Lasten toiveita aikuisille: älä uhraudu, ole aito ja anna aikaasi

Oma esimerkkini liittyy joululahjoihin. Lapsi ei saanut joululahjaksi toivomaansa ”isoa lahjaa”, käsikonsolipeliä. En ollut ennen joulua varma, johtuiko se saamattomuudesta vai tietoisesta päätöksestä.

Järki sanoi, että peliä ei yksinkertaisesti tarvita – kotona olevia lautapelejäkään ei ole pelattu kyllästymiseen asti. Laiskuusääni sisälläni sanoi, että kohta on lapsen synttärit, hankitaan peli sitten. Seilasin välimaastossa päättämättä mitään, kunnes oli liian myöhäistä.

Kuinka kävi? Lapsi muisti jouluaattona, että joulupukin toivelistasta toteutui yksi lahja ja toisaalta, että käsikonsolia ei tullut. Siinä kaikki. Kun puheeksi tulivat lähestyvät synttärit, ei mainintaakaan konsolista; synttäreille toivotaan legoja. Pelistä tuli ongelma vain minulle. Lapselle riittivät jouluna muut asiat: yhdessäolo ja loikoilu.

Toimittaja Jani Kaaro kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissaan tavarataivaita rakentaville aikuisille: "Jos palauttaisimme lapsille heidän tärkeän roolinsa perheiden apulaisina, saisimme ehkä aikaiseksi nuoria, jotka haluavat tehdä, osallistua ja auttaa eikä vain kuluttaa ja tulla viihdytetyiksi."

Ja edelleen: ”Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa kahdeksasluokkalaiset pojat käyvät haravoimassa mummon pihan vain siksi, että on tärkeää ajatella lähimmäisiään, sen sijaan että he nukahtavat idolsunelmiin ja haaveilevat kuuluisuudesta”.

Lapsi haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. Käsikonsolipeli ei siihen auta.

Lasten toiveissa on jämäkkä, itsensä kanssa tasapainossa oleva vanhempi

Heikki Hessu Takkinen on elänyt työ- ja arkielämäänsä lasten kanssa nelisen vuosikymmentä. Näissä erilaisissa kohtaamisissa ja muun muassa kouluja kiertäessään hän on kirjannut ylös lasten toiveita aikuisille.

Hessu tiivisti ja muokkasi toiveita muistilapuiksi aikuisille. Jokaisen lapun takana on lapsen tai useamman tarina ja toive siitä, mitä he aikuisilta toivovat. Miksi nämä tuntuvat niin helpoilta tästä luettuna?

Opettele myös olemaan, aina ei tarvita tekemistä.

Hessu: Aikuiset luulevat, että lapset eivät osaa olla tekemättä mitään. Aikuiset luulevat lisäksi tekemisen tarkoittavan, että pitää ohjatusti suorittaa asioita, saada pisteitä, mitä enemmän, sitä parempi. Lapsen arki koostuu hyvin usein peräkkäisistä suorituksista, ikään kuin lapsen olemassaolon arvo mitataan sillä, miten ja mitä lapsi suorittaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee aikaa ja tilaa vain olla. Ja silloin kun asioitaan tehdään, tehdään ne yhdessä ilman suorituspaineita. Esimerkiksi leirikouluissamme yhteiset tekemiset ovat ruuan laittamista, tiskaamista, siivoamista, satujen ja tarinoiden maailmaan heittäytymistä… Lapset toivovat, että vanhempien kanssa joskus ”ollaan vaan, eikä tehdä mitään”.

Ole aikuinen. Ole läsnä, ole aidosti läsnä. Ole lähellä, henkisesti ja fyysisesti. Ole oma itsesi.

Hessu: Puhu, keskustele! Muista, että keskustelu ei voi olla koskaan yksipuolista tai yksinpuhelua, anna myös lapsesi puhua. Jos keskusteluyhteyteen ei kasveta jo pienenä, siihen on vaikea oppia myöhemmin.

Mieti pientä lastasi sitten murrosiässä. Oppiiko hän vastaamaan kysymyksiisi silloin, jos et ole vaatinut vastauksia aiemmin? Kysymiseen ja vastaamiseen kasvetaan, opitaan ja totuttaudutaan. Kommunikaation traditio lähtee siitä, että aikuinen haluaa oikeasti tietää ja kysyy niin monta kertaa, että saa vastauksen. Ja kysymys- ja vastauspariksi ei todellakaan riitä: ”mitä sinulle kuuluu?” – ”ihan hyvää”.

Anna lapsen olla lapsi. Rakasta ja kunnioita lasta lapsena ja ihmisenä.

Hessu: Onko lapsesi jollain tasolla palkintosonni, jonka tekemisillä ja osaamisilla kehuskellaan? Lapsi ei ole miniaikuinen, jonka temput viihdyttävät. Lapsi haluaa olla hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin hän on.

Lapsesi ei ole täydellinen, et sinäkään. Eikä teidän tarvitsekaan olla. Ei kummankaan.

Hessu: Pyrkimys täydellisyyteen aikuisena, vanhempana, kasvattajana johtaa helposti ylilyönteihin ja normaalin arjen eläminen unohtuu. Lapselle riittää, että olet oma aikuinen itsesi. Lapsi haluaa, että hän riittää sinulle sellaisena kuin hän on.

Jokainen aikuinen on lapselle malli aikuisuudesta. Jokainen kohtaaminen on vuorovaikutusta.

Hessu: Me kaikki aikuiset olemme kaikkien lasten kasvattajia ja opastajia niin hyvässä kuin pahassakin.

Ei ole vain yhdenlaista aikuisuutta. Erilaisuus on rikkautta, moni-ilmeisyys on vaurautta.

Hessu: Joissakin afrikkalaisissa maissa lapselle voidaan valita jopa 12 eri-ikäistä kummia. Näin taataan malli ja esikuva mahdollisimman erityyppisistä aikuisista eri elämänvaiheisiin. Kasvaessaan lapsi voi suhteuttaa itseään ja kehitystään erilaisiin aikuisiin, eikä synny väärä painetta olla vain vanhempiensa jatke.

Muista hoitaa myös itseäsi, että jaksat ja muistat myös hoitaa muita.

Hessu: Lapsikin ymmärtää, että kampaajalla käynnistä nauttinut äiti on iloinen äiti. Lapset toivovat aikuisilleen näitä asioita. Lastensa vuoksi uhrautuva aikuinen on lapsellekin pelottava olio.

Lapselle jokainen hetki on kasvamista. Aikuiselle jokainen hetki lapsen kanssa on kasvattamista. Kasvatus on elämistä yhdessä, ei vain kasvatustapahtumia.

Hessu: Lapsi ei kuule, jos istutat hänet pöydän ääreen ja paukutat faktoja: Nyt minä kasvatan sinua. Näin sinun on toimittava. Haluan sinun tekevän näin ja näin.  Arjessa unohtuvat helposti ohjeet niin aikuiselta kuin lapseltakin. Käyttäytymismallit ja esimerkit eivät unohdu, vaan muokkaavat ja ohjaavat toimintaa ja sitä kautta persoonallisuutta.

Kommunikoi! Vastaa, kun kysytään. Kun kysyt, vaadi ja kuuntele vastaus. Varaa aikaa kysyä, aikaa kuunnella.

Hessu: Aikuinen voi hetken odottaa, lapsi ei. Pieni lapsi elää hetkessä. Kun lapsella on asiaa, sinulla on silloin aikaa kuunnella.