Harmittuuden liennytyskeinoista

15.11.2010Markus Kajo

Mitä te teette kun teitä ottaa päähän joku asia? Jos esim. vaikka olette saanut kutsun Näykkimäojan Trustivapaan Palokunnan tai The N.Y. Stock Exchange 1929 Crash Re-enactment Society of Plonkington, South Carolina, USA:n naamiaisiin, ja aikoisitte tietenkin mennä sinne neonväriledein modatussa vilkkuvassa ampiaispuvussanne, mutta pukuun olisikin tehnyt mäyrä pesän, ja kun mäyrällä on terävät hampaat, niin ette uskaltaisi häätää mäyränpirulaista, vaan naamiaiset menisivät teiltä sivu suun, ja olisitte äreä kuin mediaaniteini klo 6.52 maanantaiaamuna — niin miten rauhoittaisitte tulehtuneen mielialanne niin, että voisitte lakata huutamasta pää punaisena että miksi ei huushollissa tietenkään ole yhdenyhtä mäyränkarkotuspakkausta silloin kun sitä eniten tarvitsisi, ja kykenisitte taas rationaaliseen ajatteluun?

Minä yleensä harmittelen, ja sitten yritän siitä harmittuudestani päästä eroon mm. kävelemällä ja vähän funtsailemalla, noitumalla ja hahmottelemalla kärsimääni vääryyttä monesta eri näkökulmasta, niin että valottuu selkeästi, miten kovakourainen on kohtalo joskus, ja miten erityisen epäreilu juuri tässä tapauksessa.

Ja ehkä edelleen selkeytän mielialojani katsomalla jonkin mukaansa vievän elokuvan tai muun visuaalisen tsydeemin, (kuten Sopranos, Simpsonit tai joku BBC:n dokumentti öttiäisestä joka elää talousalan ja musiikkipedagogisen alan ihmisten aivokurkiaisessa ja lähettää kaikki pyöreät, elliptiset ja joustamattomasta materiaalista valmistetut objektit jotka esiintyvät insinöörien tai ekonomien ja musiikinopettajien unissa, ja toinen öttiäinen, joka lähettää kaikki kulmikkaat ja joustavat virtuaaliobjektit tekno- ja soitto-opetusväen uniiin) tai uida kluttaamalla, tai lukemalla kirjaa silmillä. Idea ollen kaiketi se, että kun joku muu touhu vie mielenkiinnon, päänuppi työstää harmia alitajunnassa samalla. Ja siten itse sitten muka pääsee harmista eroon vähemmällä.

Toki saunakin on joskus ihan hyvä konsti, vaikka pääasiallisesti saunaan kyllä menee mielellään vasta sitten kun on jo prosessoinut asioita, kun saunassa ei ole kiva ähkiä äkäisenä.

Mutta mikä on teidän konstinne?

Tiedän, että tosi monet juopi viinaa siinä toivossa, että harmi häviäisi päästä, mutta kun se on vähän semmoinen kliseenomainen juttu, niin kuin ehkä on lenkilläkin juoksentelu, niin olisi kiva jos kertoisitte muita, erejä tapoja harmimielen poistamiseen. Ei tiedä, vaikka olisi siitä iloa kelle!

Parempihan se on vaikka käytettykin harmittuuden liennytyskeino, kuin ei keinoa lainkaan, eikö niin? Tälläkin hetkellä joku lajitoverinne paiskoo astioita seinään ja juuri te saatatte olla hänen päivänsä, useamman astian, ja ehkä kipsoniittiseinänkin pelastus!

kommentit

Kävellen yleensä. Jos pidemmän lenkin kävelee, niin voi siitä olla kunnonkin kannalta hyötyä.

>pni – Ma, 2010-11-15 20:31

Lientyy lantraamalla tunnesisältö analyysillä; piru vain ei tyydy reagoimaan harmittuuden kanssa vaan lantraa samalla suhteella riemakkuuden. Ja on tuloksena sakkariini vai mikä sarkastiikka. Parempi on mäyrällä ken pureksii suoran ehyenä ja pettymään kykenemättömänä sen aikaa kun leuat kantavat.

>mäyrä – Ma, 2010-11-15 20:53

Luen Kajon kierrettyjä ajatukaisia.

(tässä on eri laskutehtävä kuin viimeksi)

>Huuto-jussi – Ma, 2010-11-15 23:16

Ajatelkaa miten viisas pitää olla sen, joka keksii ne laskutehtävät, että menee oikein! Kun itse ainakin teen virheitä justiinsa peruslaskutoimituksissa. Mutta kun tietokone on varmasti opetettavissa tunnistamaan "+"-merkiksi myös sana "plus" jne, niin eikö mielekkäämpi ihmisyyden mitta olisi laittaa joku sanallisempi, ja eettistäkin pohdintakykyä mittaava tehtävä. Esim. niin, että "Violalla on kiire dialyysiin. Haasteeksi osoittautuu mummo, joka tukkii liukuportaat seisomalla niiden keskellä kuin Marianne Ranskan vallankumouksen etunenässä, paitsi ei rinnat paljaana tässä tapauksessa, ja ilman vallankumouslippua. "Perkele, mummo!" parahtaa rappuja ylös pinttelevä Viola, ja ohittaa semirivakasti mummon tämän vasemman kainalon alta, ja ehtii sen ansiosta sairaalaan ajoissa. Palattuaan sieltä iloisesti Simpsonien teemaa vihellellen Viola kohtaa mummon tavaratalossa, ostaa kalaherkkujen kaupasta pienen köntsän Ruijan pallasta, sujauttaa sen salaa mummon kassiin kera lapun, jossa seisoo "Anteeksi - olin kiireessäni menossa dialyytettäväksi ja hätäpäissä luiskahti ekspletiivi siihnä liukuportaiden tuoksinassa, kuin oli ahterinne kaiken kansan edentäesteenä. Sujautin paltaan kassiin korvaukseksi potentiaalisesti aiheuttamastani pahasta mielestä. Voilà - Viola." -- A) Oliko ruijanpallaspalanen välttämätön ja riittävä, vaiko ylenpalttinen korvaus, B) millaisia ajatuksia herättää se, että potentiaalinen pahanmielenauheutusteko oli julkinen mutta anteeksipyyntö yksityinen, ja C) kuinka paljon vastuuta tilanteesta laittaisit mummolle, joka toisaalta rikkoi yhteisen edun mukaista tapaa seistä liukuportaiden oikeassa reunassa, mutta toisaalta oli kaikesta päätellen iäkäs ja kenties tarvitsi tukea portaiden kummastakin kaiteesta esimerkiksi hyvälaatuisen asentohuimauksen tai verenpaineen heittelyjen taikka heikon näön tai hiekotuskivien aiheuttaman liukuportaiden nykimisen vuoksi?

mk

>kajomar – Ti, 2010-11-16 10:59

Suomalaisillahan on luontainen kyky työstää sapetusta.

Ampaisasuste olisi kuitenkin ollut hiostava ja liian tiukka jostain kohtaa. Kenties hankala vessassa asioidessa. Juhlissa olisi varmaankin tarjoilla jotain pientä purtavaa, joka saa vaan vihaiseksi, kun ei se vie nälkää ja maistuukin surkealta. Ja matkustaminen paikalle ja kotiin olisi riesa. Sitten pitäisi vielä koko illan ajan olla sosiaalinen. 'Päivi, onpas sulla hieno asu.' 'Heikki, sähän voisit laittaa ton päälle töihin ja yllättää reskontran tytöt.' Ei kiitos. Mieluummin jään kotiin, istun verkkareissa ja katson telkkaria. Ehkä syön myöhemmin pizzaa ja houkuttelen mäyrän esiin seuraksi.

Happamia ovat sanoi kettu pihlajanmarjoista.

>aNNa – To, 2010-11-18 20:54

Totta, aNNa!

Sapetuksen työstöön sopiva, pettymysketjuja etukäteen visualisoiva psyyken hahmotuskyky on kansoista ehkä kerkeimmin juuri meillä!

Mitä taas pizzaan tulee, onko se illuusio, vai onko ne pahvilaatikoissa kotiin myytävät pizzat pienempiä nykyisin, vai onko kenties kelloni tullut hitaammaksi? Niin että kun pizzan syönnistä on näennäisesti kulunut sama aika kuin ennen, niin ompi kovempi nälkä kuin ennen ei ollut. Se laatikko vaikuttaa silmilläkin tarkastellen minusta pienemmältä, mutta kun referenssilaatikkoa ei ole, on vaikea verrata. Olisiko sulla tai jollakulla muulla referenssilaatikkoa? Jos on, niin miten pitkä on referenssilaatikon sivu?

Ja vielä vinkki: jos verryttelyhousut pyykin jäljiltä kuivattaa niin, että venyttää litimärkien verkkarihousujen vyötärökuminauhan pyykkitelineen päiden välille, saa kivaa lihasharjoitusta ja verkkarin vyötärö ei pizzan syönnin jälkeen kiristä. (Nälissään tosin joutuu käyttämään niissä henkseleitä; there's no free lunch u know.)

Ja ketulle vinkki: pihlajanmarjoihin käsittääkseni auttaa elintarvikelisäaine E525 kaliumhydroksidi, emäksinen happamuudensäätöaine.

Hei: Pitäiskökin pitää kekkerit, että maisteltaisiin ja kommentoitaisiin kaikkia E-lisäaineita! Oisko siinä ajatusta?!

mk

>kajomar – Pe, 2010-11-19 18:17

Sitä kun on suomalainen mies kasvatettu kiukkunsa sisällään pitämään niin näinhän moni yrittää tehdä.
Itsekin siihen joskus syyllistyn. Mutta auttaako se, ei auta. Päinvastoin, kiukku ja sapetus kasvaa kasvamistaan, saavuttaen lähtökohtiin nähden naurettavat mittasuhteet. Joskus seuraukset ovat pahat, joskus naurettavuus naurattaa.
Kannattaakin siis hetimiten sapetuksen alkaessa pistää pikkuisen överiksi ja vaikkapa näytellä alahampaita lähistön ihmisille, samalla vaika öristen jotain gorilla-imitaatiota. Ei kestä kauan oma pokka kun lähi-ihmiset katsovat säälivän kummasti.

>ahMa – Ma, 2010-12-13 22:32

Pyrin aina olemaan ajan hermoilla ja siksi olenkin harrastanut ulkoistamista, olen siis ulkoistanut harmituksenpurku-ulostamisen ryminämuusikonretkuille. Yleensä päänupin punoittaessa kiukusta ei ole mahdollisuutta karjumiseen tai helpottavaan verbaaliakrobatiaan, fyysisestä rymistelystä puhumattakaan (hermostumista kun tapahtuu usein esimerkiksi avokonttorissa), joten laitan kuulokkeet korville ja säestän korviini karjuvaa Stam1nan Hyrdeä ympäristöä vain vähän häiritsevillä helpotuksen huokauksilla. Muukin ryminämusiikki käy, pääasia että vokalistilla on riittävästi tunnetta ärjymisessään.

Kiukku-osasto siis hallinnassa, mutta ratkaisematta on vielä ongelma miten tarkkailla miljoonalaatikkoa avokonttoriympäristössä kanssatyöjelijöitä häiritsemättä (tuppaa aiheuttamaan repeilyä ja hinkumista, jota on vaikeaa suorittaa vähin äänin).

>hansu – Ke, 2010-12-29 15:01

lisää kommentti

Lisää kommentti

ajatusten miljoonalaatikko

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä