laitakaupungin kanat
Mutta entä kanat sisätiloissa?
Jo muutaman kerran olen narauttanut kanan esittelykierrokselta lapsen kainalosta talon sisällä. "Katso, täällä me asutaan ja tässä on keittiö..."
Kanojen sisään tuominen on kielletty, sillä kanan hätä ei katso aikaa eikä paikkaa. Mutta ehkä tähänkin on jo ratkaisu olemassa. Tässä yksityiskohtainen ohjevideo kuinka kanoille ja kukoille tehdään vaippoja. Mannekiinit ovat upeita.
Jos ei itse osaa ommella tai ei vaan jaksa, googlaamalla chicken diapers for sale löytyy paljon valmiiden vaippojen myyjiä.
Kuinka ulkoiluttaa kanoja kaupungissa?
Halusimme saada kanoille lisää liikkumatilaa ja tuoretta ruohoa masuihin. Ongelma vain oli siinä, ettei meidän pihaa ole mitenkään aidattu. Mistäpä kana tietäisi missä naapurin raja kulkee?
Ensimmäisenä kokeilimme metalliverkkoa, jolla varsinainen kanalakin on verhoiltu. Se on peevelinmoinen materiaali käsiteltäväksi. Liian taipuisaa pysymään itsekseen pystyssä, mutta riittävän jäykkää ollakseen hankala; rullan päissä tököttävät tuhannet piikit valmiina raapiman käsivarsia. Avasimme kaksi kääröä ja tuimme verkot väliaikaisesti kuuseen, pyörään ja pitkiin keppeihin.
Jotenkin kummassa kaikki kanat pääsivät karkuun ja piiloutuivat kuusiaitaan, yksi juoksi tien yli naapurin pensaaseen ja niin edelleen. Konttasimme kuusiaidassa haravan kanssa hätyyttelemässä kanoja, kunnes lopulta saimme kaikki kiinni ja takaisin kanalaan. Purimme surkean verkkovirityksen.
Olimme kauan aikaa sitten ostaneet - jollekin pehmolelulle - kirpputorilta kanin talutushihnan. Toinen tytöistä keksi, että eikö kanojakin voisi taluttaa. Tietysti! Vain valjaat puuttuivat. Kävin hakemassa lemmikkieläinkaupasta koiranpennun valjaat kokoa XXS, ja Pöö pääsi testiyksilöksi.
Pöö yritti nokkia valjaita, kunnes tottui niihin. Talutus toimi sen verran hyvin, että nyt jokaisella kanalla on omat valjaansa, ja kaikki ovat päässeet kokeilemaan ulkoilua. Lapsille piti selittää monta kertaa, kuinka täytyy mennä kanan ehdoilla ja että on eri asia taluttaa kanaa kuin koiraa.
Ulkoilutus valjaissa vaati kuitenkin hieman liioiteltua läsnäoloa, eivätkä kanat oikein vapautuneet kuopimaan ja kuljeskelemaan. Kyllä aitaus sittenkin pitäisi olla.
Yhtenä päivänä kokosin ihan muissa ajatuksissa lehtikompostia, sellaista vihreää muovitettua ristikkoa, jollaista löytyy pienimmiltäkin puutarhaosastoilta. Käänsin ristikon pystyyn ja hiffasin, että tästähän se tehdään. Halpaa kuin saippua ja helppo taitella kasaan. Maastoutuu nurmikkoonkin.
Kattamatonta aitausta täytyy vahtia, mutta onneksi piha on niin pieni, että vahtiminen hoituu myös puutarhahommien lomassa. Kuten tässä alla, aurinkoa ottaessa. Kahdesti kana on lentänyt aidan yli, mutta ulkoiltu on jo yli kymmenen kertaa, joten julistaisin tämän toimivaksi.
Kuopsuttelevat biojätemyllyt
Kanoille voi syöttää melkein ihan mitä vaan. Perusrehun lisäksi olen tarjoillut esimerkiksi hauen siistimisestä jääneet kypsennetyt osat parsapedillä.
Maidolla kostutettua kuivahtanutta paahtoleipää raejuustolla ja munankuorimurskalla.
Etualalla näkyvät lihan ylimääräiset osat menivät kanoille, takana olevat muihin suihin.
Raaka jauheliha on kanojen herkkua ja kelvot kasvisten osat ennemmin samaan annokseen kuin kompostiin.
Jauhelihan lisäksi uusi peruna on myös hitti, tässä munankuorimurskekuorrutteella.
Pöölle näytti kelpaavan myös kannossa kasvava sieni.
Ja tarjoiltu hukkaruoka muuttui taas muniksi ja munat nokkosletuiksi!
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Helena on rekisteröitynyt siipikarjan pitäjä Itä-Helsingistä. Miten ja miksi kaupunkilainen perhe ryhtyi kanalanpitoon? Mitä munista tehdään ja miten kanojen pitäminen tuo tullessaan tiiviisti asutussa taajamassa? Kanalan ensimmäiset kesäasukkaat ovat neljä maatiaiskanaa.
kommentoiduimmat