ajatusten miljoonalaatikko
Sillä aikaa kun liima kuivuu
Sillä aikaa kun liima kuivuu, voi kuunnella iPodta.
Mutta jos on vanha ja tosi lyhyet hiukset ja se vielä se musiikkikin vaikka hidasta jatsia, niin moshaus kannattaa jättää väliin, kun muuten ne luulevat, että on mennyt tasapainoaisti häneltä, tai järki, tahi molemmat, ja ryntäävät soittamaan ambulantta.
Sillä aikaa kun toiset laulavat, niin jos ei itse laula, niin pitää olla hiljaa ja kunnolla eikä saa rällättää riitasointuäänellä sävelen-vastaisesti eikä ilmeillä henkisesti kajahtanutta, jotta purskahtaisivat nauruun ne laulavaiset, etenkin jos on satavuotiuden syntymäpäiväjuhlan kunnia-virsi se, tai muu juhlallinen tahi uskonnollinen taikka isänmaallis- .
Mutta voi ajatella omia asioita ja katsella katonrajassa olevia kipsikoristeita tai laskea montako kuvioa on tapetissa tai millaiset korvat kenelläkin paikallaolijalla, tai miettiä miten näyttää surkuhupaisalta labradorinnoutaja kun kyykistyy takajalat vähän levällään taloyhtiön nurmikolle tarpeilleen hän.
Näyttäen hieman häpeiseltä. (Kuten syytä onkin.)
Sillä aikaa kun uunista otettu paisti jäähtyy, voi harjoitella miekkailua sillä pitkällä pahvitötteröllä, jonka ympärille se hieno juhlapöytäliina ei-juhla-ajaksi kiedotaan.
Mutta ei voi käyttää miekkailuharjoittelun aikana tunnelman luomisekseen omassa naamassa camouflage-värejä, kerta muuten se pahvitötterö helposti värjääntyy ja tulee hirveä huuto siittä, että se pilaa liinakin sitte.
Kimakka, hirveä ja sinnikäs huuto siittä, naisilta. Että senkin tötterö-paskiainen.
Sillä aikaa kun mökkinaapuri nukkuu rapulassa, voi katsoa onko sen katiskassa kaloja.
Mutta jos sattuisi vahingossa ottamaan ne kalat niin ei kannata kohteliaisuuksissaan jättää lappua että ”kiitos kaloista” kun tulkitsee naapuri sen että ironisettain kirjoitettu!
Parempi kun ei jätä mitään lappua jossa on mitään kirjoitusta mistään asiasta, siihen.
Sillä aikaa kun yhteiskunta nukkuu, voi vetää voimalinjasta pihalla olevaan, valtavaan valokaarilamppujoulutähteensä valot, ranteenpaksuista kuparikaapelointia käyttäen.
Mutta jos on neljänsadan kilovoltin suurjännitelinja se millä hehkuttaa sen joulutähden valokaarilamppuja, niin voi syttyä ohikulkijoiden kulmakarvat tuleen jopa kadun toisella puolella, ja voi kuplia ja pulputtaa kiehuvana asvaltti siinä itsen asumuksen kohdalla, eikä voi kotona sisälläkään olla ilman hitsausnaamaria sen tähden tähden, ja maali hikoilee irti talosta ja kivijalasta ja muurahaiset noituu maan sisällä että ”mitä pirua nyt taas!”
Sillä aikaa kun jokin turpoaa, voi tehdä mielikuvituksessaan karaten (空手) liikkeitä; tehden mielessään vaikkapa useamman liikkeen kataa (型).
Mutta sitten kun se on turvonnut valmiiksi (olipa sitten turpoamassa ollut müsli tai puuvene) niin kannattaa jo tehdä jotain muuta, ettei jämähdä yhteen asiaan (esim. 空手型 )koko päiväksi.
Sillä aikaa kun talvi masentaa mieleä, voi etukäteen puhaltaa rantaleluja ja kumipatjoja ja kumiveneitä ilmaisiksi, niin että ne voi kesällä vain pienellä täydennyspuhalluksella ottaa käyttöön.
Mutta asunnossa on talven ajan pienemmät tilat kun vie kumivene ja puhalletut delfiinit ja rantapallot ja ilmapatjat yllättävän paljon tilaa asunnon piiristä.
Tosin jos saisi jostain heliumea, niin voisi säilyttää kumiveneen ja patjat ja delfiinit, ja muovirokotiilit ja pallot katossa, ylös-alaisin.
(Mutta kumiveneen airot saunassa lauteiden alla.)
(Siinä ero.)
Naamari, ja muita keinoja
Jos olisi kuvallisesti etevä tuttava, niin se voisi tehdä itselle naamarin, joka olisi hirmu saman näköinen kuin joku naapuritalossa asuva ihmis. Mutta olisi siinä naamarissa korostettu joitakin sen ihmisen kasvojen piirteitä, niin että näyttäisi se naamari samalta kuin se naapuri räkätaudissa, tai aivastamaisillaan ollessa.
Ja sitten kun se naamarin-näköis-naapuri olisi tulossa kaupasta, niin seisoisi siellä pihalla muina miehinä se naamari päässä.
Ja jos sillä naapurilla olisi koira, niin itsellä olisi pahvista tehty aika saman näköinen ”koira”, jota ”ulkoiluttamassa” olisi kun kulkisi ohi se näköis-ihminen.
Ja voisi olla taskussa itsellä pikku nauhuri, josta soittaisi juhlallisen tai dramaattisen musiikin kun kulkisi pälyillen ohi se naapuri, ja katsoisi itseä siinä naamarissa, ja pahvikoiraa talutushihnassa.
http://www.youtube.com/watch?v=TbfAMhCR8Pw
Tai voisi olla se musiikki myös ilkikuris-:
http://www.youtube.com/watch?v=mD8NjVVKvuE
Toinen hyvä minkä voisi tehdä, olisi keiton keittäminen yöllä.
Hankkisi jonkin meijerin ylijäämähuutokaupasta halkaisijaltaan kuusimetrisen, hirmu syvän kattilan ja perjantaina yöllä ajatuttaisi sen rekalla ja nosturin avulla kerrostalon pihaan ja säiliöautolla ajatuttaisi sen kiehuvaa vettä täyteen, ja nestekaasutulet alle.
Sitten ottaisi pakastimiin varatut lohet vähän sulamaan, ja perunoita, ja vihanneksia, ja leipälapiokaupasta olisi ostanut leipälapion, jolla hämmentää sitä soppaa.
Teollisuuskoneella kuorisi perunat, kun niitähän menisi ihan sairaasti. Vihannekset samoin.
Ja näkkileipää olisi varannut että näkkileipäpaketteja olisi sellaiset kasat kuin eristevillalevyjä omakotitaloa rakennettaessa. Ja voita ja margariimea olisi rasiakaupalla, ja puisia voiveitsiä, ja kertakäyttölautasia ja lusikkia ja mukeja, ja tonkkakaupalla vettä ja kotikaljaa juomaksi.
Ja siinä hemmetinmoisessa padassaan keittäisi sitä keittöä, niin että siinä yhden- kahdentoista maissa lauantaiaamupäivällä haisisi koko se kaupunginosa herkulliselta lohisopalta.
Ja sitten nousisi sähkökopin katolle ja huutaisi megafonilla, että ”Syömääääääääääään! Kaikki syömään! Lohisoppaa tarjolla! Laktoositonta, hyvvää!! Naminami hophop!”
Ja ensin kuikkisivat jotkut ujoina verhon välistä, että mikä hullu siellä on.
Mutta joku ohikulkija kysyisi että mitäs soppa maksaa ja kun sanoisi että ei se mitään maksa, tule ihmeessä syömään kun tätä on tuhansia litroja tässä, ja ota kotiin mukaasi, hae kotoa maitokannu tai kattila, ja se söisi, että onpa tosi hyvää soppaa ja että takuulla haen kattilan.
Niin silloin tuli muitakin ja kohta olisi hirmu kuhina siinä, ja enne pitkää kaikilla mahat täynnä soppia ja kotiin ottaisivat ja yhä uudet tulijat nassuttaisvat näkkileipää ja soppaa posket pullollaan kuin hanhet.
Mutta olisi myös varannut jokusen hernekeittopurkin siihen viereen ja tehnyt pikku kaasuhellalla sitä kattilaan, että jos on jollain kala-allergia, niin saa syyä silti hänkin.
Ja tyytyväisinä röyhtäisivät joka talossa että ompa maha täynnä ja hoh hoh, oikaisempa sohvalle hetkeksi, ja urvahtaisivat siinä tyytyväisenä, ennen kuin jatkaisivat lauantaihommiaan, perin juurin näkkileivittyinä ja keitottuina.
Sitten, vielä yksi minkä voisi tehdä, olisi että hankkisi kaksi kimmoisaa kaasujousta, ja kolme pitkää hiilikuituvapaa, superkirkkaita värikkäitä ledejä, jäykkää muovikalvoa, maihinnousukengät, infraäänisen paineilmatorven ja punaista, keltaista ja oranssia silkkiä metritolkulla.
Sitten rakentaisi siitä jäykästä muovikalvosta tähden mallisen kotelon, johon mahtuisi itse sisälle, ja laittaisi siihen superledit, niin että se hehkuisi kirkkaana tähtenä joka säkenöisi ja sykkisi.
Ja hiilikuituvavoista ja kaasujousista ja maihinnousukengistä rakentaisi pitkät puujalat, joilla voisi kaasujousien ansiosta pomppia useiden metrien loikkia, ja yhdestä ohuesta hiilikuituvavasta ja siitä puna-kelta-oranssista silkistä ja ledeistä saisi sille tähdelle kirkkaan, ”palavan” pyrstön.
Ja sen infraäänisen paineilmatorven suuntaisi taakse- ja ylöspäin ja torvelle laukaisukahvan sinne ”tähtikopin” sisään.
Ja kun tulisi pimeä, tukisi sen tähtikopin parvekettaan vasten, sytyttäisi ne säkenöivän kirkkaat tähtikopin ja tulipyrstön valot.
Ja sitten kiipeäisi parvekkeeltaan sinne pyrstötähtensä kyytiin, ja lähtisi pitkin loikin pahtamaan ristiin rastiin lähiötä, ja huudattaisi sitä super-matalaäänistä paineilmatorvea, PoaaaaaaaaarRRRR! RööööÖÄÄÄÄ! RöööööÖÖÖ!
Niin että se torven ilmasuihku liehuttaisi silkkistä, ledein sykkivää tulipyrstöä ja ihmiset ryntäisivät ikkunaan ja ensin luulisivat että viimeisen tuomion päivä on koittanut, kun huonekaluja ja astiakaappeja tärisyttävä ja jyryyttävä paineääni römisisi seinien läpi ja huone lehahtaisi kiirastulenpunaiseksi pihalta tulevasta tulihehkusta, mutta näkisivätkin että pyrstötähti paahtaa pihalla ristiin rastiin ja ne liikuttuisivat ja itkisivät ihmetyksestä ja helpotuksesta, että ei koittanutkaan maailmanloppu vielä, ei kuoltukaan eikä jouduttu kadotuksen tulijärveen uimaan vastapäisen talon syntisten kanssa, vaan pyrstötähti tuli meidän taloyhtiön pihalle! Että jee!
Sellaista kaikkea voi, jos asuu kerrostaloalueella, eikä yksin mökissään jossain kirotussa saaressa.
(Siinä ero!)
Kaupallinen naistenlaijittelurysä
Monesti kun on ollut ulkona tämä itse, ja saanut happea (ja typpeä, argonia, hiilidioksidia, neonia, heliumia, metaania, kryptonia, vetyä ja vesihöyryä sekä autojen pakokaasuja) niin tulee mieleen liikeideoita sille.
Yhtenä tällaisena hetkenä tuli mieleen, että kapitalistille olisi valtava hyöty, jos eri kauppoihin tulisi vain sellaisia asiakkaita, joilla olisi tosi kova ostotodennäköisyys juuri sen kapitalistin valikoimaan, joka siellä niitä tavaroitaan myypi.
Vähän niin kuin siltä pohjalta, että makkarakauppaan ei turhaan ohjautuisi vegaaneja; kerta ei vegaani sieltä kuitenkaan mitään osta, vaan näyttää vain alahampaitaan lihansyöjäasiakkaille ja mullistelee silmiään uhkaavasti ja pui niille nyrkkeä että psykopaatti!
Ja kun nimeomaan naiset tekevät kummallisia ja järjettömiä asioita näennäisesti ilman syytä ja ilman mieleä (esimerkiksi vaihtavat kesäksi uudet, ohuemmat verhot vaikka entiset, paksut, ovat ihan ehjät, ja vaikka nimenomaan kesällä kun aurinko räkittää sisään kuin laser, justiin silloin olisi paksut verhot hyvät) ...niin on mielenkiintoisempaa ajatella naisten ostokäyttäytymisen ohjaamista, kuin miesten.
Sen vuoksi kehitin liikeideaksi Kaupallisen naistenlajittelurysän.
Se toimisi niin, että ostoskeskuksen ovella on kyltti, että Naiset tänne - tästä ilmainen sisäänpääsy!
Ja siinä olisi se rysän suuaukko, mistä kävelisi naiset sisään että jee meille ilmais-pääsy.
Olisi sellaista aika kapeaa kulkua siinä, että muodostuisi jono heistä.
Sitten tulisi kyltti jossa sanottaisiin ”Pitkät naiset vasemmalle ja lyhyet naiset oikealle.” Ja käytävä jakautuisi siinä kahtia.
Kummassakin haarassa olisi laser, joka mittaa naisen, kun kipittää se putkea pitkin siitä ohi.
Ja se laser näkisi, että vaikka piti mennä pitkien naisten vasemmalle, niin silti on hirmu paljon lyhyitä vasemmalla, ja pitkiä oikealla. Ja pienellä radiolähettimellä se rysäsysteemi merkkaisi se ne naiset, jotka ovat väärässä käytävässä. Hirmu monet naiset kun sekoittavat oikean ja vasemman, niin nyt tietäisi se järjestelmä, että ketkä on näitä suunnattomia naisia.
Ja taas jakautuisi kumpikin käytävä kahtia - sekä pitkille että lyhyille tarkoitettu käytävä - ja yllä olisi kyltti, että ”Ne naiset joiden radiolähetin sanoo piip piip menevät sinne käytävään jonka yllä palaa punainen pallukka, ja muut naiset menevät käytävään jonka yllä palaa violetti pallukka.
Ja putket palaisivat myöhemmin yhteen siten, että radiotunnistuksen ansiosta jäljellä olisi enää kaksi rysäputkellista naisia, punaisessa putkessa olisi naisia jotka eivät erota oikeaa ja vasenta ja violetissa putkessa olisi niitä jotka sen erottaapi.
Ne punaputkinaiset olisivat koko ikänsä saaneet kuulla miehiltä siitä, että ethän sinä tyhmä osaa ajaa edes autoa, että kun käsken kääntyä oikealle niin teet just päinvastoin. Kun joillakin naisilla vaan on se suuntavaistojuttu sillä tavalla. Mutta ne on jo melkein valmiiksi kyyryssä ottamaan haukkuja, kun on moitittu niin paljon siitä asiasta niitä.
Niin nyt tulisikin ne suunta-vaistottomat aulaan, jossa olisi sellaisia kylttejä kuin että ”Ottaako päähän kun ukko moittii että et älyä mikä on oikea ja mikä vasen. Täältä voit ostaa sinisen ja punaisen ja keltaisen tarran, ja liimata autossa punaisen tarran kuskin puolelle ja sinisen tarran liimata matkustajan puolelle ja lopuksi liimata keltaisen tarran keskelle, ja voit sitten ostaa meiltä GPS:n joka ei käske kääntymään Vasemmalle ja Oikealle, vaan se käskee että käänny Punaiselle puolelle tai käänny Siniselle puolelle, ja se ei käske ajaa suoraan, vaan käskee ajamaan Keltaisen tarran suuntaan, niin että on helppoa ajaa suoraankin, vaikka ei muistaisi että mikä suunta se suora on! Ja suorahan siis vieläpä on lyhin reitti kahden pisteen välillä! Nyt vain meiltä tämä mainio tarra- ja GPS-setti suuntavaistomaisettomille naisille vain 199 euroa.”
Ja mielihyvästä kirkuen rientäisivät ne suunnattomat naiset sinne, että tämä on justiin meille kuin nyrkki silmään!
Ja kun olisi siinä kaupallisessa naistenlajittelurysässä se toinen putki, jossa olisivat ne naiset, pitkät ja lyhyet, joilla on olemassa normaali vasemman ja oikean taju, niin niille ei myytäisi gp-ässiä, vaan putki jakautuisi kolmeen osaan, joista yksi olisi hirmu korkea, toinen keskikorkea ja kolmas matala. Ja siinä putkien edessä kyltti, että mene matalimpaan putkeen jossa pystyt kulkemaan pää pystyssä kuin mikäkin ylpeilijä-kukko.
Sillä tavalla jakautuisi ne naiset lyhyihin, pitkiin ja keskikokoisiin.
Ja jokaisessa niistä kolmesta uudesta putkesta olisi liukuportaat ja tavalliset portaat. Ne liukuportaat olisivat ihan sairaan hitaat. Ja ne normiportaat tosi jyrkät.
Silloin kävisi niin, että ripeät ja hyväkuntoiset, energiset naiset loikkisivat äkkiä normiportaat ylös - ja sen ansiosta ne energiset naiset päätyisivät liikkeihin, joissa myydään erilaisia kuntoiluvaatteita ja -välineitä ja -juttuja ja alppikiipeilymatkoja. Ja pitkät aktiivinaiset päätyisivät suoraan koripallovarusteiden ja oikean kokoisten vaatteiden luo. Ja lyhyet aktiivinaiset sitten sellaisten varusteiden luo, joiden lajeissa ei tartte olla pitkä, ja samoin vaatekoot olisivat kerrankin sopivia, kun ne liikkeet olisivat erikoistuneet juuri lyhempiin aktiivisesti liikunta harrastaviin naisiin. Eli kaikki tulisivat justiin omaa kokoa olevien vaatteiden luo.
Ja ne sairaan hitaat liukuportaat keräisivät sellaiset naiset jotka ovat flegmaattisempia, huonokuntoisempia tai ylipäätään elämänsä tempolta kiireettömiä. Ja ne päätyisivät liikkeisiin joissa myytäisiin rauhallisempaan elämänmenoon liittyviä juttuja, kuten joogasysteemeitä, yleiseen metsässä pienillä kävelyretkillä haahuiluun sopivia ulkovaatteita ja asusteita, ja mahdollisesti myös askartelu- ja taiteilijatarvikkeita, ja iäkkämmille tai esmes huonojalkaisille naisille tarkoitettuja juttuja ja astrologiaan kuuluvia juttuja ja tietenkin meikkejä ja vaatteita jotka sopivat heikäläisten elämäntyyliin, ja kaikki olisivat jo valmiiksi sellaisessa kaupassa joka on erikoistunut heidän ruumiidensa rakenteisiin ja elämäntyyliin.
Ja tietysti olisi myös oma sivuputki raskaana oleville naisille, ja siinä putkessa olisi lainattavana kumisia kalastajien kahlaajahousuja, hirmu isoja, niin että se raskaana oleva nainen laittaisi ne kumiset kahluuhousut jalkaan, ja sitten olisi sellainen iso lämpöinen allas, jossa ne raskaat naiset voisivat vaatteita riisumatta istuen lillua vedessä ja kuunnella kivassa, hämärässä valossa hiusharjamainoksia joita joku eksoottinen ja komea paksu-kulmakarvainen unkarilainen niille pitäisi, kun monella naisella on hyvä tukka justiin ollessa raskaana ja hehkuu iho, ja sille helppoa myydä harja ja peili, että hieno iho ja tukka sulla, osta heti hyvä harja ja käsipeili!
Ja ne lilluisivat kumihousuissaan ja saisivat huokaista siinä kesken ostosten ja juoda raskaille optimoitua mehua ja harjailla narun päässä olevalla koe-harjalla tukkiaan ja katsoa omia ihoja narussa olevasta koe-peilistä ja ostaisivat harjoja ja peilejä pilvin pimein että nääkkö miten hyvä iho ja tukka miulla!
Sillä tavalla päättyisi sekä kapitalistin että naisen iloksi mainio kaupallinen naistenlajittelurysä! Näin voi tulla hyviä liikeideoita kun käy ulkona ja saa happea! (Ja typpeä, argonia, jne.)
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
kommentoiduimmat