ajatusten miljoonalaatikko

  • Poliisieläinvaihtoehto

    Vuodesta toiseen saamme lukea, miten koirat toimivat muka  etevästi erilaisissa tehtävissä. On opaskoiraa, huumekoiraa, ruumiidenetsimäkoiraa  ja homekoiraa. Ja rajakoiraa. (Ja hoo - miten pökköpää sohlo sitä saa rajavartiosotilas olla, kun ei näe piikkilangoin, isoin varotuskyltein ja punavalkovärein maalatuin tolpin ja miinakentin merkittyä rajaa, ellei rajakoira ala haukkua ja osoita tassulla että katopas mikä tuolla on! Siellä on kuule Venäjä ja tämä tässä on miinakenttä, tämä missä myö nyt ollaan; ja nää tässä ympärillä on nyt sitten niitä kuuluisia maamiinoja, kerta tää on nyt se raja.) Ja hännän huippuna on tietenkin poliisikoirat.

    Mutta missä on poliisikissat!

    Lääketieteellinen tutkimus osoittaa, että kissalla on ihmiseen epäuppiniskaistava ja rauhoittava vaikutus. Kun vanhainkoteihin vietiin vanhusten iloksi kissa, havaittiin, että kissaa silittävän vanhuksen vaarallisen korkea verenpaine laski. Ja vanhukset, jotka erilaisista mielenterveydellisistä syistä olivat lakanneet kommunikoimasta toisten ihmisten kanssa, alkoivat ensin pikkuhiljaa reagoida kissaan, sitten puhua tälle, sitten jutella jo muidenkin kanssa. Ja pääsivät eristäytyneisyydestään.

    Psykologialla luulisi olevan hyvin suuri merkitys poliisityössä. Ainakin on havaittu se, että usein aggressiiviset miehet reagoivat naispoliisiin hieman eri tavoin, ja usein positiivisemmin kuin miespoliisiin, mikä saattaa käsittääkseni toisaalta johtua naisten luontaisista sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoista, toisaalta kenties joltain pieneltä osalta jonkinlaisesta tabusta, jonka mukaan nimenomaan naiseen kohdistettu väkivalta ei ole miehekästä.

    Mutta menepä sitten ärsyttämään naispoliisin vaistomaisuuksissaan juuri lepyttämää roistoa koiralla. Paraneeko sen mieli siitä! Ei parane – päinvastoin rähistyy lisää koira kun huononee sen mieli! Ja roistolla sama vika: alkaa hiiltyä hän, sekä ammatillisista että henkilökohtaisista syistä.

    Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan  voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!  

    Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

    Ja kaikki kissan ansioa!

    Siksi olisi hyvä miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin iänikuista koiraa vain aina ja aina.

    Yhtä paljon liioitellut on koirien hyveet kuin on vähätellyt monen muun eläimen!

    (Ja niille rajamiehille kannattaisi laitaa taskuun gps, kun jos vaikka karkaa se rajakoira, tai tulee hulluksi, niin ei haahuile rajamies vahingossa Laatokalle asti ja aiheuta selkkausta siellä, pyssynsä ja ehkä liian virkainnokkuutensa kanssa, että nyt mummo tassut taivasta kohti tai tulee itselle pikalähtö ionosfääriin, henkilökohtaisella tasolla!)

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Usbi, setä ja täti, luonnollisuus - ja Heisenberg

    Ostin semmoisen usb-muistin, mutta uutta sukupolvea; kuten mopoautot, ne on nykyään ulkoa tosi pieniä mutta sisältä isoja — esimerkiksi se jonka ostin, on oranssi, tukee usb 2.0 tiedonsiirtoa, ja niin iso kapasiteetiltaan, että olen kopioinut sinne koko internetin.

    Tosi kätevää, kun menee jonnekin missä ei ole nettiä, niin palikalla on sentään eilinen versio. Mutta päivittäminen on yhtä helvettiä — se puikula kuumenee niin paljon että se menee valkohehkuiseksi ja sitä pitää jäähdyttää nestetypellä.

    Ja jotenkin tuntuu tyhmältä että suurin osa siitä päivityskamasta on sitä huonoa pornoa ja niitä hakukoneen luomia olemattomia sivuja, niin että jos kirjoitat hakukoneeseen vaikka että "amerikkalainen koiranoksetuslusikka", niin kun teet sen muutaman kerran niin alkaa tulla artikkeleita että "Osta nyt edullisesti amerikkalainen koiranoksetuslusikka" ja "Learn about amerikkalainen koiranoksetuslusikka". Kirjoittaako joku Intiassa niitä piruuttaan, vai onko se joku CIA:n uusi Echelon-salajuoni? Mitä iloa siitä on niille, että pitävät meitä pelleinään!

    Sitäpaitsi oletteko koskaan nähneet hyvää pornoa? Minä en. Minusta porno on huonoa by definition. Jotenkin sama asia, kuin pidettäisiin munuaisten kauneuskilpailuja. Kun tietyt asiat irrotetaan  kontekstistään, ne lakkaavat olemasta tiettyjä asioita, eivätkä uudessa roolissan enää toimi. Siian tai lohen savustamisessa on järkeä, mutta ei ole järkeä esim. savustaa kompassia, poninhäntälenkkejä tai auton rengasrautaa. Tämä taitaa olla sukua kvanttitilalle — kun sitä tarkkaillaan, se lakkaa olemasta. Eipä mahtanut Heisenberg ajatella, että hänen epätarkkuusperiaatteensa pätee pornoonkin!

    Setä ja täti filmillä ei ole sama kuin setä ja täti omin päin, kameroitumattomina.

    Menee tatsi!

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Heh heh

    Kun olette jossain — vaikka odotushuoneessa, tai kahvilassa tai työpaikalla tai kokouksessa, niin alkakaa hyvin hyvin vaivihkaa tuijottaa jotakuta, vaikkapa teistä itsestänne laskettuna viidettä ihmistä vasemmalta, kun katseenne kiertää huonetta. Ennen pitkää hän vaistoaa, että joku katsoo, ja juuri kun hän vilkaisee teihin, katsotte muualle, siirtäen katseenne hänestä pois vähän liian nopeasti.

    Sitten ette vähän aikaan katso häneen, mutta kun hän unohtaa äskeisen, alatte uuden vaivihkaisen tuijotuksen. Ja taas muka ihan viattomana katse pois, kun hän vaistoaa tuijotuksenne.

    Kun vähän treenaatte opitte tässä tosi hyväksi ja luontevaksi, kuten eräs ystäväni, joka pruukasi tehdä tätä kaveriporukassa.

    Tutussa sakissa se alkaa tietenkin kohdetta naurattaa, etenkin jos tuijottajalla on niin nopeat reaktiot ja hyvä pokka, että kun katseen kohde protestoi että tuo tuijottaa mua, niin täysin viattoman näköinen ja kysyvästi ihmettelevä salatuijottaja saa kohteen hepuliin aika pian.

    Tuntemattoman uhrin kanssa saattaa käydä niin, että hän alkaa tiukata, mistä on kysymys, ja tarttuu teitä rinnuksista. Silloin sanotte, että valitsitte hänet ihan sattumalta. Jos hän on itsetunnoltaan heikko, hän olettaa että hänessä on jotain outoa tai heikkoa, koska hänet valitsitte.

    Silloin vain osoitatte, että luitte tämän homman netistä — näytätte tämän sivun — ja osoitatte, että yllä olevan ohjeen mukaisesti hän oli viides henkilö vasemmalta ja täten täysin sattumanvarainen.

    — Elämälle ei pidä antaa periksi, vaan aina pitää olla takataskussa jotain kivaa askaretta. Tämä on minusta yksi mainio ajanviete, ja siksi halusin jakaa sen kanssanne.

    Voitte itse kehitellä sitä. Jos vaikka laulatte kuorossa tai käytte jossain liikuntaryhmässä (ja herraparatkoon jotkut harrastavat sellaisiakin hommia), niin voitte muutaman kaverin kanssa jotenkin arpoa, että alatte tuijottaa jotakuta kukin vuorollaan ja välillä parikin yhtä aikaa, ja sitten muina henkilöinä katse pois.

    Jos vaikka sattuisitte laulamaan oopperan kuorossa, niin se voisi näyttä hauskalta, kun yksi kuorolainen punoo päätään sinne ja tänne kesken Nabuccon, koettaessaan vahdata, että tuijottaako ne esityksenkin aikana.

    Makeat naurut saisi hän jälkikäteen kuorolaislämpiössä, kun kertoisitte että tämä oli tällainen hauska pila.

    Kivaa päivän- ja viikonjatkoa siis!

    Ja P.S. — Mahtaako kuumien maiden teattereissa olla taitelijalämpiön asemesta taitelijakylmiö?

    Minusta se kuulostaa jotenkin kammottavalta.

    (Paitsi jos kyseessä on kansantanssi”taide”. Silloin sen kylmiön ymmärtää, kerta jokainen älyää, että semmoisille riekkujille tarvitaan jäitä hattuun. Kun sehän ei ole ihmiselle mielekäs ja normaali aktiviteetti semmoinen tanhu- tai muu sätkyttelyhomma. Varmaan haitaksi nivelillekin!)

     

    Kommentoi 5 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä