kätevä emäntä

  • Yes jengi, nyt itkuvirttä hoilaamaan

    Nainen itkee, itkeskelee, vetistelee, vollottaa, kyynelehtii, nyyhkyttää, tirauttaa, usein ja paljon. Miehillä taas on ne lyhyet hetkiset, ne tunnetilat. Esimerkiksi jalkapallo-, tai lätkämatsissa voi tunnetila yllättää miehen. Tai taksin takapenkillä.

    Mies voi liikuttua synnytyksessä. Maailmaan putkahtaa jotain, mitä hän on ollut tekemässä.  Mutta kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden tai Hirvonen juhlii Jyväskylän MM-rallin voittoa, silloin miehen tunneilmaisu on huipussaan. Mies itkee saavutukselle, voitolle, hetken kokemukselle, jossa voi tuulettaa.  

    Nainen ja tunteet. Siis nainen ja tunteet. Iloa ja onnea, ja sylikaupalla myös niitä kuluttavia tunteita: surua, pelkoa, pettymyksiä, inhoa, kiukkua. Tunneilmaisu on hyvä asia. Kohtuus kuitenkin kaikessa, eli määrää ja kestoa on hyvä rajoittaa. Siihen on oiva keino – itkuvirsi.

    Hoilaa itkuvirsi, kun et jaksa töissä, etkä kotona. Itkuvirsi parisuhteelle, ulkonäköpaineille, rahapulalle, siivoukselle, pyykkirumballe, kun tunnet olevasi huono äiti, vaimo, tytär, ystävä. Itkuvirsi pullukalle mahalle, paskalle pomolle, ketutukselle ja väsymykselle.

    Kyllä saa nainen voivotella ja säälitellä kurjuuttaan – aina on aikaa yhdelle valitusvirrelle. Kun on itkuvirren laulanut ja olo on parempi, niin sitten onkin paikallaan ulkonäön kohennus ja selän suoristus. Korot kohti uusia elämyksiä ja pettymyksiä. Korot kohti uutta päivää.

    Itkuvirsi, kun pännii, kun ei jaksa, vaikka pitäs. Kun jo aamusta ketuttaa:

    Pittääks miun herätä – eiks riitä ko mie eile heräsin

    Pittääks miun mennä töihi tännääkii– eilehä mie siel olin

    Pittääks miun mennä jumppaa – miehä kävin kuukaus sit

    Pittääks miun tehä lapsille ruokaa tälkii viikol – vastha mie viime viikol tein

    Pittääks miun siivota – miehä meinasin siivota jouluks

    Pittääks miun huomioija miestäkii – miehä huomioin viime kesänä

    Pittääks miun polosen pulusen jaksaa, pittääks miun jaksaa tännääkii

    Mie en jaksa, mie en jaksa, mie en jaksa.

    Mie en jaksa yhtää mittää - en jaksa!

    Yes jengi, jo helpotti!

    Nyt on maaliskuu ja ens kuun jälkeen on jo toukokuu!

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Yes jengi. Ihan kreisi meininki – salkun kanssa mopokerhoon tai työpaikalle mököttämään!

    Pukeutuminen puhututtaa aina. Onko se asiallista, onko tilanteeseen sopivaa, onko etiketin mukaista.

    Eräs kansanedustaja osallistui presidentin virkaanastujaisiin ilman kravattia. Nousi poru. Ei ollut etiketin mukaista. Hyi! Kauhea moka. Oppilas hiihti farkuissa. Aijai! Ei ollut hiihtohousuja. Ei ollut tilanteeseen asiallisesti pukeutunut! Hiihtää voi lapsi vain siihen hommaan sopivissa urheiluhousuissa ja presidentin virkaanastujaisiin voi osallistua vain kraka kaulan ympärillä. Näitä pukeutumis-sooloilijoita paheksutaan ja ojennetaan. Tehdään selväksi, että yleistä linjaa ja pukeutumiskoodia tulee noudattaa. Ruotuun mars! Sekä lapsi, että aikuinen. Hyi teitä!

    Toinen kansanedustaja sössötti päissään työpaikalla. Ei kai niitä täysistuntoja muuten jaksa. Samaa tapahtuu kouluissa. Oppilaita ilmaantuu tunneille silmät harittaen. Ihan sama meno. Tilannetaju pettää ja arkijärki ei toimi. Kummat matkii, nuoret aikuisia vai aikuiset nuoria?

    Kolmas kansanedustaja taas oli kiinnostunut mopoista – ihan kuin viittätoista lähestyvät koululaiset. Sama meno.

    Tämä kyseinen kansanedustaja sitten oikein otti ja vieraili eräässä aikuisten mopokerhossa. Ja viihtyi. Totta kai viihtyi. Ovathan aikuisilla asiat paremmin kuin nuorilla. Aikuisten kerhoilla on tilat, pelit ja pensselit. Nuorille taas ei oikein mestoja löydy – Helsingin Viikissäkin on odoteltu nuorisotiloja jo kymmenen vuotta. Ei ole vielä saatu.

    Mopokerhoiltaa viettänyt kansanedustaja voisi joskus vierailla vaikka koululaisten iltapäiväkerhossa. Huomaisi miten on pienet tilat ja paljon lapsia. Voisi tulla ajatus vaikuttaa asiaan, ojentaisi vaikka niitä satasia kerho-ohjaajille, niin saisi lapsille ostettua liikuntavälineitä ja värikyniä.

    Ay-virkamies tuuppasi kollegaa ravintolassa kun ei kommentti miellyttänyt. Samaa tapahtuu kouluissa. Tönitään ja tuupitaan koulukavereita, jos ei jutut tai pärstä miellytä. Tai tykkää vääristä Facebook-päivityksistä. Sitä lapsi perässä mitä aikuinen edessä - lehdessä.

    Ja sitten tämä ay-pomo. Tiuskii ja kiukuttelee. Ei kuuntele muita. Äänestytti alaiselleen potkut, kun oli ensin muutaman vuoden pitänyt mykkäkoulua. Ei halunnut pomo puhua työntekijälleen. Ei tahtonut. Ja jos ei taho, ei tarvi. Sellaisia pomoja työelämässä. Ei tartte käyttäytyä työpaikoilla. Kouluissa edes yritetään. Pitäskö ottaa mallia? Ensin nootti reissuvihkoon ja kutsu vanhemmille keskustelemaan. Moniammatillinen oppilashuoltoryhmä puuttuu ongelmaoppilaan edesottamuksiin, laaditaan asiakirjoja, siirretään pienryhmään opettelemaan koulunkäyntitaitoja ja vuorovaikutusta, erotetaan mahdollisesti pariksi viikoksi koulusta ja jos ei vieläkään onnistu niin sitten on edessä koulunvaihto erityisluokalle ja siellä kunnon vierihoito. Yleensä toimii.

    Kouluissa kiusataan. Työpaikoilla kiusataan vielä enemmän. Kiva Koulu -ohjelma myös työpaikoille! Yes. Opitaan vähän vuorovaikutusta, ja tunneilmasto paranee. Se olis uuden alku.

    Yes jengi. Kiva Työpaikka -ohjelma vaan käyttöön!

     

    Kommentoi 0


  • Yes jengi! Tää on uuden alku! Kätevää ja briljanttia Naisten päivää!

    Joko on kuoharit tai skumpat vedetty? Jos ei, niin sitten hommat seis ja kuoharille!

    Nosta lasi Naisten päivälle ja virallisen kotoilukauden päättymiselle.

    Kotoilukausi alkaa marraskuusta ja loppuu maaliskuuhun. Kotoilukaudella nukutaan ja syödään. Ollaan ihan talviunilla. Röhnötetään villasukissa vilttiin kietoutuneina kotipesän lämmössä ja annetaan pimeyden velloa ulkomaailmassa. Kun nukuttaa niin nukutaan, kun nälättää niin syödään. Kaiken muun ponnistelun ja puuhailun voi unohtaa. Kunnolla vedetyn ja hyvin levätyn kotoilukauden jälkeen on taas puhtia suunnata maaliskuusta lokakuuhun sijoittuvaan touhukkaaseen ulkoilukauteen.

    Naisten päivä on myös juuri oikea päivä aloittaa keventäminen ja paras tapa on aloittaa se pankkitilin keventämisellä. Juuri tänään on paras päivä lähteä shoppaamaan kotoilukauden aikana säästyneitä rahoja. Slow money – fast money ja balanssi säilyy.   

    Hitaamman zoomailukauden jälkeen on paikallaan viritellä myös harrastustoimintaa.

    Kätevän emännän harrastusvinkki on ehdottomasti juoksu - juokseminen. Siinä vasta harrastus. Yes.

    Juoksu on väkevien kokemusten metsästysmaa. Juoksuponnistuksessa nousee orgastiseen tilaan, ”pilveen”, kuin transsendenttiin kokemukseen, joka ylittää minkä tahansa arkikokemuksen.

    Mikään ei voita sitä, kun päässä pyörii kilometriajat, juostut matkat, pitkät ja pätkät. Ja mitkä kicksit saa jo siitä kun laittaa mittarin käteen tai kun juoksun jälkeen sumein silmin tiirailee mittarilukemia: 26.7km; 7.64km/h.avg 145! Sitä hihkuu itselleen: vitsi mikä muija, sitkee sissi, nyt kyllä paukkuu maran enkka!

    Juokseminen on yhteisöllistä. Juoksutapahtumissa on mieletön me-henki ja fiilikset katossa kuin rock-konsertissa. Tulee tunne, että me ollaan yhtä, me juostaan yhdessä ja silti jokaisella on myös oma henkilökohtainen tavoite. Oma must to do.

    Juoksemaan ei tosin kannata lähteä ennen kuin kaikkien juoksutapahtumien varrella on tarpeeksi pysähdyspaikkoja. Ja ABC:t ei käy! Vähintään sadan metrin välein pitää olla viihtyisiä kahviloita, joista saa latten, leivoksen, skumppaa ja kuoharia. Sitten juostaan marat, puolimarat ja kympit vaikka korkkarit jalassa!

    Ja jos et jaksa juosta jolkotella, niin perusta bändi. Tai vaikka kymmenen.

    Yes jengi, kevättä kohti!

    Kommentoi 0


kirjoittajasta

Elämänmenon kommentointia Kätevän emännän näkökulmasta. Huomioijana Marjo Vento.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä