Lehmän ja sian keskustelu

-Mitä lehmä.

-Mitäs tässä.

-Jokos olet loman pitänyt?

-Nääh. Elokuussa vasta.

-Meinaatko käydä missä?

-Eipä sitä lypsyjen välillä pitkälle ehdi. Uimassa ehkä. Ja sukulaisissa tuossa lähellä. Entäs itse?

-Täyttä sikailua 24/7. Meikäläiset ei paljo lomaile, karkailee korkeintaan.

-Miten saat ajat kulumaan. Ei kai se röhkiminen koko päivää täytä?

-Ei röhkimistä tule mietityksi, se tulee jotenkin niin itsestään. Sitä ajattelee kaikenlaista. Miettimiseen menee ainakin mulla ainakin karsinapäivät.

-No mitä sinä mietit?

-Olen koettanut saada käsitystä Fermat’n suuresta lauseesta.

-Mikä se olikaan se Fermat? En muista meillä siitä puhutun, edes talvella navetassa.

-Se on se että ei ole olemassa luonnollisia lukuja a, b ja c jotka toteuttaisivat yhtälön aa potenssiin än plus bee potenssiin än = cee potenssiin än, kun än on luonnollinen luku ja suurempi kuin kaksi.

-Ai niin onkin. Minä jotenkin hamusin Eulerin jotain kompleksianalyysijuttua. Mutta se tosiaan olikin tuo; Fermat'n viimeinen teoreema, eikö?

-Näin o. En saa sitä kaaliini muka millään. Mutta, kuluupahan aika. No harm done.

(Katselevat maisemia. Lehmä heilauttaa häntäänsä, sika korviaan kun kärpäset kiusaavat.)

-Ei vaan, tarttee tästä mennä. Koetahan sinnitellä. Ja hyvät lomat!

-Samat san.. tai siis, kivaa kesää sullekin. Poikkeahan taas!

-Jepjep. Som moro.

-Moi.