Elävä ravinto hoitaa kehoa ja mieltä

Elävän ravinnon harrastajan keittiössä ei käytetä hellaa ja uunia vaan tehosekoitinta, monitoimikonetta, hyötykasvikuivuria ja erilaisia myllyjä ja raastimia.

Raakaravintoa ei kuumenneta eikä paisteta. Valmistusmenetelmät ovat idätys, kuivatus, liottaminen ja maitohappomenetelmä.

Jos ruokavaliota noudattaa äärimmäisen tarkoin, puuttuvat siitä silloin kaikki eläinkunnan tuotteet kuten liha, kala, kananmunat, maito ja juusto.
 

Raaka-aineita ovat vihannekset, hedelmät, marjat, pähkinät ja siemenet sekä tietysti idut, versot ja viljat.

Raakaravinnosta voi valmistaa aivan samoja ruokia kuin muutenkin eli keittoja, salaatteja, välipaloja, puuroja, levitteitä, pirtelöitä ja esimerkiksi hapankorpun tapaista leipää. Juureksista taas valmistetaan pääruokia kuten patoja, pihvejä, murekkeita.

Tehosekoitin on ehdoton väline tuoreiden vihannesten, siementen ja muiden ainesten jauhamiseen. Hyvä tehosekoitin pyörii 500 kierrosta minuutissa.

Luolaihmisen ravintoa

Elävän ravinnon tunnetuimpia kehittäjiä on amerikkalainen Ann Wigmore, jonka perusajatuksena oli lääketieteen isäksi sanotun Hippokrateen lause eli "ravinto olkoon lääkkeesi".

Elävän ravinnon käyttäjät vannovat tuorekasviravinnon terveyttä edistävään vaikutukseen ja sanovat, että sillä pystyy vaikuttamaan jopa fyysisiin sairauksiin.

Suolisto-oireista kärsivien on hyvä ainakin ruokavalionsa alussa välttää kaasua muodostavia raaka-aineita kuten sipulia, kaalia ja papuja.

Vaikeasti sairaiden tulee nauttia ravintonsa mahdollisimman helposti sulavana eli mehustettuna tai soseutettuna.

Aineksien liottaminen, idättäminen, hapattaminen ja hienontaminen tekevät ravinnon helposti sulavaksi, jolloin kehokin osaa ottaa siitä maksimitehot irti. Koska raaka-aineita ei kuumenneta, ravintoarvot jäävät korkeiksi. Ruokana se on luonnollista kasvisruokaa, joka virkistää elimistöä eikä väsytä.

Elävän ravinnon peruselementtejä

• Yhdelle aterialle riittää, että käyttää yhtä tai kahta perusraaka-ainetta, joista sitten valmistaa salaatteja, puuroa tai esimerkiksi murekkeita.
• Auringonkukan siemeniä käytetään pirtelöihin, juustoihin ja kastikkeisiin.
• Elävän ravinnon käyttäjän lehmiä ovat seesaminsiemenet ja mantelit.
• Pähkinät ja avokado toimivat saostajina. Makeutta saa esimerkiksi taateleista, viikunoista, aprikooseista, luumuista ja rusinoista.
• Lähes suolatonta ravintoa voi maustaa mausteyrteillä, merilevällä, soijakastikkeella (Bragg tai tamari). Jos ei noudata ruokavaliota kovin tiukasti, voi käyttää myös merisuolaa.
• Voita ja levitteitä valmistetaan mm. avokadosta, pähkinöistä ja auringonkukan- ja seesaminsiemenistä.
• Ruokajuomaksi suositellaan aktiivihiilisuodattimella suodatettua talousvettä, mutta yleensä aterialla ei juoda vettä, sillä se haittaa ruuan sulamista.
• Leipä valmistetaan kuivattamalla idätettyjä viljaa, soseuttamalla vihanneksia tai kuivattamalla yrttejä.
• Jogurttia tehdään idätetystä kaurasta, tattarista, hirssistä, hapattamalla viljoja. Ne makeutetaan liotetuilla kuivahedelmillä tai banaanilla ja marjoilla.

Lehtivihreän terveyttä edistävät tekijät

Vihreillä kasveilla on monia terveysvaikutuksia. Varsinkin runsaasti lehtivihreää sisältävät kasvit parantavat veren hemoglobiiniarvoja.

Mitä syvemmän vihreä kasvi on, sitä enemmän se sisältää klorofylliä eli lehtivihreää. Oraissa on paljon lehtivihreää, hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita. Vehnänorasta ei voi syödä sellaisenaan, vaan se pitää mehustaa ennen käyttöä.

Vehnänorasmehu on lehtivihreän parhaimpia lähteitä, jota elävän ravinnon ruokavaliota noudattavat kasvattavat useimmiten itse. Vehnänorasmehun kuivapainosta on 70 % lehtivihreää ja vastapuristetussa mehussa lehtivihreä on täydellisintä.

Tätä kasvikunnan verta valmistetaan vanhanaikaisen lihamyllyn näköisellä laitteella. Vehnänorastupot jauhetaan ja puristetaan mehuksi, ja mehua juodaan pieni määrä heti, sillä se säilyy maksimissaan 10 minuuttia.

Koska vehnänorasmehu on voimakkaasti puhdistavaa, nautitaan sitä kerrallaan vain 1-2 ruokalusikallista. Liiallisesta määrästä voi tulla huonovointisuutta.

Myös muut vihannesmehut säilyvät huonosti, joten niitä ei voi valmistaa suuria määriä kerralla.
 

Lähteet
Marjatta ja Ritva Svennevigin opetusvideo
Eija Leinon haastattelu
Elävä ravinto (Elsa Ervamaa, Ritva Alku, WSOY, 1983)
Elävän ravinnon ry:n sivut

Lue myös
Eija Leino parani elävällä ravinnolla
Elävän ravinnon reseptejä (Eija Leino)

 

Videossa valmistetaan vehnäorasmehua ja tuorekeittoa