Vuotta 2008 peilaillessa, tai pikemminkin sen loppua, näyttäisi kovasti siltä, että tällä hetkellä kuuminta ansaintamallia tulevalle vuodelle olisivat kuukausimaksuun perustuvat musiikkipalvelut. Musiikkia siis myydään yhtenä könttänä, ja sen käytöstä sitten maksetaan kuukausimaksua sähkölaskun tai vesilaskun tapaan.
Näin ainakin iso pyörä puhelee, eikä vaan puhele
Tähän tietysti viittaavat myös tämän ja tulevan vuoden lanseeraukset, kuten ruotsalainen Spotify, kotimainen DNA musalaajakaista, miksipä ei Radio Rockin kuukausimaksu-musiikkivuokrauspalvelu, ja onpahan tuosta huhujakin ollut, että Sonera olisi omaa musalaajakaistaansa panemassa ensi vuonna pystyyn.
Eipä kai pidä unohtaa myöskään Nokian Comes With Music -palvelua, ja ehkä tärkeimpänä ja odotetuimpana näistä, MySpace Musicin uusi musiikkilaajennus olisi luvassa jo ensi vuoden alkuun.
On se kuluttajalla nykyisin helppoa, ei tarvitse kuin maksaa
Mutta mistä, miten ja miksi?
Sainpa käsiini tuossa muutama viikko sitten varsin kiinnostavia lukuja koskien musiikin digitaalista kaupankäyntiä. Nämä luvut tietysti saattavat olla johonkin suuntaan väritettyjä, mutta jos nyt oletetaan, että ne pitävät paikkaansa.
Tuottajajärjestö IFPIn arvioiden mukaan verkosta tehdään globaalisti vuosittain yli 23 miljardia musiikkilatausta, joista vain n. 3,5 miljardia on laillisia ostoja.
Hmm. Ihan suoraan sanottuna olin luvuista aika yllättynyt. Ovatko asiat tosiaan noin hyvin huonosti?
Jos ovat, niin mille alueelle nämä tuoreet ”musiikkia kuin vettä kraanasta” -mallit sitten lopulta uppoavat? Olisi varmaankin ihan mukavaa ajatella, että ne kitkisivät laitonta lataamista ja näin myös pyrkisivät muuttamaan musiikin kuluttamisen kulttuuria ja nykyistä käyttöliittymää.
Tätä kuitenkin jaksan vahvasti epäillä
Kaikissa vesimalleissa musiikin kopiointia on rajattu drm-suojauksin. Lisäksi esimerkiksi Spotifyn ja tulevan MySpace Musicin tapauksissa musiikista voi nauttia ainoastaan streamina. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kappaleita ei todellakaan latailla esimerkiksi kannettaviin laitteisiin.
Enpä tiedä. Ainakin oma musiikinkuunteluni tapahtuu lähestulkoon pelkästään ollessani matkalla johonkin.
Mutta joo. Kaikista vuoden 2008 suurista innovaatioista huolimatta, halusin vain todeta, että olen edelleen sitä mieltä, että levyteollisuuden tulevaisuus on eri asia kuin musiikin tulevaisuus.