Lokakuun lauantaille asti se sitten meni, meidän kesäkanalan pito. Maalaiskanalan kanssa sovittiin heti kanojen paluupäivästä, kun sääennusteet alkoivat lupailla alhaisia yölämpötiloja. Kanakopissa ei ole mitään eristeitä ja alhaisin suositeltu lämpötila maatiaskanoille on noin neljä astetta plussan puolella.Kanat lähtivät pahvilaatikoissa matkaan kohti maalaiskanalaa, isompaa parvea ja hienosti askeltavaa kukkoa. Vastassa oli jälleen se leijonan kokoinen koira. Lapset kantoivat toisen pahvilaatikon isoon kanalaan ja antoivat kanoille viimeiset rutistushalit. Maalaiskanalan pitäjä ihmetteli miten kesyiksi kanat olivat tulleet. Laitoimme niille nippusiteistä pienet renkaat merkiksi, että tunnistamme ne ensi keväänä.Pitkin kesää meidän pihalla kävi ainakin noin kymmenen aiemmin tuntematonta ihmistä ihailemassa eläimiä. Lähinaapurit sopeutuivat siivekkäisiin asukkaisiin yllättävän hyvin. Kotkotus on kantautunut useammankin talon päähän, mutta yhtään valitusta ei ole tullut. Useampi naapuri kävi sanomassa että kanojen potpotus on luonut kodikasta tunnelmaa naapurustoon. Yksi nimetön, hienosti muovitettu ja printattu Eviran ohje kesäkanojen pidosta ilmestyi postilaatikkoon alkukesästä. Mutta sekin ystävällisillä saatesanoilla ja vain ehkä huolestuneena asioiden virallisuudesta. Muistutus oli kuitenkin aiheeton.Kanojen myötä tutustuimme myös toisiin siipikarjanpitäjiin tässä ihan lähellä. Kanojen pito tuntuu olevan niin harvinaista, että kananpitäjien yhteys toisiinsa on välitön. Etäisempien naapureiden kaksi kanaa ja yksi kukko ovat rotua Mille Fleur, ja meidän mielestämme ne olivat käsittämättömän koristeellisia ja pieniä kanoiksi. Ja meidän kanat olivat suorastaan metsäneläimiä niihin verrattuna. Mille Fleureilla oli hieno talvikuntoon tiivistetty ja lämmitetty kanala, jonka katolla asui arkoja viiriäisiä. Heidän kanoillaan sulkasato oli sen verran pitkällä, että yhdeltä kanalta uupui pyrstösulat. Lopulta tutkimme talon muutkin eläimet, kolme eri lajia matelijoita. Mutta kanoja on siis täälläpäin ympäri vuodenkin. Tämä blogi kuitenkin päättyy nyt tähän. KOT!