nappituntuma
Villatakki ja vaneri
Kommentoi 0Vanerin palasessa riitti puuhaa yllättävän moneksi illaksi. Rintakoruprojekti alkoi melkein kuukausi sitten. Nyt, monen vaiheen jälkeen, villatakin rintamusta koristaa vanerista leikattu timantti.
Olen ennenkin täällä esitellyt kierrätysmateriaaleista tehtyjä koruja. Nyt paperi vaihtui vaneriin. Vanerin pala oli ylijäämämateriaalia, jonka sain rakennuspaikalta.
Vedostin painoseulalla timanttikuvion levyn pintaan. Hyvin toimi. Kikkailin myös riisipaperiteipin kanssa mutta painoväri ei tarttunutkaan siihen kunnnolla, teipin pinta oli liian liukas. Japaninsahalla leikkasin timantit irti taustasta. Koetin ensin pistosahaa, mutta käytössäni ollut terä oli liian harva ja se repi vanerin reunat. Japaninsaha on loistava työväline, se sahaa silloin kun vedät tai työnnät. Sitten sahasin ja hioin, sahasin ja hioin jonka jälkeen liimasin taustaneulat paikoilleen.
Nyt tallustelen syksyisessä auringonpaisteessa timantti villatakkini rinnassa. Luonnonmateriaalit, villa ja vaneri, sopivat toistensa seuraan. Tänä jouluna taidan antaa lahjaksi vain timantteja ja tehdä villasukat kaveriksi.
Saparontekele (kuulostaa japanilta mutta ei ole).
Kommentoi 0Joka syksy se iskee, neulomisvimma. Unohdun tuntikausiksi sohvalle risti-istuntaan ja neulon, neulon, neulon. Alussa pitää miettiä mitä on tekemässä, lanka ei solju sormissa ja silmukoita luodessa puikot kilahtelevat lattialle. Mutta kohta kaikki sujuu kuin itsestään.
Ensin pitää siis lämmitellä ettei neulominen heti alkuun ala tökkiä. Tehdä joku pieni tekele. Tärkeää on että tekeleitä on vain yksi kappale. Ei siis sukkia tai lapasia. Saman tekeleen toistaminen uudestaan on aivan liian tuskastuttavaa lämmittelyvaiheessa. Pian tekeleen jälkeen sormet syyhyävät ryhtyä tositoimiin, esimerkiksi neuletakin kimppuun.
Tekeleiden ulkonäköön vaikuttavat suurelta osin jämälangat. Toisiinsa sopivien värien valinta jämälankojen joukosta on yksi parhaista vaiheista neulontatyötä tehdessä.
Yleensä on joku aavistus mitä on ryhtymässä tekemään. Nyt ajattelin saparoita joihin voisi sitoa silkkiset lettinauhat. Ja raitasukat, ne pitää olla. Pari iltaa meni ja saparontekele tuli.
Kultalusikka kaulassa
Kommentoi 2 Lue kommentitVanhat aterimet ovat kauniita kuin korut. Pieni palkintolusikka sympaattisella hiihtäjäkuvalla tai musla-koristeltu leikkelehaarukka, kaikki mahtuvat kassiini kirpputorikierroksella. Alpakkaisia aterimia ei vain voi vastustaa.
Päätin tehdä ystävälle korun vanhasta lusikasta syntymäpäivälahjaksi. Lusikan pesä oli itsessäänkin kaunis, patinoitunut ja kullanhohtoinen. Kuvansiirtoaineella kiinnitin lahjansaajalle rakkaan ihmisen kuvan lusikan pesään. Houkutus oli suuri koristella riipuksen ketju helmillä ja kristalleilla. Tunnen syntymäpäiväsankarin kuitenkin niin hyvin joten säilytin korun yksinkertaisena.
Korutyöt vievät nopeasti mennessään. Muutama muu sateinen ilta vierähti työpöydän ääressä opetellen metallilangan kieputusta ja etsien sopivia materiaaleja. Hiihtäjälusikka sai kaverikseen jääkristallin sekä lumenvalkoiset ja taivaanturkoosit helmet.
Rannekorun yhtenä osana on kahvilusikan varsi taivutettuna kaarevaan muotoon seuranaan hunajanväriset helmet.
- ‹ edellinen
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- seuraava ›
kirjoittajasta
Graafikko Kati Tavilampi näkee ympärillään koko ajan kaikkea äärettömän innoittavaa. Pieniä ja suuria asioita, jotka konkretisoituvat kotona, jalostuvat uusiksi ideoiksi tai ilahduttavat pelkällä olemassaolollaan. Inspiraation hetki lyö!
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat