kätevä emäntä
Yes jengi. Mikä äitityyppi olet? Oletko superäiti vai luuseriäiti?
Kommentoi 2 Lue kommentitNyt on valittava puoli. Nyt on tiedettävä mitä äitityyppiä olet. Kenen joukoissa seisot? Millaista äitimallia siirrät eteenpäin? Kysymys kuuluu siis: Millanen äiti olet? Vai oletko äiti ollenkaan? Oletko ihan nysvä-äippä vai täystuhouhohuoltajaäiti? Imetätkö vaiko et, ja jos et, niin hui ja hyi sinnuu.
Keski-ikäinen 44-vuotias nainen odottaa vauvaa ja kertoo lehdessä, ettei imetä lastaan ehkäpä ollenkaan. Siis EI IMETÄ olenkaan. Kauheeta. Ja saman tien useampi julkisuudessa pyrähdellyt imettäjä-äiti oli haukkana tuomitsemassa tätä ei-imettäjää. Ei tuettu naista vaan tuomittiin. Sormella osoitettiin tätä huonoa äitiä. Ihan kreisi meininki.
Miten aina vaan näitä samoja veivauksia?
Eivät isät kinastele lehtien sivuilla tai netissä siitä, mikä on oikea tai väärä tapa toteuttaa isyyttä. Osallistuuko joku isä tuttelin antoon vai ei. Laittaako isä pienokaiselle ekovaipan vai kestovaipan pyllyn suojaksi. Toinen vaippahan tuhoaa lapsen.
Tuomitsemisen ja luokittelun sietämättömyys. Imettäminen on arka ja mielipiteitä rankasti jakava asia. Luokittelu taas on enempi sääntö kuin poikkeus. Äitityyppiluokittelu on ihan huimaa, valinnanvaraa nimittäin riittää. Eikun listan kimppuun valitsemaan.
Ja turha tulla sanomaan, että ”En kyl sovi mihinkään, mut naapurissa on just tollasia” Naapurissa varmaan on, mutta niin on myös siellä kotisohvalla. Oletko siis:
Uraäiti: isä imettää lapsen, äiti lensi jo synnytyssairaalasta palaveriin Brysseliin.
Kotiäiti: samoissa vaatteissa ainakin siihen saakka kun lapsi aloittaa koulun. Mitalisti ainesta.
Tiikeriäiti: vain paras kelpaa, oikea koutsien koutsi. Valmentaa lapsestaan menestyjän, voittajan.
Kaveriäiti: kumpi on äiti, kumpi tytär; sama kynsilakan sävy tyttären kanssa jo vauvamuskarissa.
Superäiti: monta rautaa tulessa, ei pysähdy nukkuessaankaan. Tai oikeastaan ei siis nuku koskaan.
Paskamutsi: tää on aika muotia just nyt – sellanen humoristi-anarkistimutsi.
Kahvilamami: tuntee kaikki kaupungin kahvilat. Oikea kahvilaluuta. Viettää äitiysvapaat kahvilassa.
Maailmanparantaja eli ekohörhöäiti: reilunkaupan lelut, kantoliina ja luomuruokaa.
Kalenteriäiti: aikatauluäiti. Isä pakotettu perherauhan nimissä mukaan aikataulutettuun elämään.
Facebook-äiti: elämä netissä, haluaa tietää koko ajan kommentoidaanko MUN päivityksiä ja tykätäänkö MUN päivityksistä. Lapsi tapaa äitinsä ensimmäisen kerran kunnolla, kun vastaa äidin kaveripyyntökutsuun. Naamakirjassa äiti ja lapsi viimein todella kohtaavat ja tutustuvat.
Ammattikasvattajapsykologiäiti: lukenut lastenkasvatuksesta kaiken mitä on kirjoitettu ja tietää enemmän lastenkasvatuksesta kuin kirjat.
Edunvalvontaäiti: lastensa asioiden asianajaja – jatkuva yhteydenpitoa tarhan, koulun ja kodin välillä – osaa vaatia sen mitä opetussuunnitelmassa lukee ja paljon paljon muuta.
Curling-äiti: silottaa lapsen elämää, hioo kulmat pyöreiksi ja raivaa esteet. Kammoaa mahdollisuutta, että lapsi pahoittaisi mielensä.
Burnout-äiti: väsynyt, äkäinen, mikä meni pieleen?
Pomoäiti: pomottaa kaikkia, koirasta ja naapureista lähtien.
Vaiko teiniäiti, goottiäiti, etnoäiti, metallimude?
Vai kenties pirtelöäiskä: kaikkea vähän tilanteen mukaan. Eli tuuliviirimutsi.
Unohdetaan luokittelu ja tuomitseminen edes hetkeksi.
Siinä hän on – lapsesi.
Katso häntä ja näe hänet.
Katso häntä hänen leikkiessään, syödessään, nukkuessaan.
Kuuntele häntä ja kuule hänet.
Kuuntele miten hän sinulle tätä maailmaa kertoo.
Yes jengi. Mämmikästä ja pashaista hiljaista viikkoa!
Kommentoi 0Tää on uuden alku – tää pääsiäisen aika.
Jos ei vielä ole kevään ja uuden elämän symboleja ympäri kotia, niin äkkiä sisustamaan pääsiäistunnelmaa: rairuoho kasvamaan, pajun- ja koivunoksat maljakoihin, pääsiäismunia sinne tänne, narsissit ruukkuihin tai hiuksiin ja pääsiäisjänis sekä kasa tipuja pöydille.
On pääsiäinen. On myös pääsiäismuistoja.
Synkkää ja vakavaa oli Pitkäperjantain vietto 70- ja 80-luvuilla: Kotona oltiin hipihiljaa. Ei kyläilyjä, ei huveja, ei telkkaria, ei musiikkia. Radio avattiin, kun sieltä tuli pääsiäishartaus. Hurja konserttikokemus teinille. Elämystä kerrakseen.
Selkään saatiin heti aamusta, piiskasihan Pilatuskin Jeesuksen. Ja jos ruokapöydässä hikisukanmakuista, kuivaa ja sitkeää lammasta syödessä kasvoilla edes häivähti hymyn tapainen, oli pashat housussa. Kompattiin todellakin ristillä riippuvan Jeesuksen kärsimyksiä.
Pitkän perjantain tunnelma ja väri oli mustaakin mustempi.
Pääsiäispäivänä meininki vähän kirkastui ja muistettiin, että onhan pääsiäisessä sitä hyvänkin sanomaa eli sovitusta. Kärsimys muuttui paremmaksi. Sovitusta, jälleensyntymistä ja uuden alkua oli ilmassa. Uskalsi jo hengittää. Pääsiäinen toi kevään ja ensimmäiset sinivuokot.
Nykyään on Pääsiäisen vakavuus poissa. Kuinka moni tarinoi lapsilleen kristikunnan suurimmasta juhlasta ja sen sisällöstä? Sen hoitaa koulu.
Kotona keskitytään muniin, tipuihin ja pupuihin. Pääsiäissanan alkuperää voi kuitenkin kerrata pääsiäisenä: Pääsiäinen on hepreaksi pesah, pasah, arameaksi pasha ja kreikaksi paskha. Suomalainen papisto halusi välttää paskaa muistuttavan sanan ja keksi uudissanan pääsiäinen. Sillä viitattiin muun muassa pitkästä paastosta ja pitkästä talvesta pääsemiseen. Jessen kuoleman myötä päästiin myös synneistä.
Jos olisi otettu käyttöön vaikka kreikan paskhaa muistuttava sana niin viettäisimme nyt kenties paskiaista. Yes.
Hyvää, mämmikästä ja pashaista paskiaista vaan kaikille!
Yes jengi. Jo hiljeni emäntä adressilla. Loppui raittiushössötys.
Kommentoi 1 Lue kommentitSisäasiainministeri Päivi Räsänen halusi taannoin, että kansa raitistuisi. Että Suomen kansa vähentäisi alkoholin kulutusta. No huh huh. Mikä toive. Miten kehtasi haluta?! Onneksi ministeri hiljennettiin nopeasti. Loppui tädin raittiushössötys lyhyeen. Ei löytynyt tukijoita Päiville.
Päivi halusi lyhentää ravintoloiden aukioloaikoja muutamalla tunnilla, koska pikkutuntien anniskelu aiheuttaa muka ongelmia. Suomalainen heiluu kännissä turuilla ja toreilla ja mätkii tosia. Kotiin päästyään jatkaa luultavasti perheen mätkimistä.
Räsänen uskoo, että anniskeluajan lyhentäminen vähentäisi näitä tuuppimisia ja pahoinpitelyjä. Tämä taas helpottaisi poliisien työtä. Poliisien voimavarat voitaisiin keskittää sinne missä on isompia ongelmia.
Päivi sai ehdotuksensa jälkeen ihmiset älähtämään. Muutamassa päivässä oli Päivin ehdotusta vastustavan ja hänen eroaan vaativan adressin allekirjoittanut lähes viisikymmentätuhatta kansalaista.
Adressi oli siis niin yes-toimintaa! Viiskyttuhatta nimeä puolustamassa aikuisten oikeutta juoda aamuun asti. Mahtavaa kansalaisaktivismia. Adressi toimi.
Äkkiseltään tuli mieleen, että olishan se hienoa saada viiskyttuhatta nimeä muutamassa päivässä adressiin, jossa vaaditaan vaikka pienille lapsille lyhyempiä hoitopäiviä – oikeutta siihen, että hoidossa ei tarvitse olla 10 tuntia päivässä. Vanhempi voisi hakea lapsen hoidosta kun kahdeksan tuntia tulee täyteen, että työnantajat ja yhteiskunta arvostaisi lapsia niin, että se olisi mahdollisista. Että tahtotila olisi lasten puolella.
No, tuo oli tuollainen höpsö ajatus vaan. Vähän lapsellinen. Pikku asioita sen rinnalla, että aikuisten juoma-aikaa ravintolassa ehdotetaan lyhennettäväksi muutamalla tunnilla. Ehdotus maltillisemmasta juomisesta on pöyristyttävä. Riittää kun menee Tallinnan lautoille tai Ruotsin laivoille niin näkee miksi juomista ei saa vähentää – meno on kerrassaan viehättävää. Ja sen perinteen siirtämistä lapsille ei saa mikään eikä kukaan päivi uhata. Kauheaahan se olisi, jos suomalaiset heiluisivat täällä selvin päin ja kailottaisivat pöhnättömän elämän ihanuutta? Ihan tyhmä ajatus.
Pieni pelko tässä on perseessä. Päivi ei nimittäin ole ainoa taho, joka raitistumisesta vouhottaa. Viime aikoina ovat kaiken maailman julkkikset ruvenneet lehdissä avautumaan ja kertoilleet olleensa ilman alkoholia jo vuosia. Ovat oikein kehuneet raittiin elämän maistuvan paremmalta ihan raakana. Ja höpö höpö.
Oikeesti on niin, että ne, jotka ei juo, haaveilee, et ne jois. Koska sit ne vois haaveilla pahasta olosta, pöhnästä, krapulapäivistä, oksentelusta, tappelemisesta, riitaisista liitoista, vaikeuksista töissä, illoista joista ei muista mitään. Kaikesta ihanasta.
kirjoittajasta
Elämänmenon kommentointia Kätevän emännän näkökulmasta. Huomioijana Marjo Vento.
Tilaa RSS-syötearkisto
- 2012 (9)
kommentoiduimmat