Nainen, Naisen työkaveri, Naisen työkaverin äiti, Naisen työkaverin kaveri ja Naisen työkaverin veljen entinen vaimo. Huh. Onpas post-post-postmoderni porukka.

Me olemme Kässäsiskot. Minä olen se Nainen ja kässäsisarparven Johtajatar ynnä Opettajatar. (Ja tässä kohtaa vanha kässänmaikka räjähtää nauruun. Minulla oli kutonen käsitöissä ja ihan hyvästä syystä.)

Otan johtajattaruuteni hyvin vakavasti. Täten minä ylimmässä korkeudessani määrään:

1: Oikopolut ja vippaskonstit ovat erittäin sallittuja.

Saumanvaroja ei tarvitse siksakata. (Saumanvaroja ei edes tarvitse kutsua saumanvaroiksi, niitä voi kutsua vaikka näiksi-reuna-jutuiksi.) Lankoja ei tarvitse päätellä. Kerroksia, silmukoita yms ei tarvitse laskea. Mallitilkkuja ei tarvitse neuloa.

2: Keskeneräiseen työhön saa kyllästyä ja sen saa hylätä.

Käsityön aloittaminen ei velvoita mihinkään. Tympeäksi muuttunutta kudinta ei tarvitse edes purkaa, sen voi heittää roskikseenkin.

3: Ompelutyön kääntöpuolelle saa katsoa vain jos ompelija antaa luvan.

Tätä tuskin tarvitsee selventää tämän enempää?

4: Jos joku kysyy "onko tää hyvä näin", siihen on vain yksi vastaus. "ON."

Yleensäkin vastataan on. Poikkeuksen muodostavat kysymykset, joihin vastataan "EI". Tällaisia ovat esimerkiksi: Onko tää jotenkin outo? Pitäiskö tää kohta purkaa?