Vaikka moni niin luulisikin, en ole kenguruiden asiantuntija. En omista kengurua, enkä ole sellaista ihan justiin hankkimassakaan. Siitä huolimatta minua on kiusannut eräs ominaisuus niissä: ne yläjalat, jotka ovat jotenkin suhteettoman pienet, ja aika kömpelön näköiset. Säälittävät, jopa.

Voiko muka ajatella, että evoluutio on työskennellyt vuosimiljoonia kohti parasta mahdollista lopputulosta, ja päätynyt sellaisiin liian pieniin töpöjalkoihin, joilla ei varmasti voisi esim. pelata pajatsoa, vaan kolikko tippuisi lattialle heti!

Lisäksi olen kuullut, että massiivisen häntänsä vuoksi kenguru pääsee kyllä portaita ylös, mutta ei alas.

Jos siis on olemassa joku kenguruiden joukkovaellus, ja australialaisperhe vaikka pohjaan palaneen juustokastikkeen hajujen tuulettamisen takia jättää ovet auki, ja sitten paukahtaa jonkun auton pakoputki pahasti - kun on sytytys säädetty huonosti, kerta on ollut säätömies taas vähän humalassa - niin vaeltavat kengurut talon lähellä ryntäävät hädissään ovesta sisälle ja yläkertaan. Mutta eivät pääse alas!

Ja kun esim. punajättikengurukoiras saattaa painaa 85 kiloa, niin siinä onkin kyörääminen, kun tyhjentää yläkerran silmät suitsirenkaina ristiin rastiin poukkoilevista kenguruista. Ne kun vielä pirut nyrkkeilevät vastaan niillä töpö-yläjaloillaan, vaikka toinen yrittää auttaa ja raahata takaisin alakertaan, kädet sen kengurun mahan ympärillä, elukan pommittaessa tassuillaan kantajansa tai kantajattarensa naamaa kuin hullu.

Miten voi muka niin huolimaton olla luonto, että olisi jättänyt kehittämättä portaidenlaskeutumiskyvyn kokonaan! Tai että ne lyhyet töpötassut olisivat parhaat mahdolliset raajat kenguruille!

Vai onko niin, että kenguruiden innovointi ja evoluutio on vielä kesken, ja voimme odottaa, että jatkossa kenguruille tulee kätevämmät ylätassut ja jouheampi kyky poistua hissittömistä yläkerroista.

Kenties luonto äityy suomaan vielä muitakin etuja niille, kuten fotoluminesenssin siihen kengurun pussiin, niin että poikanen voi siellä pussin pohjalla, "peiton alla" vaikka lueksia, kun lukuvalon kanssa ei olisi pimeää. Kuluisi poikasen aikakin rattoisammin, esim. pitkillä vaelluksilla.

Täytyy toivoa, että kenguru ei vielä ole valmis, ja luvassa on uudistuksia, koska muuten tässä on liian paljon miettimistä ja epäkohtaa ja ongelmapaikkaa, että uni tulisi luontevasti.

Vai eikö teitä muka yhtään kiusaa mokoma? Oletteko esim. koska viimeksi katsonut kamelin naama. Onko muka kaunis ja hyvä? Onko! Ja onko muka ihana ääni sillä, se runklutus ja örähtely.

Ei ole! Samanlainen on kamelin ääni äänten joukossa, kuin on Gorgonzola-juuston haju hajujen joukossa.

Pahasti kesken on kehitystyö selvästi!

Tämän nyt luulisi olevan selvä kaikille!