Teemapaketit opetukseen
Mihin suomalainen uskoo? (UE5)
Valtaenemmistö, lähes 85% suomalaisista, on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Muihin uskonto- ja kirkkokuntiin kuuluu yhteensä vain noin 3% kansalaisista. Toisaalta myös kirkkoon kuulumattomien osuus on tasaisesti kasvanut.
Ensimmäiset kristinuskon kosketukset Suomeen tapahtuivat viikinkiajalla. Suomalaisten jumalat olivat tuolloin haltijoita, joiden tehtävät liittyivät sen aikaisiin elinkeinoihin, metsästykseen, kalastukseen ja maanviljelyyn. Kristinuskon rantauduttua Suomeen vanha usko eli vielä sen rinnalla lähes pari sataa vuotta.
1100-luvulla rauhallisesti alkanut lähetystyö muuttui miekkalähetykseksi, jossa jakautunut kirkko, idän ortodoksit ja lännen katoliset, taistelivat pitkään väliinsä jääneistä reuna-alueista. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 länsikarjalaiset ja savolaiset tulivat läntisen kirkon vaikutuspiiriin, kun taas Laatokan alue jäi ortodoksisen kirkon tukialueeksi.
1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasa innostui Martti Lutherin uskonpuhdistuksesta, sillä hän tahtoi vahvistaa kruunun asemaa kirkon kustannuksella. Piispojen maallinen valta lopetettiin ja suurin osa kirkon omaisuudesta siirrettiin valtiolle. Suomessa uskonpuhdistuksen päätoteuttaja oli Mikael Agricola, jota uskonpuhdistuksen kansankielisyysperiaate innosti niin, että hänestä tuli Uuden testamentin kääntäjä ja samalla koko kirjakielen luoja.
Vielä 1800-luvun loppupuoliskolle asti kirkon vastuulla oli suurin osa niistä tehtävistä, jotka nykyään kuuluvat kunnille, tärkeimpinä kansansivistys ja sairaan- ja köyhäinhoito. Nykyaikaisen seurakunnan toiminnassa painottuvat perinteisen diakoniatyön ohella erityisesti lapsi-, nuoriso- ja perhetyö.
Videot
Tehtävät
Muut
Tutustu hyötyihin