Teemapaketit opetukseen
Autonomia ja kansallisromantiikka
Suomen sodan 1808-09 seurauksena Suomen alue liitettiin Venäjään itsehallintoalueena. Kansallisromantiikka-suuntauksen ideaksi muotoutui alusta lähtien suomalaisen kansallistunnon ja kulttuurin kehittäminen.
1800-luvun Suomi kuului Venäjän vallan alle. Oloja, hallintoa ja taloutta kehitettiin, mutta suurimmat muutokset tapahtuivat Krimin sodan (1853-56) pyörteissä elinkeinojen vapauduttua ja teollistumisen yhteydessä. Kansallisuusliikkeet voimistuivat ja Suomessa virinnyt suomalaisuusliike näkyi myös koululaitoksen kehittymisenä ja vahvana taiteiden kultakautena 1800-luvun lopulla. Venäjän kiristynyt asenne reuna-alueitaan kohtaan näkyi erityisesti ns. sortovuosien aikana kun Suomea venäläistettiin.
Turun palon jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin, jossa pienessä lauantaiseura-nimisessä yliopistopiirissä pohdittiin Suomen kielen asemaa. Aleksanteri II valitsi Snellmanin senaattoriksi ja Suomen kieli nousi viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle 1863. Elias Lönnrot keräsi kansalliseepoksen, Kalevalan, yksiin kansiin.
Kirjailija Aleksis Kiven innoittamana suomalaisuuden henki näkyi kuvataiteissa Albert Edelfeltin sekä Akseli Gallen-Kallelan teoksissa. Musiikin saralla oopperalaulajatar Aino Acktén myötä Suomeen perustettiin ensimmäinen ooppera 1911 Bulevardille. Jean Sibelius sävelsi kansallistunnoista sinfonioita. "Viimeisenä romantikkona" pidetään runoilija Eino Leinoa.
Materiaalia
Videot
Audiot
Tehtävät
Muut
Tutustu hyötyihin