Suhtautuminen Sielun Veljet -yhtyeeseen oli aikanaan kova paikka jopa Hassisen Koneen ja Ismo Alangon vannoutuneillekin faneille. Uuden bändin provosoiva asenne oli ehdoton: aggressiivisen fyysistä mättöä, paljon rytmisiä hokemia, vähän melodiaa, kaiken kyseenalaistavaa uhmaa, rock-musiikin rankimman perinteen mukaista vaarallisuutta lavalla ja kulisseissa.
Ensimmäiselle lp-levylle tallennettiin Siekkareiden kirskuva keikkailme. Kansansuosio räjähti vuoden 1985 levyllä "L'Amourha". Tämän T.T. Oksalan tuottaman kansaan menevän soundin jälkeen Sielun Veljet suunnisti jälleen oudoille vesille levyillä "Kuka teki huorin" ja "Suomi-Finland". Viimeinen Siekkarien toimiessa julkaistu lp oli vuoden 1989 englanninkielinen akustista psykedeliaa tarjonnut "Softwood Music Under Slow Pillars".
Eli melkoisen matkan Sielun Veljet taivalsi vajaassa kymmenessä vuodessa; rutiinit vältettiin muuttamalla meininkiä jatkuvasti. Häpeämätön heittäytyminen oli vertaansa vailla; koskaan ei voinut olla varma mitä on tulossa, keikalla tai levyllä.
Suurin syy tähän jäljittelemättömyyteen lienee bändin antaumuksellinen sisäinen kemia; ja pääosin Ismo Alangon tekemät kappaleet. Teksteistä löytää sekä symboliikkaa että arkipäivää - ja rankkaa huumoria, vaikka sitä ei aina heti huomaa.
Sielun Veljet toteuttaa pilkulleen entisen presidentin Mauno Koiviston uudenvuoden puheen taidemääritelmän kahta oleellisinta asiaa: pitää olla jotain sanottavaa ja kykyä sanoa se. Ja sinnikkäät Siekkarit ovat saaneet myös suuren yleisön kuuntelemaan sanottavaansa.
Sielun Veljien ainutlaatuisuus paljastuu parhaiten elävässä esityksessä. Mutta myös levytykset toimivat edelleen komeasti.
Bändin tämän vuotisen come back -kiertueen innoittamana julkaistu "Maallinen vaellus 1983-2011"-tupla-cd on ainakin kolmas Sielun Veljien tuotantoa kokoava levy. Mukana on kaikki tutut hitit ja muuta tavaraa enemmän kuin koskaan, myös tänä vuonna tehty uusi kappale "Nukkuva hirviö".
Veljien alkuaikoina sanoituksista ei saanut kunnon tolkkua. Nyt ne on luettavissa Ismo Alangon kirjaksi kootuissa teksteissä.
Ja tämän levyn kansilipukkeesta voi lukea kitaristi Jukka Orman kirjoittamat pitkät ja kiinnostavat tarinat yhtyeen seikkailuista ja 1980-luvun hengestä.
Jollain Euroopan reissulla bändi ajautui juhlien aina vain jatkuessa sikalaan, joka oli muutettu baariksi. Pahnoja, sikoja ja ihmisiä oli sikin sokin. Ja jotta tässä ei olisi ollut tarpeeksi, nurkassa istui "tutunnäköinen mies lasi kourassa, tupakka huulessa, lähes sammuneena, suomea kirjakielellä sopertaen. Aki Kaurismäki oli kuulemma näyttelijöitä ja kuvauspaikkaa etsiessään törmännyt Portugalissa aivan ihastuttavaan viinitilaan, jonka oli humalapäissään mennyt ostamaan."
Kommentit (0)
Ei kommentteja.