Tiedättehän, että kun jotkut talous- tai kulttuuritoimittajat tai jotkut muut höynät kuvailevat jotakin muutosta, joka on elävöittänyt tai jota kaivattaisiin elävöittämään tiettyä aluetta, ilmiötä tai järjestelmää, niin he hyvin todennäköisesti - monetkin - saattavat puhua ”piristysruiskeesta”. Viimeksi tänään kuulin jonkun käyttävän tätä kulunutta mutta kuvaavaa ilmaisua.

Mutta koska olette saaneet piristysruiskeen. Minä en ikinä!

Olen saanut rokotuksia, on tökitty reikiä mistä on vuodatettu vereäni laboratorion etevien, valkopuetuiden naisten iloksi somiin putkiloihin, on isketty puudutusspruuttaa juurta myöten ikeneen, on injisoitu kortisonia henkilökohtaisen ruumiini asianmukaiseen tulehduskipeään kohtaan, on ruiskutettu lihakseen allergianvastaisuusainetta - mutta piristysruisketta en ole saanut ikinä! Never! Jamais! Niemals!

Terveyskeskuksessa ja työpaikalla on kyllä täysin älyssään olevat terveyskeskus- ja työpaikkalääkäri ja sairaan- ja terveydenhoitajia, ja ruiskuja ja lääkkeitä niillä niin viljalti että voisivat pienimuotoista narkoottisten aineiden vähittäiskauppaa pitää - mutta ikinä ei ole sanoneet, että tulehan tänne. Istu tuohon! Näytät ihan simahtaneelta ajokoiralta. Kas, tässäpä sinulle piristysruiske, kelpo mies!

Niin-niin! Talous- ja kulttuuriuutisissa kyllä toitotetaan piristysruisketta milloin millekin, kuvainnollisesti, mutta eipä ole kirjaimellisesti raaskinut yksikään lääkäri tai hoitaja semmoista antaa! En sano, että istuvat konttorissaan asiakkaiden välillä tuikkailemassa toisiinsa piristysruiskeita, mutta kun edes kukaan tuttuni ei ole kertonut koskaan saaneensa piristysruisketta, niin täytyypä ihmetellä, mihin piristysruisketeollisuuden kannattavuus oikein perustuu!

Perustuuko nuukuuteen kenties?

Ainakin lääketeollisuus perustuu siihen!

Miettikääpä. Kun ostaa jotain pahaisia aamiaismuroja, niin pakkauksessa on usein joku oheislelu, tai ainakin joku hauska tehtävä paketin kyljessä. Ja muovipussitetuissa lastenlehdissä voi olla mukana pikku lelu. Ja silkohapsien suklaamunissa voi olla vaikka mitä kivoja!

Mutta vaikka olen vuosia syönyt tiettyjä lääkkeitä, kun on mitä nyt sattuu allergiaa ja astmaa ja selän oikuttelua ja muuta - niin vaikka olen satoja, ellen tuhansia kertoja toiveikkaana kolunnut vasta-avattua lääkepurkkiani etusormella, pohjia myöten, aarteenmetsästysmielessä, sairauden väsyttämät silmäni toivosta kirkkaana kiiltäen, niin kertaakaan siellä ei ole ollut mitään oheislelua. Ei minkään moista!

Paljonko muka maksaisi jollekin kansainväliselle lääkejätille kuten Boehringer Ingelheimille, Pfizerille, Merck, Sharp & Dohmelle, Rochelle, Glaxo Smith Klinelle tai Bayerille, jos lääkepurkkiin olisi varattu joku muovinen pikku lelu tai yllätys! Vaikka hauska pieni siili, joka ampuu singolla, tai minikompassi tai pieni lääkäri- tai parantajaeukko tai -ukko. Naurettavan summan maksaisi halpalelutehtaassa teetettynä se! Allekin naurettavan summan! Kun uuden lääkkeen kehittäminen saattaa helposti maksaa 800 miljoonaa euroa, kierrätysmuovista valmistetun leluintiaanin tai singolla tähtäilevän pikku siilin hinta ei per purkki olisi edes desimaalien pyöristyksen vertaa! Ja miten paljon hauskempaa olisi kroonikkopotilaan avata vaikka reuma- tai verenpainelääkepurkkinsa - niitä samoja iänikuisia joita jotkut joutuvat syömään ab ovo ad infernam - miten paljon hauskempaa olisi raplata purkkia auki, kun voisi luottaa, että sisällä ainaon lelu. Ties vaikka justiin semmoinen veikeä pikku siili joka on ampumassa singolla. Tai kuminauhatoiminen minikatapultti, jolla ampua tabletin suuhun. Tai hauska mikrosaha ja mikrosahapukki, joilla tabletin saa rattoisasti puolitetuksi.

Mutta ei ole ikinä lääkepurkissa mitään. Ei edes mitään hauskaa tehtävää, aforismia, kompaa, vitsiä tai ovelaa optista illuusiota ole painettuna lääkkeen kylkeen! Vain lääkeyhtiön lakimiehen uhkauksia sivuvaikutuksista, painettuna 0,000001 pican fontilla on purkin mukana!

Näinkö kohdellaan kanta-asiakasta!

Aivan kuin piristysruisketta, joutuvat eräät kerta toisensa jälkeen odottamaan turhaan ja pettymään, kun mukavaa yllätystä ei tule.

Ei vaihtelua pikku intiaanin tai sinko-siilin muodossa. Eikä piristysruiskeena.

Kerta eräät terveyskeskus- ja työpaikkalääkärit ja lääketeollisuus on niin nuukia.

Kysyn vaan, onko tässä mieltä!

”Yksi monten puolesta”