laitakaupungin kanat

  • Kanat lähtivät riemulomalle

    Reetta ja Erikson lähtee lomalle. Kuva: Laitakaupungin kanat.Lokakuun lauantaille asti se sitten meni, meidän kesäkanalan pito. Maalaiskanalan kanssa sovittiin heti kanojen paluupäivästä, kun sääennusteet alkoivat lupailla alhaisia yölämpötiloja. Kanakopissa ei ole mitään eristeitä ja alhaisin suositeltu lämpötila maatiaskanoille on noin neljä astetta plussan puolella.Hyvästi Pöö ja Luumu. Kuva: Laitakaupungin kanat.Kanat lähtivät pahvilaatikoissa matkaan kohti maalaiskanalaa, isompaa parvea ja hienosti askeltavaa kukkoa. Vastassa oli jälleen se leijonan kokoinen koira. Lapset kantoivat toisen pahvilaatikon isoon kanalaan ja antoivat kanoille viimeiset rutistushalit. Maalaiskanalan pitäjä ihmetteli miten kesyiksi kanat olivat tulleet. Laitoimme niille nippusiteistä pienet renkaat merkiksi, että tunnistamme ne ensi keväänä.Kukon kyttäämistä. Kuva: Laitakaupungin kanat.Pitkin kesää meidän pihalla kävi ainakin noin kymmenen aiemmin tuntematonta ihmistä ihailemassa eläimiä. Lähinaapurit sopeutuivat siivekkäisiin asukkaisiin yllättävän hyvin. Kotkotus on kantautunut useammankin talon päähän, mutta yhtään valitusta ei ole tullut. Useampi naapuri kävi sanomassa että kanojen potpotus on luonut kodikasta tunnelmaa naapurustoon. Yksi nimetön, hienosti muovitettu ja printattu Eviran ohje kesäkanojen pidosta ilmestyi postilaatikkoon alkukesästä. Mutta sekin ystävällisillä saatesanoilla ja vain ehkä huolestuneena asioiden virallisuudesta. Muistutus oli kuitenkin aiheeton.Kanan halaus. Kuva: Laitakaupungin kanat.Kanojen myötä tutustuimme myös toisiin siipikarjanpitäjiin tässä ihan lähellä. Kanojen pito tuntuu olevan niin harvinaista, että kananpitäjien yhteys toisiinsa on välitön. Etäisempien naapureiden kaksi kanaa ja yksi kukko ovat rotua Mille Fleur, ja meidän mielestämme ne olivat käsittämättömän koristeellisia ja pieniä kanoiksi. Ja meidän kanat olivat suorastaan metsäneläimiä niihin verrattuna. Mille Fleureilla oli hieno talvikuntoon tiivistetty ja lämmitetty kanala, jonka katolla asui arkoja viiriäisiä. Heidän kanoillaan sulkasato oli sen verran pitkällä, että yhdeltä kanalta uupui pyrstösulat. Lopulta tutkimme talon muutkin eläimet, kolme eri lajia matelijoita. Mutta kanoja on siis täälläpäin ympäri vuodenkin. Tämä blogi kuitenkin päättyy nyt tähän. KOT!Hali vielä. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Kommentoi 2 Lue kommentit


  • Laitakaupungin kanat: Kanalan pitäminen on vaivatonta ja helppoa

    Erikson ulkotarhassa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Kuvittelin etten tänä kesänä tekisi juuri muuta kuin hoitaisin kanoja. Mutta olin väärässä. Kanat ovat lemmikkeinä – öh tai siis – kotitarvetuotantoeläiminä todella helppohoitoisia. Tärkeintä on varmistaa puhdas vesi, ruoka ja turva pedoilta. Ja opettaa lapsille kuinka hommat hoidetaan. Vain ulkoilusta nurmikolla joudutaan tinkimään jos olemme keksineet kesäpäiville muuta tekemistä kuin kanastelua.

    Kanojen yöpuu. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Kanat heräävät ja tömähtävät alas orreltaan noin kuuden maissa aamulla. Jos kanalan kopin luukku on auki, ne kiipeävät alas liuskaa pitkin saman tien. Jos luukku on suljettu yöksi ja avaaminen odottaa ihmisperheen heräämistä, kello kymmeneen mennessä kaakatus on kopissa yltynyt jo kovaksi, pitäisi päästä ulos. Kanat alkavat heti syömään jyviä ja juomaan, kuopsuttelemaan maata. Aamuisin kopissa ei ole yhtään munaa.

    Kanankakkapihdit. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Kanalan huoltovälineinä meillä on ollut tähän mennessä huonekaluliikkeen sininen kassi, kirppikseltä ostetut grillipihdit, harava, tiskiharja ja vesihana. Lapset ovat muutaman kerran haravoineet kanalan maapohjan. Tiskiharjalla pesemme pari kertaa viikossa vesisäiliön, siihen tulee helposti jotain vihertävää limaista kasvustoa. Nostelemme kuivuneet kakkakökkäreet kanalan kopista grillipihdeillä kassiin ja kassin tyhjennämme kompostiin. Kerran viikossa jos niinkään usein. Kanala ei oikeastaan haise pahalle. Kuumalla ilmalla saattoi pieni lemahdus eksyä nenään tuulenvireen myötä, mutta haju ei vastaa kanankakkalannoitteen kaltaista pistävää löyhkää. Olen lukenut kanaharrastajien palstoilta paljon keskustelua kanaloiden kalkitsemisesta ja taistelusta lintukirppuja ja muita loisia vastaan, mutta koputan vimmatusti puuta ja ihmettelen että enkö vain huomaa öttiäisiä vai olemmeko todella säästyneet tähän asti näiltä vitsauksilta.

    Anarkistien pesänurkka. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Muninta tapahtuu pitkin päivää, noin klo 10-15 välillä. Kanat valitsivat pesäpaikakseen kopin nurkan, vaikka olimme tehneet kanalaan kolme munintakarsinaakin. Ehkä olisimme voineet opettaa kanat munimaan tiettyyn paikkaan siirtelemällä munia tai laittamalla puusta tehtyjä esimerkkimunia kanoille. Mutta olimme laiskoja ja tuo nurkkakin toimii hyvin. Ison siivousluukun kautta munat saa poimittua kätevästi. Kaikki kanat munivat samaan pesään ja munat kerätään pois joka päivä. Kukaan kanoista ei ole alkanut hautomaan munia, tämä vietti ei ole herännyt.

    Luumun pesukuoppa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Päivän mittaan laitamme kanat ulkoaitaukseen, jos vain olemme kotona. Ketun visiitin jälkeen ulkotarhan vahtiminen on ollut tarkkaa. Tarhassa kanat kaivavat maahan kuopat ja asettuvat niihin pötköttämään, välillä vähän kieriskellen. Kanat eivät ole munineet ulkotarhaan. Yleensä munahätäinen kana alkaa pienesti kotkotella ja liikkuu levottomasti aidan viertä. Levoton hätäilijä nostetaan kanalaan munimaan. Useimmiten arvaus tarpeesta osuu oikeaan ja kana kipittää heti koppiin puuhailemaan.

    Reetta pörhistelee pesun jälkeen. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Illalla kanat laitetaan takaisin kanalaan. Ne menivät itse valoisaan aikaan nukkumaan noin yhdeltätoista. Nyt kun illat ovat pimenneet, nukkumaanmeno on aikaistunut jopa yhdeksään. Kolme kanaa kiipeää koppiin orsille, Pöö kaakattaa viimeisenä ulkona, ikään kuin varmistaen että on turvallista mennä unille. Kopista kuuluu töminää ja siipien räpiköintiä, orsilla haetaan oikeaa järjestystä. Sitten ne hiljenevät. Olen kuullut että kukko määrittelisi kanaparvessa myös nukkumapaikat orsilla. Kukko ylimpänä, lempparikanat ja suosikit alenevassa järjestyksessä alaspäin. Pitääköhän paikkaansa?

    Kanakolmikko. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Laitakaupungin kanat: Esittelyssä Erikson-kana

    Erikson-kana. Kuva: Laitakaupungin kanat.Kanojen saavuttua kotiin, kaikki muut paitsi Erik maistelivat jo nimiä omille kotkottajilleen. Erik hautoi nimitystä niin pitkään että sillä välin "Erikin kana" ehti jo lyhentyä puheessa kätevästi Eriksoniksi. Lapset kuvittelivat usein itse keksimänsä nimen vuoksi Eriksonin olevan poika ja siten tietysti Reetan poikaystävä. Erikson on oikein pirteä tyrnäväläinen maatiaiskana.Erikson lähikuvassa. Kuva: Laitakaupungin kanat.Erikson on toiseksi alimpana hierarkiassa ja mielellään pomottaa sitä viimeistä. Tyypillisin näky onkin Erikson kyttäämässä Reettaa ja jahtaamassa toisen suupalaa itselleen. Erikson on myös punaruskea, mutta vähän tummempi höyheniltään kuin Reetta. Syliin ottaessa Erikson yrittää aina pyristellä hanakasti lentoon ja hänen mielipaikkansa kanalassa on kiven tai oksan päällä, jossakin korkealla. Ruskeat kanat tuntuvat useimmiten pysyttelevän toistensa läheisyydessä.

    Tiesitkö että:

    Maatiaiskanoissa on reilu tusina eri kantaa, joista runsaslukuisimpia ovat alho, piikkiöläinen ja tyrnäväläinen kanta. Vuoden 2011 tilastojen mukaan maatiaiskanoja oli 4788. Kokonaisuutta tarkastelleen maatiaiskana ei enää ole vaarassa hävitä, mutta osa kannoista on edelleen joko uhanalaisia tai kriittisesti uhanalaisia. Maatiaiskanojen risteytymistä nykyisten kanarotujen kanssa pyritään estämään.

    Lähde: MTT

    Kommentoi 0


kirjoittajasta

Laitakaupungin kanat.

Helena on rekisteröitynyt siipikarjan pitäjä Itä-Helsingistä. Miten ja miksi kaupunkilainen perhe ryhtyi kanalanpitoon? Mitä munista tehdään ja miten kanojen pitäminen tuo tullessaan tiiviisti asutussa taajamassa? Kanalan ensimmäiset kesäasukkaat ovat neljä maatiaiskanaa.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä