert Baden-Powellilta, joka puhui paljon siitä, että elämän tarkoitus on olla onnellinen ja nauttia elamästä ja samalla olla valmis jakamaan onnellisuuttaan muille ja auttamaan muita tarvittaessa.

Jotain hierarkista ja kilpailullisuuteen viittaavaa partion rakenteessa on. Ikäkausittain on joukko tehtäviä, joiden suorittamisesta saa paitaansa aina uuden merkin. Laumoilla ja vartioilla on johtajansa ja tehtävissä voi edeta kykyjensä mukaan.

- Ihminenhän on luonnostaan kilpailuhenkinen, mutta ohjaajatasolla kilpailua ei ole. Eikä esimerkiksi partiokilpailuihin ole pakko osallistua, Juhana muistuttaa.

Ystäviä koko iäksi

- Partio seuraa aikaansa, mikä on hyvä juttu. Perusperiaatteet, vaikkapa erätaidot, pysyvät kuitenkin aina siellä ytimenä, Juhana sanoo.

Anna ja Juhana pitävät hyvänä myös sitä, että partioon tullakseen lapsen ei tarvitse olla urheilullisesti lahjakas. Partiolaisuus ei välttämättä katkea edes murrosikään.

- Itse muistelen, etta murrosikä oli itse asiassa kaikista kivointa aikaa partiossa. Porukka jotenkin vahvisti toisiaan, Anna sanoo.

Annan ja Juhanan parhaat kaverit ovat yhä niitä, jotka he aikoinaan tapasivat partiossa. Heillä on myos ystäväpariskuntia, jotka ovat samalla lailla tutustuneet toisiinsa partion kautta.

Anna ja Juhana osallistuvat partiotoimintaan enää projektiluontoisesti. Ovat mukana talkoissa ja kilpailujen suunnittelussa. Pojilla on viikoittaiset kokoontumiset ja leirit niiden päälle.

- Parasta partiossa ovat kaverit! sanovat Paavo ja Einokin.