Tilanne naisten päiden sisällä
Sitä kun on mies, ja vieläpä niin avarakatseinen kuin minä, niin monesti huomaa miettivänsä naisten tilannetta. Että mitä ne oikein miettii päänsä sisällä: mitä suunnittelee, mitä unelmoi ja pähkäilee naisen kerkeä mieli siellä ”heikomman astian” pääpöttimen sisällä.
Kun, vaikka monesti menee naisten aika enimmäkseen jonninjoutavuuksiin; sulahtaa ihan huomaamatta koko päivä jonkin toisarvoisen touhun kimpussa {(kuten vaikka verhojen silittämisen – jonka työn painovoima hoitaisi ilmaiseksi ajan mittaan - tai kuivaneen kastikkeen kaaputtamisen pannusta joka kumminkin on kohta menossa pesukoneeseen, tai miehille huomauttelun (asioista, joista ne ei kuitenkaan ota opeikseen)} niin silti on myös pakko jotain hyödyllistä ja jopa mielenkiintoista pyöriä naisen mielessä ajoittain – ehkä useinkin.
Karsitaanpa siis kuvitteellisen naisen päästä pois kliseenomainen ja redundantti työ- ja arkiaines ja tutkitaan sitä, mitä jää jäljelle.
Vaikka ei tarkkaan tuntisi naisen sielunelämää, niin joitakin olettamuksia voi esittää silti. Voi esim. olettaa, että vielä maaliskuussa ei naismieli mieti ”olisikohan jo aika ottaa joulukoristeet esille?” Paha kyllä tämmöiset olettamukset ovat kuivia. Tekisi mieli olettaa mielenkiintoisemmin!
Millä todennäköisyydellä voi esimerkiksi olettaa, että nainen harkitsee salaa sitä että kurlaisi toistuvasti vodkalla, kaikessa hiljaisuudessa opettelisi ratsastamaan ja miekkailemaan ja sitten, valmistettuaan salaa Zorro-asun alkaisi seikkailla lähiössään anonyymillisenä sankarina, vodkalla madalletun äänen ja asunsa avulla sukupuolensa kätkien?
Tai, millä todennäköisyydellä nainen aikoo perustaa piirin, jossa opetellaan kiroilemaan sadalla kuudellakymmenelläkolmella eri kielellä, sekä lisäksi käsimerkein. Tai piirin, jossa pantomiimin ja hauskojen tehosteäänten keinoin kuvaillaan kantelujen etenemistä Itä-Suomen vesioikeudessa?
Ja jos kukaan nainen ei tuommoisesta haaveile, niin en suostu uskomaan, etteivätkö naiset haaveilisi jotain – kenties ihan erilaisesta, mutta yhtä ei-tavanomaisesta aktiviteetista. Täytyyhän ihmisen mielen sisällä muutakin pyöriä kuin kaurapuuro, Kotikatu ja Hello Kitty –somisteiset koulu- ja askartelu tarvikkeet! Ja verhojen silittäminen.
Millaisia sankaritekoja naiset tekevät mielessään? Millaisia sanallisia kaksintaisteluja käyvät mielikuvituksessaan jonkun sukupuolitoverittarensa kanssa, voittaen tämän sanan säilällä nerokkuutensa ja oivaltavuutensa tähden. Vaikka millaisiakin! Uskon niin varmasti, mutta näyttöä ei ole, kun ei ole konetta, jolla näkisi naisen päähän.
Nyt onkin pallo naistutkimuksella. Sen tekijöillä jos kellä, on mahdollisuus valottaa tätä naisten pimeää puolta ja saattaa tietoisuus naisten mielen tilanteesta ajan tasalle!
Ja jos naistutkimuksen tekijät ovat liian kiireisiä, niin kertokaa, hyvät naiset itse – mitä te oikein mietitte kaiket päivät?
Vai onko se vain enempi semmoista odottelua elämä, teillä?
Nimim. Yksi tiedosta kiitollinen monten puolesta
EDIT 24.3.2011 kommentteihin liittyen:
Jotta että on mukavia kommentteja! Lukekaa, lajitoverit ja -ttaret, ihmeessä nuo kommentit - kiitos kaikille toistaiseksi kommentoineille ja kommentoimattomat naiset, teidän ajatuksenne puuttuvat vielä! Todella mukava nähdä mitä on naispäiden sisällä - ja en tiedä miksi, mutta noiden lukemisesta tulee jotenkin aidosti hyvä mieli ja hyväntuulinen olo. mk
kommentit
Aika usein kuvittelen mielessäni erilaisia keskustelutilanteita eri ihmisten kanssa. Mitä sitten sanoisi, jos? Tai jo menneitä tilanteita. Mitä olisi pitänyt sanoa... Se on kuin eräänlaista elokuvan dialogia. Ja mitä muuta sitä miettii? Ei niihin arkisiin asioihin kauaa mene, ruoanlaittoon tai pyykkäämiseen. Ei niitä mietitä, vaan niitä tehdessä mietitään kaikkea kivaa. Lomasuunnitelmia, tulevaisuutta, lottovoittoa. Lasten välikausivaatteet pyörähtävät mielessä. Ja voi kun pääsisi päiväunille. Ja tietenkin sitä kuvittelee ja pohtii, että mitä ne miehet oikein ajattelevat?
Pitäs pulkka ja sukset viedä kellariin. Radio on ärsyttävän kovalla mut en viitti tota kissaa hätistää sylistä. Sekavaa aina tää informaatio joka tulvii sekä korviin että silmiin. Oli ihan sairaan ärsyttävä toi Kajon kirjotus mut nää kommentit on ihan parhaita. Mukavaa kun välillä jostain nettikommenteista tulee hyvä mieli. Oon ihan pihalla mitä tässä Linnunradan käsikirjassa liftareille nyt tapahtuu, vaikka siitä ei oo kovin kauan, kun sen kuuntelin viimeks kokonaan. Masentunut robotti Marvin on aina piristävä. Ärsyttää vieläkin ne keskustelut piirustusopettajan kanssa, kun se ei tajua eikä näköjään haluakaan tajuta taidesarjakuvaa, koska se ei sovi sen määritelmään korkeataiteesta. Ai niin piti soittaa veljelle, että mitä ne oli tykänneet siitä Corto Maltese -näytelmästä ja kertoa, miten lasten kanssa ilta sujui. Tänään voisin kirjottaa ylös niitä pedagogisia oivalluksia mitä oon tässä keräillyt. Olis kiva kun niitä vielä muistais siinä vaiheessa, kun aloittaa opettajana jossain. Tai lopputyöprojektia suunnitellessa. Mut nyt laitan ton radion kiinni ja soitan broidille.
Jos ufokaappaukset olisivat oikeasti totta, niin mitä ihmettä ne ufot oikein ihmisistä haluaisivat? Äkkiä ajatellen ihmiset eivät edes olisi kovin hauskoja lemmikkejä. Aina valittamassa ja kitisemässä ja hankalia ruokkia ja hoitaa. Ja lisääntyvät niin hitaasti että geneettisiä kokeita saisi odotella vuositolkulla. Ja mikä ihme siinä sondien tuuppimisessa muka niin hehkeää olisi? Tyhmiä ufoja, jos eivät parista vivisektiosta ole oppineet ihmisten sisäelimistöä.
Miksi ihmiset eivät pyyhi kenkiään kun tulevat kauppaan sisälle? Aina lumisateen jälkeen on hirveä kuraviuhka oven edessä. Tai miksi useammassa kaupassa ei ole kunnollisia paksuja kuramattoja oven edessä?
Ja miksi kauppojen hedelmätiskeillä kaikki eksoottiset hedelmät on aina jo valmiiksi pilaantuneita? Mieli tekisi joskus maistaa jotain rambutaania tai ksenopörpökkää, mutta kun niitä koskee niin tietää että ne ovat joko kuivettuneita tai läpimätiä. Eikö niitä voisi vain heittää pois? Tai olla tilaamatta jos eivät mene?
Tuli vielä mieleen, että naisissa olisi varmaan paljon enemmän tiedenaisia, jos ei olisi käynnissä tätä jatkuvaa itsensä arvioimista. Mitä minä itsestäni ajattelen, olenko onnellinen, olenko hyvä vai huono, mitä muut minusta ajattelevat... Ennen naiset hoitivat lapset ja miehen, eikä aikaa puun alla istuskeluun ja vapaaseen ajatuksenjuoksuun ollut. Eikä kaikilla tietenkään ole vieläkään. Newtonin äiti, vaimo tai palvelusväki mahdollistivat teoreettisen pohdiskelut. (Ja tietenkin se ettei tarvinnut henkensä pitimiksi viljellä kaskinauriita kivikossa takalisto suurimman osan vuotta kuurassa.) Nyt aika on toinen, mutta edelleen mietin, olenko riittävän hyvä kulloisessakin askareessa. Toki ymmärrän, että sillä tavalla lapset ja mies pysyvät hengissä. Että evoluution kannalta on hiivatin hyvä, että ollaan just tämmöisiä. Silti se on jotenkin epäreilua.
Kai sitä tulee mietittyä sinä aamukahvin ohessa (minkä henkilökohtaiselta ja yleiseltä eksistentialistiselta kriisiltään kykenee..) ihmiskunnan kohtaloa, arvojen polarisaatiota yhteiskunnassa, nuorison pahoinvointia ja millaiseen tulevaisuuteen sitä lapsiaan kasvattaa. Joskus mielessä saattaa pyörähtää myös ihmetys että miksi jotkut ihmiset haluavat uskoa mielikuvitusolentoihin, puuttua muiden, aikuisten ihmisten seksielämään ja suuntautumiseen, ja noudattaa uskomuksista vain osaa, eikä kirjaimellisesti kaikkea. Että miksi se subjektiivinen totuus onkin enemmän totta kuin jokin toinen? Ja onko olemassa absoluuttista totuutta, jonka kukaan voisi koskaan tietää ja tieteellisesti todistaa? Ja sitten välillä saattaa hieman kismittää nämä naissukupuoleen liittyvät stereotyyppiset oletukset, ihan kuin ihmiset pitäisi saada joihinkin laatikoihin, jotta itsellä olisi turvallisempi mieli jäsentää maailmankuvaa. Tosin, siihen sitä syyllistyy itsekin, ja ihan hätkähtää kun joku todellakin ajattelee laatikon ulkopuolla olevia asioita. Ehkä ei ole olemassakaan laatikoiden ulkopuolella olevia ajatuksia, on vain erilaisia laatikoita. Toiset muistuttavat enemmän toisiaan, ja toiset eivät. Joskus sitä tuntuu että omissa aivoissa pyörii sellaisia ajatuksia joita joku toinen ei pitäisi erityisen naisellisena, ja siitäkin seuraa identiteettikriisi, kun haluaisi pystyä yhtä aikaa olemaan sitä mitä on, mutta ilman turhia leimoja ja rooleja.
Miksei lentäviä mattoja ole saatavilla? Ainakaan yleisesti. (Need to know basis only.) Minä tahtoisin ainakin yhden. Sen voisi lähettää itsekseen ulos tuulettumaan, sitä ei välttämättä tarvitsisi imuroida. Tosin sateella se saattaisi haista ja takapuoli olisi märkä ennen työmaalle ehtimistä aamutuimaan (ei siis niin, että töissä takapuoli olisi muuten märkä). Naamaan piiskaavaa alijäähtynyttä vettä vastaan olisi suojauduttava, mutta jos maton lentonopeus ylittää esim. 200 km/h, sateenvarjo on hankala ja koko ajan ylösalaisin. Jos mattoon rakentaa suojakatteen, sen on oltava kokoontaitettava, aerodynaaminen ja helposti irrotettavissa. Suomen sääolosuhteet huomioiden lentävää mattoa käytännöllisempi vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin lentävä teltta. Silti minä haluan sen maton.
Jos minä rikastun niillä ostamallani 22 Alma Median osakkeella, niin ensin ostan itselleni talon, jossa on observatorio ja poreallas. Sitten annan rahaa ainakin Ruunaan metsätyömieskodille, ettei niiden suloisten pappojen tarvitse lähteä Lieksan homeiseen terveyskeskukseen. Kuitenkaan eivät saa siellä punaista maitoa. Ja sitten antaisin rahaa sille tuhoutuneen taiteen museolle, mutta vain vähän, kun eihän niiden tarvitse oikeasti taidetta ostaa.
Sitten rahoittaisin työllisyysprojektin, jossa kaikki työttömät lieksalaiset saisivat olla töissä 43 viikkoa, että pääsisivät ansiosidonnaiselle. Mutta ikinä ei saisi kertoa lahjoittajan nimeä julkisuuteen, kun sitten olisi kaiken maailman kerjääjiä. Sukulaisille lahjoittaisin tilille sen verran, ettei menisi veroa ja käteistä salaa.
Miksi tuo koira huokaa aina, kun minäkin huokaan? Joko Puutarhaetsivät alkaa? Onko sielunvaellus totta?
Mielessä pyörii, että mitä laittaisi baariin viikonloppuna päälle, miten laittaisi meikit. Onko tukka nyt hyvin kun istun työpisteellä? Miksi Lauri Tähkä & Elonkerjuu hajosi? Tältäkö se on tuntunut, kun the Beatleskin hajosi? Itse kun olen vasta 80-luvun jälkipuoliskolla syntynyt. Olenko liian pikkuvanha, olenko jo liian vanha? Miksi en uskalla puolustaa itseäni kettuilevalle työtoverille? Voi kun pitäisi laihduttaakin. Heti kun tämä flunssa loppuu niin alkaa lenkkeily! Ja miksi minulla pitää olla siitepölyallergia? Löytyisipä jo uusi asunto. Hoitaisikohan joku muu muuton puolestani? Kenethän siihen voisi lahjoa? Tekeeköhän äiti lihapullia viikonloppuna ruoaksi? Mistä mulle löytyy poikakaveri?! Miksi minä olen tämän näköinen?! Minkähän värisen trikooasun teen itselleni, kun aloitan supersankarin urani?
Mikä on maapallon kantokyky? Kun kerran ihmiskunta lihoontuu jatkuvasti, niin alkaako maapallo jossain vaiheessa vajota alaspäin? Vai helpottaako tilannetta se, että suuri osa väestöstä on kuitenkin jatkuvasti ilmassa, lentokoneissa? Mitä sitten tapahtuu, jos jonain päivänä pitääkin jättää maan pinnalle sekä ne kaikki lentävät ihmiset että lentokoneet?!
Toihan oli hyvä idea, tuo Zorroksi ryhtyminen, mutta ensin tosiaan pitäisi opetella miekkailemaan ja ratsastamaan. Ja ostaa heppa. Missähän mä sitä pitäisin? Parvekkeellako? Mitähän naapurit siihen sanoisi? Ja mitä se heppa ajatelisi mun parvekkeesta? Ei varmaan ois onnellinen, kun se on niin pieni. Varmaan on parempi, jos hommaisin sille jonkun muun paikan, maalla vaikka.
Ehkä on parempi ryhtyä vain superrikolliseksi. Rakennan koneen millä varastan kuun ja vaadin siitä lunnaita. Rahat lahjoitan pingviinien ja jääkarhujen suojeluun, kun ei niistä tunnu kukaan muu tykkäävän. Minusta ne on sympaattisia otuksia molemmat, vaikka mieluummin tietysti näkisin pingviinin nenätysten kuin jääkarhun. Voisi jäädä superrikollisura lyhyeksi. Jääkarhut ei paljon siitä perusta, vaikka antaisin niille kuinka paljon rahaa tahansa.
Ei välitä kyllä pingviinitkään, mutta milloin muka viimeksi pingiviinit raateli superrikollisen kuoliaaksi? Ei milloinkaan. Tai sitten pingviineillä on parempi PR-koneisto kuin jääkarhuilla. Ei voi tietää.
Koskahan lumet sulais niin paljon että pääsisi hakemaan kasvatuspotit kasvihuoneesta. Hemmetti että ne joka syksy tulee jätettyä kasvihuoneeseen, joka muurautuu umpeen lumesta talvisin, eikä niitä potteja saa käsiinsä keväällä kun niitä tarvitsee. Minnehän laajentaisi kasvimaata. Kauppalistalla luki kurkunsiemeniä, mutta kun ei ollut tarkennusta kasvihuonekurkuista, mies osti kaikkia kurkunsiemeniä mitä Prismasta löytyi, eli tuli myös 3 pussillista avomaankurkunsiemeniä. En pidä säilötyistä kurkuista. Mutta mies pitää. Tekiköhän se sen tahallaan? Sama se, voihan sitä joskus avomaankurkkujakin kasvattaa. Jos laittaisi kadunvarteen myyntikojun sitten syksyllä. Jos voittaisi lotossa, voisi pitää erityisen pitkän kesäloman ja viljellä kaikenlaista. Ensin voisi tilata keittiöremontin ja lähteä lapsen kanssa matkalle remontin ajaksi. Sen jälkeen voisi rakennuttaa saunan ja autotallin. Ja vissiin maakellarin, mihin mahtuisi kaikki kurkkusäilykkeet, juurekset ja talviomenat. Tontti kyllä loppuu kesken.
Äh... miks mun pitää lukee jostain typerästä arkkipiispasta, joka yrittää löytää naisen. Hurraa espanjalainen keskiaikanen kirjallisuus. Rasittavaa, että aina tililtä menee se palvelumaksu. Haluan soittaa äitille. Liian kallista. Miks ei se ikinä soita? Saatika tule käymään. Taas noita hirveitä biletyskuvia. Voi ei! Pakkoko on laittaa kaikki känniörvellyskuvat facebookiin? Nyt se ykski ajattelee, etten muuta teekään. Mut oonko mä muuta tehny tänä vuonna? Kuinkahan monesti on tullu vedettyä perseet tänä vuonna? Ah, mä muistan noi juhlat, mut millon ne oli? Ennen joulua, pakko olla, koska mulla on noi korvikset. Vitsit se yks ei voinu sitten ettiä sitä toista korvista sen sängyn alta. Harmittaa. Tykkäsin noista. Ei oo kyllä vara ostaa uusia.
Cary Grant oli kyllä komee. Pitäis lukee eikä kattoo leffaa. Jaksaisko mennä katalaanin tunnille. Pakko. Unohdin sen kirotun sateenvarjon sinne baariin eilen. Huoh. Paistaispa aurinko. Nälkä.
Kuinka kauan voi teeskennellä, ettei ole huomannut ajan kulumista siitä kun viimeksi parisuhteessa oli seksiä? Mitähän mies siitä tuumii, vaikka ei sanokaan mitään? Onko outo vai keskenkasvuinen kun ei nelikymppisenäkään vielä halua lapsia? Mitähän lapselliset kaverit oikeasti siitä ajattelee? Miten voisi töissä päästä mahdollisimman vähällä? Miksi formula ykkösiä sanotaan formuloiksi, mikä kaava se muka on? Voiko räiskyväksi persoonallisuudeksi vain alkaa, jos päättäisi olla äänekäs ja pukeutua värikkäisiin vaatteisiin? Olenko hukannut vuosia elämästäni pukeutumalla vain beigeen ja mustaan? Ja onko siinä sitten jotain vikaa? Miltä vanheneminen tuntuu? Onko se Tuksu ihan tosissaan? Pitäisiköhän lähteä jo kotiin?
Miks mulla on näin epämääräinen olo. Mahaankin sattuu. Pitäis tehdä sitä ja tätä. Mut en taida tehdä mitään. Onkohan tää kirjoitusasu vähän niin kuin se leffa mikä tuli eilen, toissapäivänä, milloin se oli? Kun se mies yritti opettaa sitä naista pois sen ”valkoinen roskasakki” ääntämisestä? Joisko kahvia vai teetä? Miten toi aiemmin kommentoinu, meinaa selvitä langattomalla ilman nettitikkua, vai enks mä nyt vaan käsitä jotain? Snaijaa. Slangia, miksei sitä puhuta enää? Puhutaaks? Toi tupakanpoltto mun pitäis saada lopetettua, miks mä edes alotin? Voiks olla ahdistunut ja ikävystynyt samaan aikaan? Mihin mun rahat on menny? Millä mä maksan kaikki kurssit? No sitä parvekekalustoa, en ainakaan hommaa. Pistänpä tupakaksi ja kahviksi. Somalinaiset pukeutuu ihanan värikkäästi ja joidenkin hameet on kovin hienosti ommeltuja. Tulispa ilta. Tää tupakka maistuu ihan paskalta. Miks ihmeessä mä tähän haksahdin? Saiskohan sitä edes ton astianpesukoneen ladattua? Miten siellä Japanissa on plutoniumiakin maaperässä? Voi ihmis poloja ja koko maapallo kärsii.:( Miksi mä tässä muuten kirjoitan? Pitäisi asetella päänsä sisältöä jossain muualla. Saisinkohan mä tänään ihan kunnolla siivottua? Vaikka vaan pääkopan, jos en kämppää? Voi vitsi noita kommenttaja on muuten paljon. Ei, ei mun ole pakko niitä kaikkia lukea!
Voi veikkosten, ei taida Kajo tietää naisten "päänsisälmysten" liikkeistä mitään.
Sinkkuna ollessa olen ehtinyt miettimään vain itseäni. Harva se päivä mietin että minkä deittilinjan miehet tänään kävisin läpi,kun ei jaksais taas aloittaa seurustelua alusta kaikkine alku kohteliaisuuksineen ja vatsan sisäänvetämisineen. Pitäis löytää joku valmispakkaus! Säärikarvatkin pitää sinkkuna ollessa olla aina ajettuna ja jotkut nätit pikkarit jalassa.
Auto pitää viedä itse katsastukseen, toivottavasti ei käy kuten viime vuonna, että talvirenkaat ovat väärään pyörimissuuntaan asennettu. Ihan maksullinen mies oli nekin laittanut.
Asunnon ostoa olen miettinyt monta kuukautta, pankista onneksi soitettiin ja varattiin aika rahaneuvotteluihin, tosi helppoa.
Sohvatyynyjä pitäisi ostaa, värillisiä. Pikkuhousunsuojat ja hammastahna ovat ihan loppu.
Otin personal trainerin, kyllä kunto nousee ja läskit lähtee.
Odotan deitiltä soittoa, täytyy miettiä muutama keskusteluaihe valmiiksi, miehet eivät yleensä puhu kuin itsestään tai existään.
Talvikengät pitää blankata ja laittaa hesaria täytteeksi ja viedä alakerran varastoon. Lähtiskö viikonloppuna Tallinnaan vai Milanoon?
pitää nousta. pitää keittää kahvia. pitää lähteä. miksi tuntuu, kun edellisestä kesästä olisi vuosia? miksi sataa vaan lisää lunta? jos se ei sula ollenkaan? onkohan se.. oi. kyyhkynen! nyt jo? onkohan se ollut koko talven täällä? vai lähteekö ne edes? ...golf- virta oikeasti pysähtynyt öljyvuodon takia? vai olisiko jääkausi tullut saman tien? miksei ihmiset tajua maailman tilaa? miksi kaikkea pitää olla enemmän? onko tuho vääjäämätön? miksi kaikki ajaa omaa etuaan? raha. miksi kaikki on niin kallista? miksi ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa? miksi kaikki tehotuotetaan? miksi eläimet nähdään vain ruokana? miksi suomessa kukaan ei nouse kapinaan? miksi kaikessa huijataan? tarjouksetkaan ei ole oikeasti tarjouksia. eduskunnassa on liikaa väkeä ja niistäkin yli puolet on sielä ilman pätevyyttä nostamassa hyvää liksaa. miksi ne saa niin hyvää palkkaa? ja useampaa eläkettä? miksi mummot äänestää sitä kuka on lipevin? onko ne nuoruudessaankaan ymmärtäneet? en usko että opintotuki sidotaan indeksiin. suututtaa. miksi toisten eriarvoisuus hyväksytään kun itsellä menee hyvin? fotonit ja kvantit. elektronien virittyminen. ihminenkin se on suurimmaksi osaksi tyhjää. pitää palata.
Oi miten hyviä kommentteja ja ajatusten virtaa :). Ollaan me naiset hyviä :). Onkohan monikaan silti tietoinen omasta persoonallisuustyypistään, millään tavalla luokiteltuna? Tuli vaan mieleen tuosta "oi katso lintu" - ilmiselvä ENFP niin kuin siskokin :). Enemmän minua mietityttää kyllä, onko maapallo nyt pois radaltaan, kun Japani liikahti. Neljä metriäkö se oli? Eikö koko ihmiskunta voisi liikauttaa vaikka itseä ja koneita, ja kaikkea mikä nyt ylipäätänsä liikkuu, sopivasti samalla hetkellä että mikromakrominkäsekunnin pyörimisnopeuden muutoskin saataisiin tasattua? Paljonkohan Japani painaa? Veinkö lehtiä keräykseen viimeksi puoli vuotta sitten vai vuosi sitten? Puoleksi vuodeksi neljä kassillista pelkkiä ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia on aika paljon yhteen talouteen. Haaskausta. Kösses, ensi kuun seminaarissa lounaallakin on hintaa melkein 20 euroa - eikö ne tajua, että jotkut tekevät kahdelle päivän ruuan eurolla? Sinne menee sitten päivärahat, vai käviskö menomatkalla kaupassa? Siiryiskö päiväkirjaan ihmettelemään vai kirjottaisko tähän? Ryökäleen dokumentilla kun on mittaa jo yli 400 sivua. Pöh. Kuka sitä koskaan jaksaa lukea, en minä ainakaan. Ja muut ei pysty :D! Jos sittenki vaan surffaisi netissä - näköjään kaikki neljä minuuttia, jotka seuraavan ohjelman alkamiseen on jäljellä. Mitähän sieltä muuten alkaa =o?
Erityisesti sohvalla maatessa sitä miettii, että mitenköhän nopeasti sitä voisi oppia jotain tyylikkäännäköistä ja tehokasta itämaista taistelulajia ja päihittää jonkun rikollisen joka erehtyy juuri minua kidnappaamaan ja epäonnistuu surkeasti.
Tai olisiko tiikeri kiva lemmikki, kallis tosin kun syö niin paljon lihaa ja voi olla vaivalloinenkin, mutta olisipa naapureilla ja tutuilla puhuttavaa. Naapureillekin voisi sitten aina sanoa, että "älkää siitä karjunnasta ja naukumisesta välittäkö, se on vaan meidän Väinö". Ja aina välillä mietin, että hieno lemmikki olisi myös kaimaani. Silloin voisi laittaa ulko-oveen lapun "Varokaa kaimaani" ja unohtaa tarkoituksella pilkun pois.
Sitten tietysti välissä ehtii miettiä millaisissa vaatteissa voisi mennä työhaastatteluun tai neuvotteluun ja onko ne korkeimmat korkokengät liian hempukat sellaiseen. Välillä pitää miettiä verhoja (mutta ei missään nimessä silittää, siliäähän ne painovoiman avustuksellakin).
Joskus kirjaa lukiessa sitä jää miettimään miten itse voisi päähenkilön parhaana kaverina toimia ja pelastaa maailman. Ja samoin kun katselee joskus elokuvaa, niin miettii miten pelastaisi maailman.
Sitten taas miettii välillä mitä pitää ostaa kaupasta ja mitähän sitä laittaisi viikonloppuna ruoaksi ja onko tukka hyvin - ei ole, pyörteet vääntää hiukset oudosti - ja että kiiltääkö naama - kiiltää, pitää vähän puuteroida - ja että istuukos tämä paita.
Sellaista ja vähän muutakin päässä liikkuu. Aika sankarillisia on naisen ajatukset etenkin kun röhnöttää sohvalla oikosenaan.
Koskahan kevään tenttipäivät varmistuvat / Vaaka näytti 66 k...pitääkin muistaa varata paikka jumppaan / mahtaako ehtiä alle 65 kg kesäksi / pitää ostaa pääsiäismunien maalaamistarvikkeita Tiimarista, munat pitää varmaan keittää aikasemmin että ehtii jäähtyä ennenkuin pystyy maalaamaan? / Mikähän luetaan sairaalloiseksi makeanhimoksi / Pitäisi putsata vessan lavuaarin hajulukko / Koiralle pitää muistaa ostaa punkkikarkoitetta kun lumet alkavat sulaa ja maa tulla näkyviin / Riittäisköhän yhdestä hernekeittopurkista kahdelle päivälle jos sen lantraa laihaksi vedellä / Pitää heittää vanhat,rumat alusvaatteet pois ennen poikaystävän kanssa yhteenmuuttamista... Koko ajan hirveä paine asioiden suorittamisesta. Naiset vain suorittavat läpi elämänsä. Vähän surullista.
Pitäisi käydä hakemassa Wells Farcosta pyykkikolikoita (taas unohtui ensiksi vaihtaa näppäinasetukset suomalaisiksi, kun ei muista, miten sillä saadaan ät-merkki, pitää aina vaihtaa, kun sitten näkee... ääkköset sentään muistaa, vaikka ä:n paikalla on ' ja ö:n paikalla on ;)... no nyt tuo näyttää ihan virnistävältä silmäisku hymiöltä, höh!... Minkäköhän takia minä taas ostin melkein seittemällä kympillä TURKOOSEJA helmiä, jos kerta tarkoitus on tehdä VIOLETTI vyö... pitäisikö sittenkin tehdä turkoosi? Musta ja turkoosi on hieno yhdistelmä... ei, kun minä haluan mustan ja violetin... Ja miksi en ostanut sitä hienoa oranssia silkkihuivia, kun opettaja ei hyväksy mun mustaa huivia, kun se kuulemma näyttää ihan isolta koppakuoriaiselta... musta se näyttää enemmän batmanin viitalta. Mut on se kuitenkin liian iso, siihen kompastuu kokoajan. Ehkä mun pitäisi tehdä sekin ite, mutta mihin saisin pingotettua niin ison huivin? Löytyisiköhän jostain persialaista melodista death metallia, jota voisi tanssia? Kuinkahan monta tasoa tuossa kuplapelissä on, en ole päässyt kuin kaksi kertaa tasolle 20. Olisi kiva onnistua kirjottamaan edes yksi sana ilman näppäilyvirheitä. Onko mulla sopivaa tarjotinta, johon tekis sen synttärikakun? Oli sitten ihan pakko polttaa nenä tänään... tuntuu tosi ikävälle... Mitähän tuo lapsi sanoo?... No, nyt nuo pojat haluaa, että menen kattomaan niiden kanssa elokuvaa... kai se on pakko laittaa kone kiinni (kylläpä joku vinguttaa autonsa renkaita ulkona) ja mennä hoitamaan äidillisiä velvoitteita.
että pitäisikö tälle parisuhteelle tehdä jotain ja miten tuon miehen saisi puhumaan. Että onko meillä mitään mahdollisuuksia selvittää ikinä tätä mysteeriä meidän kommunikoinnin Toistuvasta epäonnistumisesta ja ymmärtämisongelmasta. Keittiöön uudet matot pitäisi hankkia ja pitäisi kai tilata uusi aika sinne perheneuvotteluun vai mikä se oli. Voisin tehdä miehelle illalla ruokaa, vaikka ei se kyllä tee mitään vastapalvelusta vaikka toivoisi. Nytkin jätti taas ne tiskit tiskaamatta ja miksi se ei voisi edes joskus kantaa niitä kukkia minulle. Tai viedä kaupunkiin ulos syömään. On se hirveää olla nainen, kun on niin vaativa. Mikään ei meinaa riittää, miehessä tai itsessä. Ensi viikolle suunnittelen uuden urheiluohjelman, kyllä se siitä sitten, ehkä. Kohta on kyllä pakko keittää kahvit, otan vähän jotain hyvää kahvin kanssa. Ihana ilma ulkona, voi lähteä vauvan kanssa pihalle. Voisin mennä kirpputorillekin, etsiä kesäksi shortseja nappulalle. Sen pitäisi syödä päivisin enemmän, täytyy yrittää ainakin. Mitähän sitä tänään tekis ruuaksi. Onneksi mummi viikkasi pyykit vaikka se laittoikin ne taas vääriin hyllyihin. Niin kuin mieskin tekee.
Että mitä eroa on pyörällä, renkaalla ja ympyrällä?
Miksi vastaan tullut mies käänsi pään pois ? Tunnistikohan se ? Miksi tuli olo että se häpeäisi vieläkin tekojaan ? Onko oikeasti miehiä jotka muistavat ja häpeävät tekojaan ? Miksi en lähtenyt muiden mukana mäkkäriin... Unohdin soittaa jäsenmaksuista illalla, hitto. Toivottavasti se ei revi pelihousujaan kun soitan vasta tänään. Ja lehdetkin on viemättä postiin. Muistikohan anoppi ilmoittaa päiväkotiin että menen itse hakemaan lapsen. Päätä särkee kolmatta päivää. Askelmittari laskee lantionliikkeet, ettei tarvitse edes kävellä kun vaan heiluttaa takapuoltaan. Mitäköhän mies ajattelisi jos ottaisi mittarin mukaan sänkyyn. Ruokakaupassakin on pakko käydä, mitäköhän sitä ostaisi ja kuinka moneksi päiväksi, yhtään ei taaskaan tiedä missä mennään ja kuinka monena päivänä. Jos ostaa kotiin ruokaa se jää syömättä ja jos ei osta niin ei lähdetäkään mihinkään. Niin se aina menee.
Että minkä takia ihmiset matkustavat jonnekin Intiaan valaistumaan? Meidän pihalla on komea iso vaahtera (voiko naispuolisesta puusta sanoa komea?) ja sen oksien väliin voisi armas puoliso rakentaa lavan ja sitten voisin mennä sinne kesäksi guruilemaan ja vastaanottamaan valaistumista toivovia ihmisiä. Vastaisin niille aina jotain oraakkelimaista ja katsoisin syttyykö lamppu tai sädekehä.
En pysty ystävystymään ihmisten kanssa, jotka eivät juo kahvia vaan teetä. Ehkä joku ulkomaalainen teenlitkijä olisi ihan ok, kun se olisi niiden kulttuurissa.
Miksi Prisman kurkkulaarilla pitää aina keskittyä näyttämään huolettomalta ja mitään-juuri-sillä-hetkellä-ajattelemattomalta? Minusta tuntuu, että miehet vilkuilevat, kun valitsen sitä juuri oikeankokoista kurkkua. Sitä vähän keskikokoista isompaa ja aina kotimaista. Mallorcalaista lentokurkkua en edes katsele.
Miksi demokratian pitää olla näin keskiaikaista? Että aina silloin tällöin vain saa raapustaa numeron salaa lapulle ja sitten manailla loppuyöstä kun muut raapustavat ihan eri numeroita. On sitäpaitsi ihan järjetöntä valtuuttaa vain yhtä vajavaista aivon omistajaa päättämään kaikista valtakunnan asioista, kun voisi valita aivot per asia.
Vaahterassa alkaa olla jo vähän vihreän aavistusta. Kesä tulee, mikä on melkoisen varma asia tässä epävarmassa elossa.
Kehtaako tänne vielä kommentoida kun juttu on puoli vuotta vanha? Voi kuinka toi kissa on suloinen tossa sängyllä. Onkohan se onnellinen täällä? Mä sitten tykkään Tuure Kilpeläisestä. Se on varmaan käynyt syvissä vesissä kun osaa tehdä tällaisia sanoituksia. Onko olemassa absoluuttista totuutta vai onko kaikki vain subjektiivista? Onko ainoa absoluutti se, että kaikki on subjektiivista? Auton myynti nostatti monenlaisia tunteita: helpotusta, luopumisen surua, pelkoa jonkin mahdollisuuden menettämisestä. Enpä olisi arvannut. Sehän oli vain peltikottero. Mutta ihana sellainen. Voiko ihminen vapautua tällaisista kiinnittymisistä? Jokohan mulla on nälkä? Olisipa kiva lähteä siskon kanssa matkalle. Säilyykö ihmisen tietoisuus itsestään kuoleman jälkeen? Jos ei, niin mistä jälleensyntymiskertomuksissa on kyse? Voi kuinka mä olen onnellinen. Oisko tähän pitänyt keksiä jotain hassua?
Miehen on asetettava rajat naiselle.
Psykologi Tony Dunderfelt aamu TV:n vieraana 20.5.2009.
Naiset kaipaavat miehisiä miehiä, mutta löytävät vain jonkun macho tyyppisen aliastajan tai liian kilttiä nyhveröitä.
Parisuhteen ongelmien ydin onkin liiallinen tasa-arvo.
Lue haastattelu, sekä noin 100 kommenttia.
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2009/05/psykologi_miehen_pi...
---
Kissimirristä tiikeriksi.
Nyt se on selvinnyt, miksi tuo rakastamamme kissimirri muuttuu arvaamattomaksi tiikeriksi kerran kuukaudessa.
Tuoreen amerikkalaisen tutkimuksessa kerrotaan, miten naisten kuukautiskierrolla on suora yhteys aivoihin ja siihen, mitenkä hänen mielialansa voi yhtäkkiä muuttua.
Todennäköisesti hormonitasojen vaihtelu vaikuttaa tähän muutokseen.
Todennäköisesti kysymyksessä ovat jonkinlaiset PMS oireet.
Klikkaa punaisella korostettuja sanoja ja lue lisää tutkimuksista.
Linkki Filosofian tohtori Christer Sundqvistin sivustoille.
http://veteraaniurheilija.blogspot.com/2005/10/kissimirrist-tiikeriksi-k...
----
Aamuisin metrossa tärkeän näköisenä istuessani kuuntelen kummallista konemusiikkia, jossa on sellaisia robottiääniä. Tiedättehän semmoista ääntä mitä koneet pitää, hydrauliikan kanssa sillä varmaan on jotain tekemistä, nosturit ainankin kuulostavat samalta. Jokatapauksessa, aina jossain vaiheessa jonkun kanssamatkustajan liikahtava käsi tai jalka (parhaassa tapauksessa liikesarja) sattuu yksiin robottiäänien kanssa. Mikä voittajaolo! Ja kanssamatkustajat ajattelevat että kuuntelen Naisten Musiikkia, eivätkä arvaa että pelastavat aamuni robottiraajoillaan.
Jos vaihtais alaa ja alkais vaikka rekkakuskiksi. Niillä näyttää olevan niin leppoisaa, saavat ajella ja rupatella ihmisten kanssa. Tai vaikka kaupungin työmieheksi. Niilläkään ei stressi taida olla suurin ongelma.
Mies kysyi että miksen ole leipinut pitkään aikaan. Ei se edes syö muita leipomuksia kuin pullaa, eikä niitäkään kuin yhden. Eikä ne ole enää huomenna hyviä. Sanon kyllä kaikille että tykkään leipoa, mutta inhaa on pullataikina käsissä. En varmaan tykkää koko leipomisesta.
Työpaikan lähellä olevan lounasravintolan liukuovet avautuvat ajatuksen voimalla - ette arvaa minkä työn ja tuskan takana on olla elehtimättä käsillä, niinkuin taikurit siirtäessään leijuvia esineitä. Hulluna pitäisivät.
Mitä jos joskus illalliskutsuja järjestäessä ei siivoais ollenkaan, ilman meikkiä kotihousuissa tarjoilisi vieraille kaupan lihapullia ja makaronia tai purkkihernekeittoa ja keskikaljaa? Soittais vaikka Popedaa taustamusiikkina ja lysähtäis illallisen jälkeen sohvalle katsomaan salkkareita. Jos ei vaan huvittais ne illallishommat.
Että miten paljon maailmassa onkaan hyviä uutisia, joista ei puhuta. Esimerkiksi kun ihmiset rakastuvat. Ei sellaisesta kerrota.
Voisipa lentää sellaisella neliskanttisella pahvilaatikolla, vähän niin kuin joissain lastenelokuvissa. Niissä tosin lennetään aina sängyllä. Lentäminen olisi hienoa.
Suuri haave olisi myös pystyä muuttumaan näkymättömäksi ja kikkailla sitten lähiseudun kämpissä. Voisi nähdä miten ihmiset siellä elää ja mitä ne oikein miettii. Kun ihmiset on kuitenkin niin erilaisia kotonaan kuin muualla.
Tulisipa useammin sellaisia naurukohtauksia, joissa pitää haudata kasvot tyynyyn ja joissa luulee tukehtuvansa. Harvinaisen harvoin käy noin. Tosin usein silloin, kun ei saisi, esim. työpaikalla tai luennolla.
Mikä juttu se on, kun nielaisee liikaa vettä kerrallaan ja tuntuu kuin kurkusta menisi alas joku hervoton möykky? Kamalaa.
Kuinka moni ilmeilee peilin edessä? Tekeekö presidenttikin niin?
Olipas paljon kommentteja ja aika hauskoja! Päätä särkee. Ehkä siksi, että en oo pitäny silmälaseja tänään. Tai sitten että heräsin viideltä. Voiko kumpikin vaikeuttaa silmillä katselua? Hirveen vaikeeta on kyllä katsella. Jaa mutta nythän mä olen kotona ja voisin laittaa ne lasit päähän...
Itseasiassa helpotti! Pestä nämä kyllä pitäis, kun tuli tuommosia pilviä näkökenttään.
..
..
Tyhjää lyö. Ei muuta ajateltavaa.
ajatusten miljoonalaatikko
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syötearkisto
- 2011 (17)
- 2010 (18)
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 0
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 0
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.