2011

Jo alkumetreillään Turun kulttuuripääkaupunkivuosi näyttäisi generoivan kaikenlaista kulttuurikeskustelua kaupungissa. Niin positiivista kuin negatiivistakin. Sekä jotain siltä väliltä. Ja mikä tärkeintä, kaupunki näyttäisi yhteisönä myös pystyvän toleroimaan molempia näkemyksiä ilman ongelmaa. Hienoa, tämä on todellisen kulttuurikaupungin merkki jos joku. Ja yksi sulka meidän kaikkien hattuihin.

Jonain sopivana hetkenä Cay Sevónilla ja kumppaneilla olisikin hyvä paikka selittää paikallisille aktiiveille miksi tuottajaraha juoksee ulos Turusta melko mielellään? Eikö luovan talouden paikallisten rakenteiden tukeminen ollutkaan kulttuuripääkaupunkivuoden agendalla?

Onneksi perinteisellä 99% roskasuodattimella 2011 näyttää myös hyviä puoliaan. Burning Bridges -agentuuri kirjallisuudessa on kelpo idea. Juuri tätä on Turkuun kaivattu. Turku Design Ilmiö tuo esille osaamista, joka alan piireissä on valmis rajuunkin läpimurtoon sekä Suomessa että lähialueilla. Tutustukaa vaikka Klo Design tai toisella äärilaidalla Provoken tekemisiin. Totuus löytyy paitsi kaurapuurosta myös design thinkingistä.

Nyt jos koskaan kannattaa olla kirjautuneena Facebookiin. Turussa myllertävä kulttuuritilakeskustelu VR:n makasiinien ja Wärtsilän konepajan ympärillä ottaa jo lupaavasti kierroksia. Kumpikin tilaehdotus kerää FB:ssa sekä kannatusta että kritiikkiä ja kumpikin ryhmistä on, luonnollisesti, kovin varma asiastaan.