Mistä on pienet Logomot tehty?

Kieltämättä kulttuuripääkaupunkivuodessa ja samanaikaisessa kulttuurin valtionosuuksien väärinkäytössä koulujen ja lähikirjastojen sulkemisineen on melko häiritsevä klangi. Sinänsä hyvien intentioiden toiminta uhkaa mennä nollasummapeliksi. Jääkö tammikuussa 2012 käteen muuta kuin tyhjää?

Silti luovaan talouteen satsaamisessa on järkeä. Ainakin jos luova talous lunastaa lupauksensa ruohonjuuritasolta huipulle toimivana elinkeinoelämän uudistajana Richard Floridan hengessä. Aktivoidaan ja virkistetään poikkikategorista toimintaa monialaisesti perustasolta erikoistehtäviin, ei suosita pelkästään korkeapalkkaisia eliittejä. Ongelmissa olevaa elinkeinorakennetta Turussa luova talous ei yksinään välttämättä korjaa mutta tuo potentiaalisen uuden huipputoimialan muiden rinnalle joka tapauksessa. Parhaimmillaan vaikutukset voivat olla massiivisia uusista työpaikoista aluesuunnitteluun ja poliittisen järjestelmän muutospaineeseen. Humanisti kohtaa insinöörin ja kauppaoppineen ja päinvastoin - tässä yhdistelmässä on Logomonkin mahdollisuus mitä suuremmissa määrin.

Logomon omistajat ovat Hartela ja Turun kaupunki. Ensinmainitulla on niukka enemmistö omistuksessa. Eli kyseessä on ns. public/private -omistusmalli. Mikä taasen mahdollistaa paitsi markkinahintaisen myös subventoidun työ-, toimisto- ja esiintymistilavuokrauksen. Eli Logomossa voidaan siis harjoittaa luovan talouden toimintaa inklusiivisesti siten, että voidaan olla perinteisessä mielessä sekä epäkaupallisia että kaupallisia saman katon alla. Kahden poolin synergiassa on suuret mahdollisuudet. Kaupalliset magneetit tulevat eittämättä liiketaloudellisin painotuksin Logomoon mukaan mutta innovaatiohenkeä on mahdollista lisätä undergroundin (taide, kulttuuri) ja ruohonjuuritason (freelancerit) kautta - tilapulassa olevat kuvataiteilijat hyvänä esimerkkinä siinä missä digitaalisen median toimistot, mainosfirmat, suunnittelutoimistot jne. myöskin.