Onko ruokavalio nykyaikana aate?

Mistä on kyse? Oulun Aikuiskoulutuskeskuksessa kokiksi opiskeleva Ville Elsinen näkee valintojen taustalla pohdinnat tulevaisuudesta.

− Kyllä taustalla on varmasti huoli maapallon tulevaisuudesta. On ihan faktahomma, ettei maapallo kestä kulutusta, jota ihmiset tällä hetkellä harrastavat.

Myös ruoka- ja ravintolatutkijan mukaan ympäristökysymykset ja ruuan alkuperä halutaan nyt nostaa pöydälle.

− Ajatellaan, että meidän pöytään eivät isot elintarvikejätit tule. Uskotaan, että läheltä tulevat tuotteet pitävät meidät kunnossa, jolloin aletaan vastustaa isoja brändejä, kuvailee yliopettaja, ruoka- ja ravintolatutkija Vesa A. Heikkinen Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta.

Terveyden tavoittelu on kuulunut syömiseen jo vanhastaan. Tosin nyt terveysperiaate on saattanut tutkijan mukaan hieman muuttaa painopistettä.

− Minusta tuntuu, että hyvin vanhasta terveyslähtöisyydestä ja ravitsemuslähtöisyydestä on hieman siirrytty tunteiden puolelle, jolloin ruualla näytetään ja osoitetaan tunteita ja omia yksilöllisiä valintoja, Heikkinen sanoo.

Kansa jakautuu ravintoasioissakin

Kaikilla yksilölliset valinnat eivät ole mahdollisia. Kun tarkastellaan syömistä laajemmin yhteiskunnassa, huomataan, että väki pirstoutuu. Köyhemmillä ei ole välttämättä edes varaa valita. Kansa jakautuu ravintoasioissa mitä erilaisimpiin ryhmiin, joiden ääripäät ovat kaukana toisistaan.

− Meillä on ruokavalioidenkin kautta aikamoinen luokkayhteiskunta. Meillä on esimerkiksi gastrohifistelijät ja toisaalta sitten ihmisiä, joilla ruoka on aika lailla perustarpeen tyydyttämistä, jolloin ei välttämättä edes jakseta ajatella terveysvaikutuksia, pohtii teologian tohtori, sosiaalieetikko Liisa Björklund.

Toisten seistessä ruokajonossa toiset valikoivat ruokansa entistä tarkemmin. Olemme ryhtyneet maitosotaan ja rasvasotaan. Kohisemme superfood-ilmiön koukeroista, kehittelemme kauneusruokia, hiillymme hiilareista, inttelemme luomusta – kirjo on loputon. Ovatko ruokavaliot jo niin tärkeitä, että ne ovat ikään kuin nykyajan uskonto tai elämän tärkein aate?

− Ilman muuta kyseessä on aate hyvinvointikulttuuria ja terveyskulttuuria vaaliville. Se lähtee ruuan raaka-ainevalinnoista liikkeelle, sanoo Vesa A. Heikkinen.

− Syöminen on elämän perusosa ja perusedellytys, elämän leipäähän tarvitsevat kaikki. Jotenkin sen syömisen alueella eri aikakausina me ilmennämme käsitystä hyvästä elämästä. Nämä ovat meidän ajassamme sellaisia uusia puhtaus- tai rituaalisäännöksiä, jotka eivät liity uskonnolliseen pyhään, vaan meidän käsitykseemme tavoittelemisen arvoisesta elämästä, Liisa Björklund pohtii.

Entä miksi meillä on niin kova tarve kiistellä erilaisista ruokavalioista?

− Taustalla on markkinakilpailu. Se on myös ravitsemus- ja terveyslähtöisen, hyvin vahvan koululääketieteen vastustusta sekä ravitsemustieteen oppineiden vastustusta, sanoo Vesa A. Heikkinen.

− Meillä on vahva tarve selitellä syömisiämme ja suupalojamme sekä perustella ja oikeuttaa niitä tutkitulla tiedolla, mutta myös sellaisella, mikä on opittu mielikuvamarkkinoinnin kautta. Onkohan meillä kadonnut jollain tavalla suhde kohtuuteen? Me tavallaan täytämme kohtuuttomuuden tilaa sillä, että me haluamme tutkittua tietoa tai vakuutuksia joidenkin ruoka-aineiden erinomaisuudesta suhteessa toisiin, koska me emme enää osaa syödä kohtuullisesti, Liisa Björklund miettii.