Kirjoittaessani tätä Iranista kotoisin oleva mies seisoo sadan metrin päässä minusta poliisien piirittämänä. Hän uhkaa polttaa itsensä. Kukaan ei tiedä miksi.
Tilanne uutisoidaan ja nopeasti netti täyttyy kirjoituksista, joissa vaaditaan miehen lähettämistä pois Suomesta.
Mistä Suomesta? Kansallisvaltio on niin hyvin luotu harha, että siihen uskovat kaikki ajattelunsa muille ulkoistaneet. Suomalaista kulttuuria tai identiteettiä ei ole. Silti sen illuusiosta syntyy suomalainen rasismi.
Hyvinvointia köyhässä ja kylmässä maassamme ei olisi, jos se ei olisi riistetty ulkomailta ja ihmisiltä, jotka tekevät ilmaista työtä.
Samalla rasistijuntit kantavat ulkomailla tehtyä muovia keittiöönsä. Sisustavat kotinsa sademetsistä hakatulla puulla. Laittavat jalkaansa orjatyövoimalla teetetyt lenkkarit, lähtevät kaupungille ja sanovat:
Mene kotiisi, ulkomaalainen. Sinun on pysyttävä näkymättömänä, tuottamassa meille hyvinvointia. Sillä hyvinvointi on meidän etuoikeutemme. Saat uhrata elämäsi minun vuokseni.
Samaan aikaan muualla elämä käy mahdottomaksi. Konfliktit ravisuttavat maailmaa. Öljysodat ja ilmastonmuutos liikuttaa ihmismassoja. Ihmiset yrittävät sinne missä on mahdollisuuksia. He ylittävät rajoja, sulloutuvat laivoihin, hukkuvat, kiipeävät rannoille ja matkustavat turistiviisumeilla maihin, joissa heitä ei haluta. He liikkuvat ja heitä on kaikkialla.
Valtiot vainoavat ihmisiä, mutta eivät koskaan pysy heidän perässään. Valtioiden tehtävä on hallita heitä, koska maailmantaloutta ei olisi ilman orjatyötä tekeviä siirtolaisia. Kapitalismin katalin logiikka on tämä:
Vain se jolla on rahaa, on ihminen.
On mahdotonta eettisesti perustella, miksi ihminen ei saisi liikkua vapaasti. Siksi liikkumisen vapauden on nyt murskattava ja korvattava kapitalismin orjuuttava laki. Avataan siis rajat ja muutetaan pääoman liikkeen suunta!
Maailma on jaettava uusiksi. Ei toisilta meille vaan kaikilta kaikille! Kaikilla ihmisillä on oltava samat elämän edellytykset. Tämä ajatus on nyt saatettava käytäntöön. Vastuumme toisista ihmisistä on ääretön. Tämän ymmärtäminen tekee meidät ihmisiksi ja sen unohtaminen pedoiksi.

Valtio on väkivallan monopoli. Se ohjaa elämääsi lukuisin keinoin. Tarkista unelmasi. Ovatko ne sinun vai valtion?

Haluatko lisääntyä? Haluatko huhkia töissä tienaamatta? Haluatko olla suomalainen?
Oletko lainkuuliainen? Uskotko, että sinun on ansaittava onnesi?

Jos vastasit kysymyksiin myöntävästi, elämäsi ei ehkä ole omasi.

Valtio on uskonto. Se myöntää sinulle taivaspaikan jos uhraat elämäsi sen hyväksi. Paikka lunastetaan näin: saat sydänkohtauksen ja kuolet eläkkeesi ensimmäisenä päivänä.

Valtiota vastaan on taisteltava jatkuvasti. Se kasvattaa uuden pään aina kun entinen on katkaistu. Se keksii aina uusia keinoja hallita sinua. Valtio ei ole yksi vaan vihollisesi on kaikkialla.

Muista, politiikka on konfliktia ja vihollisen tuhoamista. Jotta voit taistella, sinun on tunnistettava vihollinen. Vihollinen on jokainen, joka väittää tietävänsä miten sinun on järjestettävä elämäsi.

Ole aina varuillasi. Jos kuulet sanan täytyy, kavahda. Jos kuulet sanat on suotavaa, ole valppaana. Jos aloitat päiväsi ilottomasti ilman vaihtoehtoja, vaihda suuntaa.

Jos haluat elää, opi näkemään kahleesi, ja katko ne. Ole nopea, ja karkaa aina kun voit. Totteleminen ei ole mitään. Taistelu on kaikki. Ja se on tehtävä tyylillä.

Vihaa sotilaita, poliiseja, ministereitä, kansanedustajia ja presidenttiä. Kieltäydy töistä, urasta, perheestä ja suunnitelmista. Älä äänestä. Jokainen ääni eduskuntavaaleissa on ääni orjamoraalin puolesta ja itsehallintoasi vastaan. Ota resursseja haltuun, älä jää odottamaan niitä. Valtaa, varasta ja rakenna itse.

Tarkista jokainen halusi. Älä alista intiimielämääsi politiikalle äläkä valtiolle. Ainoastaan siten se säilyy räjähdysvoimaisena.

Tee mitä haluat, tärkeintä on että valinta on sinun. Ainutkertaisuuden on oltava vapaata.

Rajat murtuvat, vanha maailma tuhoutuu ja yhteiskunta palaa. Tämä on kapinataidetta!

Taiteen täytyy aina olla vapaampi kuin yhteiskunta. Taide voi huutaa, rikkoa, polttaa, kysyä ja pakottaa. Taide on yhteiskunnan alitajunta. Se on tiedostamaton, jolla ei ole tehtäviä, velvollisuuksia, eikä määrättyä suuntaa.

Taide häiriköi. Se etsii rajoja, jotka kannattelevat ihmisen vääryyttä ja tylsyyttä.

Taiteen vapaus on kaikkien vapaus. Mikään ei saa rajata tätä vapautta. Ei markkinatalous, ei moralismi, eikä laki.

Jos taiteen vapauteen kajotaan, on vapaus otettava takaisin. Taiteen on oltava vaarallista. Sen on uhattava maailman järjestystä ja taisteltava uusien avautumisten puolesta.

Taideinstituutiot, pyhät konventiot ja maskuliinisen hegemonian kivijaloista kohonnut äijätaide kivettykööt paikoilleen. Nyt on taiteen kapinan aika.

Kapinataide ottaa julkisen ja intiimin tilan omakseen. Se valtaa taidekoulutuksen. Se häiriköi kapitalismia tunkeutumalla paikkoihin, joissa ihmisiltä peritään rahaa elämisestä.

Taisteleva taide ei kuulu ainoastaan heille, joilla on valtaa ja rahaa. Taidetta ei enää valjasteta nationalismin ja muiden tukahtuneiden ideologioiden palvelukseen.

Jos taiteen on oltava galleriassa ollakseen taidetta, se ei ole taidetta. Jos taiteilijan on kutsuttava itseään taiteilijaksi ollakseen taiteilija, hän ei ole taiteilija.

Taide nauraa politiikalle olemalla poliittisempaa kuin politiikka on. Taide on tuho, dekonstruktio ja hajottava voima.

Taide alkaa pisteessä, jossa mennyt maailma katoaa.

Maailma räjähtää käsiimme! Mitä teemme? Emme mitään.

Ympäristöliike on voimaton. Olemme kaikki voimattomia. Talouskasvu on säädetty täydelle teholle ja meille sanotaan, että tämä on luonnon laki. Luonnon laki, joka tuhoaa luonnon. Eikä pian ole yhtään metsää, johon voisi paeta kaiken tuhoa.

Ympäristöpolitiikassa puhutaan vihreästä talouskasvusta. Tämä saavutetaan kuluttamalla oikein. Ostamalla luomua, sammuttamalla valot, ja muistamalla kompostoida.

Samalla kuitenkin uusia tehtaita rakennetaan. Metsää hakataan. Energian ja materiaalien kulutus kasvaa. Ilmasto lämpenee. Maailma räjähtää käsiimme.

Missä ovat poliittiset vaatimukset? Eikö tämä ole pysäytettävä nyt?

Tilanne on toivoton. Ympäristöpoliittinen keskustelu käydään kielellä, jota kukaan ei ymmärrä. Se joko syyllistää yksittäisiä kuluttajia tai puhuu epämääräisen kansainvälisen politiikan lobbauskieltä.

Ja mitä enemmän päästökaupasta, biopolttoaineista ja ydinvoimasta puhutaan, sitä vähemmän muutosta tapahtuu.

Ympäristöliikkeen on uskallettava vaatia mahdottomia! Ja tämä mahdoton on myös toteutettava. Eikä aikaa ole!

Reaalipolitiikan suosta on noustava. Muistutan teitä: Kioton pöytäkirjan solmimisen jälkeen ei mitään konkreettista ole tapahtunut. Päästöt eivät ole vähentyneet. Kaukana siitä, ne kasvavat sellaisella tahdilla, että kaikki saattaa olla jo myöhäistä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on sitonut kätensä kansainväliseen kapitalismiin. Muutoksen on tultava muualta: radikaalilta ympäristöliikkeeltä, joka ei kumarra taloutta eikä lakia.

Talouskasvu on käännettävä laskuun. Tehtaat on suljettava. Ruokatuotanto on remontoitava kokonaan. Ei enää eläintuotantoa, eikä maata tuhoavaa monokulttuuriviljelyä. Mitään ei saa enää rakentaa. Maata ei saa louhia. Metsiä ei saa kaataa. Kaikki turha, kuten luksusasunnot, citymaasturit ja lentokoneet on hävitettävä, eikä uusia enää saa tuottaa.

Ikuista kasvua tavoitteleva talousjärjestelmä on pistettävä palasiksi ja hylättävä. Muut vaihtoehdot tarkoittavat kaiken tuhoa.

Tänään vammaisten suoran toiminnan ryhmän hyökkäys syrjintää vastaan alkaa. Sota on julistettu. Hyökkäyksen kärki kohdistuu erityisesti heihin, jotka uskovat geneettiseen puhdistamiseen ja edelleen vaalivat rotuoppien perintöä.

Vammaisia ei ole. On vain yhteiskunta, joka uskoo sokeasti riippumattomuuteen, suorittamiseen, älykkyyteen ja yksilöihin, jotka eivät tarvitse toisiaan.

Tämä yhteiskunta määrittelee jotkut vammaisiksi, jotta heidät voisi jättää huomioimatta. Jotta heille ei tarvitsisi kanavoida samanlaisia resursseja kuin kaikille muillekin. Vai miten on mahdollista, että jotkut eivät saa sellaisia asuntoja, apuvälineitä, avustajia, työpaikkoja ja kunnioitusta kuin mitä heille kuuluu?

Kaikki ihmiset ovat viallisia. Kaikki ihmiset tarvitsevat toisiaan. Jokainen yksilö, oli hänellä minkälainen ruumis tai mieli tahansa on oikeutettu yhdenvertaiseen asemaan maailmassa.

Odottamisen ja kiltteyden aika on ohi. Tästä lähtien vammaisten suoran toiminnan iskuryhmä räjäyttää portaat, jotka estävät heidän kulkunsa.

Rotuhygienian aika ei ole niin kaukana historiassamme, että meillä olisi varaa unohtaa sen opetus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Folkhälsan varokaa! Olette ensimmäisenä iskulistalla. Emme unohda kuinka Folkhälsan tuki Ruotsin valtion rotubiologisia tutkimuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö jatkaa samaa perinnettä selektiivisen abortin kannustajana.

Selektiivisen abortin, laitosten ja pakkotoimenpiteiden aika on ohi! Hitler ei ole kuollut ennen kuin kansalaisia lakataan arvottamasta eri luokkiin heidän ruumiillisten tai terveydellisten ominaisuuksiensa perusteella!

Kaikilla ihmisillä on oltava vapaus elää sellaista elämää kuin he haluavat, riippumatta heidän vammoistaan, sairauksistaan, kivuistaan tai suorituskyvystään.

Terveen kansalaisruumin ihanne tuhotaan nyt!

.

Uudessa YLE Areenassa on teknisiä ongelmia, minkä vuoksi kaikki ohjelmat eivät päädy Areenaan kuunneltavaksi eivätkä Areenan podcasteihin tilattavaksi.

Bensaa liekkeihin! ohjelmat voi kuunnella tai ladata itselleen tämän sivun Radiosoitin-ikkunasta. Podcast-tilauslinkki löytyy Radiosoitin-ikkunan alapuolelta.

Eläinten tappaminen loppuu nyt!

Ei ole mitään perustelua sille, miksi sinulla olisi oikeus viedä toisen elämä. Unohda herkuttelu, vaatteet, perinne, unohda kaikki. Ne eivät ole eettisiä perusteluja. Kuule tämä: Sinun elämäsi ei ole arvokkaampi kuin toisen tuntevan yksilön.

Kysyn sinulta: miksi tapat. Koska se on hyvää, sanot. Koska jumala antoi luvan, sanot. Koska haluan tappaa, sanot. Vetoat tapaan. Vetoat historiaan. Vetoat lakiin. Vetoat talouteen.

Tai et sano mitään, vaan naurat. Pidät kiinni tappajan paikastasi koska se on takeesi vallasta ja yhteisöstä. Minä olen tappaja, naurat. Ammun tuon jäniksen huvikseni, en edes tarvitse syytä. Ja vieressäsi nauravat muut samanlaiset. Ja kaikki nauravat, vaikka naurussa kaikuu häpeä ja pelko. Pelko siitä, että kaikki jäävät kiinni pahuudesta ja väärästä valinnasta.

Tiedät, että olet jo hävinnyt taistelun. Kun puhumme oikeasta ja väärästä eurot ja pykälät eivät ole käypää valuuttaa. Eikä edes Jeesus ole nyt parempi perustelu kuin itse elämä.

Silti yrität vielä. Tapat koska he eivät puhu? Tapat koska he ovat erilaisia? Tapat koska et uskalla muutakaan? Koska kaiken on oltava kuten aina, tai sinulta katoaa elämän perusvarmuus.

Miten väkivalta elämän perusvarmuutena voi rauhoittaa sinua?

Toivoisin, että ymmärtäisit. Mutta jos et ymmärrä, on toimintasi estettävä.

Eläintilat on lopetettava ja kaikki tappamisella voittoa tekevät yhtiöt on purettava. Eläimen pahoinpiteleminen on tästä eteenpäin kuin kenen tahansa heikomman lyömistä. Tämä pätee paitsi yksittäisiin tapauksiin myös koko elämän ja kuoleman teollisuuteen, joka porskuttaa maataloustuilla eteenpäin.

On uuden kulttuurin aika. Tässä kulttuurissa uskotaan yksilöiden väliseen kunnioitukseen. Kunnioitus ei katso lajien välisiä rajoja.
Uudessa kulttuurissa eläimet eivät ole ruokaa, vaatteita tai rahaa vaan yksilöitä.

Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi!

Miten kukaan voi kuvitella, että on olemassa vain yksi tie jota on kuljettava, ja että tämä tie on valtion päällystämä ?

Kuka haluaa elää elämänsä byrokraattisen hallinnon suunnitelmien mukaan? Kuka haluaa antaa väestöpolitiikan ja sukupuolittuneen vallan määrätä ihmissuhteistaan?

Vaikka sinä haluaisitkin, me emme halua! Elämme ja valitsemme itse. Meidän kylkiluistamme ei muokata valtakuntia, eikä meidän äänillämme oikeuteta sotakoneistoa! Elämme mieluummin yhteisöissä, joissa kansallisuus ei määrää ihmisarvoa!

Kykenemme tekemään itse omat valintamme emmekä anna kenenkään tulla tiellemme! Orjamoraalin noudattaminen voi olla miellyttävä valinta, mutta riittääkö se todella? Meille ei riitä, meille orjamoraali on vankila!

Jos silti valitset yhdenmukaisuuden, ole julistamatta sitä. Aina kun huudat: olen hetero, yksi pimeän kujan homo kuolee. Keijut pidetään saduissa hengissä taputtamalla, ja tämä on toimintamalli joka on tosi.

Sinä, joka kuulet nämä sanat, katso itseäsi. Jos elät elämää, jota ei tässä yhteiskunnassa ymmärretä, taputa. Jos kuljet taloissa ja kaduilla näkymättömänä, taputa. Taputa vimmatusti, ja katso että ääniaallot painavat kelan toimistot, eduskunnan, ostoskeskukset, mainostoimistot ja jokaisen heteroseksuaalisuuden ylivaltaa uusintavan tahon palasiksi.

Taputa niin, että kaikki jotka häpeävät elämäänsä ja itseänsä kuulevat ja tulevat vähemmän näkymättömiksi itselleen.

Tai toisaalta, voit myös muuttua kokonaan näkymättömäksi. Seikkaile pitkin yöllisiä kujia, löydät toisia näkymättömiä, niitä jotka eivät koskaan mahtuneet ydinperhejuhlaillallisten pitkiin pöytiin.

Älä koskaan eksy normaaleille teille, niillä kulkeminen tylsistyttää mielen ja herpaannuttaa lihakset. Usko etiikkaan, usko väärään valaan, usko kaikkeen mikä vaikuttaa monimutkaisemmalta kuin ensimmäinen itsestäänselvyys.

Jos olet nainen, joka itkee hiekkalaatikon reunalla ja suunnittelee Ikean katolta hyppäämistä, kaappaa lapsesi ja juokse.

Jos olet homo, joka kelpaa heteroiden seremoniamestariksi niin kauan kuin jaksaa hymyillä ja ehostaa hääpareja naimakuntoon, halkaise hääkakku ja juokse.

Jos olet nuori, joka ei tiedä miten ja mitä olisi oltava, olet onnekas. Pidä epävarmuudesta kiinni kuin soturi miekasta. Se on onnesi. Sillä kaikki varmuus on yhtä suurta farssia ja vakaimmatkin heteromiehet itkevät unissa toistensa perään.

Astukaamme siis pimeälle puolelle ja kääntäkäämme siveettömät kasvot kohti sokaisevaa aurinkoa. On kuljettava sinne, missä valinta elämästä on mahdollinen. Ja jo ensimmäinen askel kohti vapautta on rohkeutta täynnä. Ota se!

Akuliina Saarikoski jatkaa uudella teemalla Anne Moilasen keväällä aloittamaa Suoraa puhetta -ohjelmasarjaa. Kesä-heinäkuun lauantaiaamupäivien suorissa lähetyksissä etsitään seitsemää reittiä vastarinnan erilaisiin maailmoihin.

Ohjelmien punaisina lankoina kulkevat mm. eläinten vapautus, ympäristöasiat, lesboradikalismi, maahanmuuttajat ja anarkismi.

Akuliina kutsuu vieraita pitkään keskusteluun, johon myös kuuntelijat voivat osallistua - joko soittamalla suoraan lähetykseen puhelinnumeroon (09) 144 800 tai kommentoimalla netissä Saarikosken manifestia.

Ensimmäisessä lähetyksessä lauantaina 6.6. keskustelun aiheena on seksuaalianarkismi, ja Akuliinan kanssa aiheesta ovat keskustelemassa Antu Sorainen, Anna Cadia ja Laura.

Akuliina Saarikoski on Tampereen Messukylässä v. 1982 syntynyt aktivisti ja prekaari toimittaja. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa oikeustiedettä ja Turun ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulussa merialaa. Hän on useita vuosia toiminut radikaaliliikkeiden ideamoottorina ja osallistunut mm. eläinoikeus-, talonvaltaus-, ja seksuaalipoliittisten liikkeiden toimintaan.

YLE Radio 1 kesä-heinäkuussa 2009 lauantaisin klo 12.15 - 13.57.