nappituntuma
Kesälaitumilla
Kommentoi 3 Lue kommentit
I-hah-haa! Hevoslauma laukkaa pitkin pihaa, hörisee ja käy välillä hengähtämässä kuistissa. Materiaalina vanhaa makuuhuoneen verhoa, nojatuolin verhoilukangasta, huopaa ja silkkirusetti ja kaikkea muuta mitä kangasvarastoista löytyi.Armas Hirnahdus, iloinen veikko jolla on positiivinen elämänasenne. Kova hirnumaan. Pitää italoiskelmästä ja vespoista.

Lulu Cávio on ranskalainen sirkushevonen extraordiné. Pallonauhaharja pomppii tahdissa Lulun taiteillessa koreografioitaan. Näyttää hieman muumien primadonnalta, ei kuitenkaan sukua.



Elvis Koppoti, villi ja vapaa sielu. Voi pukitella ja riehua pelkästä ilosta! Vahvaluonteinen heppa. Brittihuumorin ystävä. Heikkona hienoihin rusetteihin.



Hyvä ohje kaavoineen, jolla nämäkin konit on soveltaen tehty, löytyy Suuri Käsityö -lehden verkkosivuilta.
Kauniit kannet kätkevät sisäänsä aarteen
Kommentoi 4 Lue kommentitMonet kerrat olen hankkinut vanhan kirjan sen kansipaperin, typografian tai muuten viehättävän ulkoasun vuoksi. Esteetikon koti alkaakin pian näyttää antikvariaatin ja kirpputorin välimuodolta kirjojen, kippojen ja kuppien kertyessä kotiin.

Sisustuslehdessä näin joskus yöpöydän, joka oli koottu vanhoista suurista kirjoista keoksi ja sidottu kuluneella leveällä nahkavyöllä kokoon. On näkynyt myös kirjahyllyjä, joita on tehty vanhoista kirjoista poraamalla köyttä kirjojen kulmien läpi. Minustakin on hauska käyttää tavanomaisia esineitä uudella, yllättävällä tavalla.
Tämän kirjarasian toteuttaminen vaati vain kynäveitsen, viivoittimen ja liimaa. Muutama sivu kerrallaan kolo kirjan keskelle lähti muotoutumaan. Kärsivällisyyttäni koeteltiin kun paperi alkoi ruttaantua ja reuna ei pysynyt siistinä. Terävämpi veitsi ensi kerralla.


Kirjarasia toimisi myös yllätyksellisenä lahjapakettina. Sisälle voisi sujauttaa vaikka viestin rakkaalle tai kauniin esineen ystävälle.

Karheaa kauneutta
Kommentoi 5 Lue kommentitSympaattinen möhkö. Näin voisi varmaan kuvailla ensimmäistä betoniruukkuani. Vähän vino, epämääräisen muotoinen ja tuhottoman painava. Ruukku ei haljennut. Se kuivui kaksi päivää jonka jälkeen pyörittelin koko komeutta kyljellään ympäri nurmikenttää jolloin ulompi ämpäri antoi periksi. Sen jälkeen sisempi muotti lähti vetämällä ja maanittelemalla. Pitsiverho irtosi ruukun pinnasta voimakkaasti vetämällä. Lopullinen kuivuminen vei viikon. Nyt möhkö on puksipuun koti.


Pitsiletut jotka valoin jäljelle jääneestä betonista sankojen pohjalle onnistuivat myös mainiosti. Kyllä pelargoniat ovat mummolan betonisten pitsiliinojen itseoikeutettu pari.


- ‹ edellinen
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- seuraava ›
kirjoittajasta
Graafikko Kati Tavilampi näkee ympärillään koko ajan kaikkea äärettömän innoittavaa. Pieniä ja suuria asioita, jotka konkretisoituvat kotona, jalostuvat uusiksi ideoiksi tai ilahduttavat pelkällä olemassaolollaan. Inspiraation hetki lyö!


kommentoiduimmat