ajatusten miljoonalaatikko
Merkkejä siitä, että maailma on vain joku hävytön kokeilu
Kommentoi 5 Lue kommentitMoni miettii joskus kun on aikaa (esim lauantaina), että entä jos kaikki onkin vain jotain hävytöntä kokeilua taas.
Kun, ainakin silloin kun minä olin koulussa, niin joissakin aineissa ei saatu kirjoja, vaan saatiinkin jotain ahasveriaalisia monisteita, ja sanottiin että koettakaa kestää, tämä on nyt tällainen kokeilu.
Niiden monisteiden kanssa meinasi mennä hermot, ja moni tulikin lopullisesti hulluksi.
Ainakin 4 luokkakaveriani on edelleenkin sellaisia, että jos ovat maantiellä kävelemässä ja kuulevat että auto tulee, niin juoksevat tien sivuun ja metsään ja menevät männyn taakse. (Kosteammilla paikoilla koivun tai kuusen.) Sieltä katsovat silmät ymmyrkäisinä kuin sivettikissa.
http://static.ylilauta.org/files/me/orig/1363205629289218.jpg/sivettikis...
Ja sitten vähän minun jälkeeni tuli sellainen tempaus, että tämä on nyt joku peruskoulukokeilu. Ja piti vaan sietää sitä, niiden. Vaikka monet kiristelivät hampaitaan kuin helvetin asukit. Että kir kir.
Ja järkevien tölkkien asemesta pakattiin maitoa yhteen aikaan mielipuolisettuuksissaan muovipusseihin, että kokeilu taas, koettakaa kestää. Että hahhah, rääh! Häähä, snort.
Niin kyllä siinä kelpo mies jo on tiukilla ja alkaa miettiä, että entäs jos onkin kokeilua koko maailma!
Joku ulko-avaruudellinen kaukainen supernova tai muu kliimaksi missä asuu jotain lonkeropäähattivatteja, ne ovatkin panneet pystyyn tämmöisen jumalattoman workshopin. Että me ihmiset ja ihmisettäret ollaankin joku rottakoe tai markkinatutkimus.
Niin mitä merkkejä on semmoisia, joista voisi siviili päätellä, että haa! Selvästi on kokeilua tämä, että ei ole aitoa!
Niitä on paljon, kun miettii!
Ensimmäisenä tulee mieleen päänsärky ja naisten kuukautiset. Mitä iloa voi olla niistä kelle!
Tai se, kun alkaa kutittaa lapaluiden välistä, vähän alempaa, niin ettei yllä raapia, voi vain selin hinkata ovenkamanaan kuin joku nauta. Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon ja onttosarvisten heimoon. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Sellainen on naudan tilanne.
Mutta!
Ei voi olla päänsäryille ja kuukautisille ja kutinoille muuta selitystä kuin että tutkivat miten saadaan tabletteja kaupaksi kun laitetaan ensin vaivoja niille, ja sitten, että ”tabletilla lähtee vaivat kuin kuppa Töölöstä!” Anteeksi vain töölöläiset, intiimi-paljastus.
Myös muita selkeitä merkkejä on siitä, että maailma on vain joku hävytön kokeilu.
Miksi hehkulamput palavat, siis simahtavat, niin nopeasti nykyisin. Ennen kestivät kauemmin!
Niitä säädetään simahtamaan, ohjataan säätönupilla jostain lonkeropäähattivattien kaukaisesta, tähtien takaisesta kliimaksista, missä ne asuvat herroiksi päivät vaan pahnoilla makaillen ja hedelmiä syöden, ja naureskellen ja katsovat hattivattikaukoputkillaan kun täällä maan päällä, vaikka Lieksassa tai Isojoella tai Mellunmäessä noidutaan että taas paloi lamppu ja pitää laittaa tilalle energiansäästölamppu jossa on niin kirkas ja kylmä valo että ikenet alkaa maistua suolahapolta ja tulee – yllätys yllätys! – päänsärky.
Entäs sitten skunkki, haisunäätä!
Mikä mieli muka on siinä, että on eläin, jonka tehtävänä on vaan haista pahalta. Myyräntyötä on semmoinen! Halpa-arvoisentaa eläimeä noin!
Siinä on joku kiusanteko ja kokeilu mielessä, että katsovat kun sellainen hajueläin haisentaa jotakin ihmiseä, ja sitten tämä oksentaa että hyi saa hyi sentään!
Niin lonkeropäähattivatit katsovat toisiinsa ja ruksailevat paperiin, että haisetetulta ihmiseltä paloi käämit totaalisesti – että ollaanko erittäin samaa mieltä, osin samaa mieltä, osittain eri mieltä vai täysin eri mieltä. Niin siihen ne laittavat että täysin samaa mieltä että paloi käämit siltä haisetetulta, ja oksensi kahdeksan (8) kertaa.
Tästä näemme, että ei pidä ottaa asioita kuin nakutettuina, vaan kyseenalaistaa pitää. Olla aktiivinen!
Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet, että jos katsoo yhdellä silmällä tarkasti pistorasiaan, niin näkyykö sieltä naapurin puoli, jos on sellaisessa väliseinässä se pistorasia?
Vai voiko ollakin että teidän ja naapurin välillä on tyhjä tila, ja sieltä katsoo pistorasian reiästä teitä lonkeropäähattivattien kamera!
Ja niiden televisiossa näkyy teidän silmänne, ja kun nousette pois siitä, niin näkyy niiden televisiossa teidän huushollinne. Kaikki säälittävät yksityiskohdat.
Ja sohvalla naksuja syöden tai pahnoillaan katsovat lonkeropäähattivatit sitä. Ja aina riitelykohtauksissa ne vääntävät ääntä kovemmalle.
Toivoo:
Yksi monten puolesta.
Jos luulisi ensin
Kommentoi 3 Lue kommentitJos luulisi ensin, että ei ole ketään, mutta olisikin, siellä pimeässä, niin säikähtäisi ja rääkäisisi. Ja säikähtyisi sekin toinen.
Mutta voisikin olla tuttu se, ja sitten naurettaisiin – ja juotaisiin kahvit, kerta ollaan suomalaisia.
Jos luulisi ensin, että on joku outo ihottuma, niin selittäisi apteekin naiselle pitkät tovit. Ja se kysyisi että ”onko hän askarrellut?”
Mutta kun sanoisi että ”Juu, tein tonttuja kun paloi käämit tietokoneen kanssa ja piti tehdä jotain rauhallista” niin se sanoisi että ei tämä ole ihottumaa vaan kuivanutta Eri-Keeperiä. Ja sitten se rapsuttaisi sormenkynnellä, ja kuivanutta liimaahan se, ei ihottumaa.
Vaan sitten ei juotaisi kahveja kerta oltaisiin apteekissa ja siellä on vain vettä pumppupullossa. (Niille ei anneta kahvia ettei ne kiihdy liikaa, ja ettei asiakkaat mene hysteerisiksi kun on paljon naisia asiakkaissa ja se tiedetään miten hysteria houkuttelee naisia - kuin neodyymimagneetti nuppineulia houkuttelee naisia se!)
(http://en.wikipedia.org/wiki/File:Neodymium_magnet_lifting_spheres.jpg)
Jos luulisi ensin, että koituu siitä pelkkää positiivista, ja venyttäisi alahuulen niin että siinä voisi pitää pingispalloa kuin valtavaa liikuntapalloa verkkokiikussa, niin moni olisi kyllä kateellinen, että miten se osaa nuin!
Mutta voisikin yllättää se, että kravatti tai pusero olisi aina syljessä, ja puhelimessa pitäisi aina selittää moneen kertaan, ennen kuin lopulta saisivat selvän, että ahaa!
Ja sitten juotaisiin tahoillaan kahvit, puhelin-yhteyden kautta, että ei meinannut ensin millään saada selkoa, mutta nyt on päivänselvää! Että hah-hah, hauska tapahtuma meillä täten!
Jos luulisi pihalla ensin, kun pimeää, että vihollinen tuossa! Ja hädässään pieksäisi pajukepillä ja hutkisi nyrkeillä ja potkisi karate-potkuja ja mölyäisi ja örisisi huutoäänellä että saisi lisää rohkeutta ja hutkisi vielä kovemmin; hutkisi kuin itse piru.
Mutta sitten huomaisikin että olikin vain koristepensaan päälle lentänyt jätesäkki, ei vihollinen, mitä vastaan taistelee siinä, ja huomaisi samalla miten naapurit katselisivat ikkunista ja pyörittäisivät sormea ohimolla, niin tulisi kiusaantunut olo.
Mutta sitten pyytäisi niitä että tuletteko meille yökahville, ja ei tulisi ketään, niin olisi vielä kiusaantuneempi olo. Siinä kahvit keitettynä, pöytä kuppeja täynnä ja ja kermat nekassa ja hopeiset sokeripihdit häthätää kiillotettu, ja pakasteesta otettu pulla kuivamassa turhaan. Niin ei ristin sielua ovella eikä koko porraskäytävässä. Hiljaiset yksinäiset kahvit olisivat ne.
Jos luulisi ensin, että makkaraa, mutta olisikin jotain broileriviritystä, niin kyllä pettyisivät!
Mutta kun haluaisi korjata ja tarjota kahvit, niin pumpputermoksesta tulisikin teetä! Menneet termoksenpirut sekaisin pakatessa!
Ja vaikka miten selittelisi, niin siitä paikasta lähtisivät kumarassa, kulmien alta vihaisesti mulkoillen harppoisivat pois. Paitsi osa kävelisi pää takakenossa, niskoja nakellen ja nenän varttaan pitkin halveksivasti katsoen, että ”pyh!” ja että ”muka!”
Jos luulisi että toiset kuulee saman minkä itse, niin menisi uimahalliin ja uisi veden alla kallellaan, ensin toiselle puolelle kallellaan ja sitten toiselle puolelle kallellaan. Kerta sillä tavalla menee vettä korviin. Ja kun on maalla ja vettä korvissa, niin jos naputtaa päätään, niin kaikuu.
Ja tulisi uimahallista pois, ja menisi kahvilaan ja nousisi seisomaan tuolille ja sanoisi ”hiljaa, shh! Kuunnelkaa ihan hiljaa hetki!” Ja kun hiljenisivät, niin naputtaisi päätään sormella. Ja sanoisi, että eikö ole ovela kaikuva ääni! Ja naputtaisi lisää, sormen lisäksi teelusikalla.
Mutta ne kutsuisivat vartijan.
Ja kun sanoisi, että eikö sentään juotaisi kahvit äänten kunniaksi, kun sentään kahvilassa tässä ollaan, joka ikinen, niin ne vain puistelisivat päitään, että ei kyllä. Että ehkä joku toinen kerta. Ja itset talutettaisiin raikkaaseen ulko-ilmaan. Että tokenepa siinä hetki, ystävä kallis!
- ‹ edellinen
- 1
- 2
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
arkisto
- 2011 (17)
- 2010 (18)


kommentoiduimmat