ajatusten miljoonalaatikko
Valtiotieteellisessä tiedekunnassa
Kommentoi 1 Lue kommentitSitä normaali arvelee, että valtiotieteellisessä tiedekunnassa on tylsää kaiket päivät, paitsi jos on joku poikkeus kuten sähkökatko tai paloharjoitus, tai mennään yhdessä katsomaan jalkapallo-ottelua jossa joku kaaho äkkiä juokseekin kentälle alasti, ennen kuin poliisit saavat sen kiinni - mutta ne ovat poikkeustilanteita, joten monet valitsevat muun oppialan, elämän kuivuuden ja pitkäveteen pelossa.
Ehkä osin turhaan!
Olen esim. miettinyt sitä, että omistaako valtio kaikki eläimet, mitä metsissä teputtaa. Vai onko ne ilmaisia kaikille? Että jos vaikka vastaan kävelisi tuolla muuntajan takana olevassa vatukossa (kesällä; eihän talvella vattuja kasva) norsu tai maasika tai karhu tai muu, ja saisit sille kaulapannan ja kunnolla kohtelisit, niin että se tottelisi, istuisi kun käskettäisiin, ja osaisi hyppiä makkaran perässä, eikä olisi vaaraksi kenellekään, niin saisit sen pitää omanasi. Vai olisiko se valtion? Että tänne se!
Ja jos ihminenkin on teknisesti eläin, niin omistaako valtio meidätkin? Teidän naapurinne, ja kaikki sukulaiset mitä teillä nyt on, ja niiden tuttavat jne? Kaikki kruunun omia! Lihavat ja laihat!
Niin että jos valtio määräisi, että nyt kaikille intiaanien sulkapäähineet ja vaneriset perhosen siivet, niin se olisi toteltava; pantava tilaus intiaanipäähinetukkuun vetämään ja vanerikaupan raamisaha rallattamaan, tai pamppu alkaisi puhua!
Siinä näette, että valtiotieteellinen ei ole kokonaan ajan haaskausta, silloinkaan, kun ei tule sähkökatko, mielenhäiriö urheiluottelussa tai muu mielenkiintoisa!
Voi olla iloa siitäkin, joillekin.
Niin uskomatonta on vain elämä itse!
Apua
Kommentoi 0Kerron hyvän niksin, miehille ja naisille. Siis erikseen.
Jos tulee pula-tilanne, niin kannattaa miehen miettiä, että mitä tekisi Zorro tässä tilanteessa. Tai joissakin tapauksissa Tintti, Tarzan, Mustanaamio tai Hämähäkkimies.
Zorrolla, Tintillä, Tarzanilla, Mustanaamiolla ja Hämähäkkimiehellä on kokemusta tilanteista, jotka useimmille ”tavallisille” miehille ovat outoja, pelottaviakin. Esim. että joku laittaa kloroformirätin naamalle ja sitoo köydellä tuoliin ja nostaa tavarakontissa Afrikan-laivan ruumaan huumattuna.
Mutta konsti voi toimia tutummissakin tilanteissa, kuten vaikka jos kutsutaan kylään mutta ei halua mennä, koska siellä on juhla jossa pidetään puheita, ja Suomen puhe-juhlat ovat ikäviä.
Tai, sanotaan, että kesken kyydityksen auto sammuu taipaleelle. Kiroileminenhan siinä on ensiksi mielessä, ja siihen tulee ryhdytyksi melko oma-aloitteisesti, tai viimeistään siinä vaiheessa kun joku kyytiläisistä tai kyytiläisettäristä kannustaa esim. kysymällä ”eikö se lähde käyntiin” ja että "onko vaihde päällä" ja "luistaako kytkin" kun on kuullut että voi luistaa kytkimet.
Silloin kannattaa miettiä, että mitä Zorro tekisi tässä tilanteessa. Eikä tarvitse kauankaan siten miettiä, kun jo älyää, että Zorro ei tappaisi kyytiläisiä - vaikka miten mieli tekisi - ei ehkä ainakaan naisia, vaikka nämä kysyisivät käyntiin lähtemisestä ja että onko vaihde päällä, ja sitä kytkin-asiaa.
Ja sitten on jo mieli rauhallisempi, koska nyt jo tietää, että ensimmäinen mitä tekee, on se, että ei tapa sitä joka kysyy jo kolmannen kerran että eikö se lähde käyntiin? Ja toinen mitä tekee, on sitten jotain muuta.
Niin helppoa se on, miehille!
Naisten kohdalla Zorro-mielikuva ei tietenkään toimi, koska Zorrohan ei ole nainen. (Vaan mies.)
Autoileva nainen voisi varmaan miettiä, että Mitähän Barbie tekisi tässä tilanteessa. Tai joku muu naisten sankari.
Nainen voisi esim. miettiä, että jos olisin itse hammaslääkäri, Englannin kuningatar tai rock-tähti, mitä tekisin tässä tilanteessa?
(Tietenkin jos sattuu olemaan itse hammaslääkäri, Engl. kuningatar tai rock-tähti, niin sitten se kuivahtaa siihen. Mutta silloin on vielä jäljellä se Barbie, ja muita naisten esikuvia kuten Maude Flanders, Manisha B. Koirala, Geraldine Chaplin, Julie Andrews, Lucy-shown Lucy, Angelica Jolie, Golda Meir, Victoria Beckham, Siiri Angerkoski, ym ym.)
Ajattelin vain, että saattaisi olla avuksi, tilanteessa!
Energian säästämisen hyvyydestä
Kommentoi 0Sentään on hyvä, että pitää säästää, eikä tuhlata energiaa.
Jos olisikin joku semmoinen luonnon laki, että energiaa vain kertyy ja kertyy, niin että sitä pitäisi oikein urakalla tuhlata. Mikä olisi vaiva siinä!
Sanotaan, että on sunnuntai-ilta, kotona olet, ja haluaisit vain näprätä jotain, tai levätä ja suunnitella. Siis marjatella vaan, ts. chillata.
Niin yhtäkkiä alkaa energiamittari piipittää, että energiaa on kertynyt niin paljon, että kohta meinaa asunto posahtaa! Sähköäkin niin paljon pistorasiassa, että meinaa käämit sulaa, tai mitkä ne on.
Ei muuta kuin kellarista hakemaan sitä kenttäsirkkeliä, joka mummolasta pelastettiin kaiken varalta, ja se huutamaan. Ja työkalukaapista äkkiä kuumailmapuhaltimen pistorasiaa seinään, ja puhallin vaikka pakastearkun sisään paahtamaan, että pakkanen ja kuumailma saavat painia keskenään ja vähentävät sähkön painetta pistorasiassa. Ja kylppärissä suihku täysille, sen viereen muovilla suojattu kosteudenpoistaja nupit kaakossa kuivattamaan.
Ja pakastearkusta hirvenlohmareita mikroon ja se täysille. Sitten liimauspuristimella iskuporakone vaikka keittiöjakkaraan kiinni kyljelleen, ja siihen joku epäkeskolaikka huutamaan täysillä kierroksilla.
Ja levyt täysille, huushollin isoimmat kattilat täyteen vettä, ja kun kiehuvat, niin ne jääkaappiin jäähtymään. Sitten mittakaapelit pistorasiaan ja toiset päät lenkkimakkaran päihin, ohmimakkaraa kuivakeittämään.
Ja sitä rataa.
Tiessään olisi sunnuntai-illan rattoisa kirjan rapina, tai urvahtaminen sohvalla mietteliääseen uneen, kun pitäisi energiaa tuhlata.
Kalabaliikissa lisänä alakerran syytön naapuri, joka olisi oman energiankulutuksensa muistanut pitää isona, ja nyt pystyisi ottamaan lunkisti, mutta ei pysty kun minä huudatan kenttäsirkkeliä etcetera, ja niinpä se jyskyttäisi harjalla kattoonsa, että taasko se energiaralli alkaa!
Kyllä on valtiolta paljon mielekkäämpää se, että energiaa pitää säästää kuin että pitäisi tuhlata.
Vaikka tietenkin sen energian jonka itse säästää, joku muu käyttää.
On ne niin sikoja! (Monet.)
(Tekin olette käyttänyt toisten säästämää energiaa - ja monesti aivan joutavuuksiin!! Vaikka niin muka ollaan ekoja ja dynaamisia ja trenditietoisia, että. Niin semmoista peliä sitte selän takana. ”Après moi, le déluge!”)
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syötearkisto
- 2011 (17)
- 2010 (18)
kommentoiduimmat