even myshörna
Myshörna on askartelijan paratiisi - siivoojan helvetti
Kommentoi 0Oli historiallisen ahkera ompeluseuran kokous männälauantaina.
Mässäsiskoja ei näkynyt, nyt riehuivat kässäsiskot.
Oli meillä vastaleivottua pullaa ja mutakakkua, konvehteja, salaattia, palsternakkapiirasta, lihamureketta ja perunamuusiakin, MUTTA. Ruoka syötiin keittiössä seisten, koska paraatipaikka eli iso ruokapöytä oli valloitettu.
Minulla on nimittäin kaikkea. Pahvia ja papereita, kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja kauniita painettuja koristepapereita myös. Silkkipaperia ainakin 15 sävyä, kreppipaperia kymmentä eri väriä. Kiiltokuvia, höyheniä, helmiä, pitsiä, paljetteja, nättejä nappeja.
Minulla on öljyvärit, akryylivärit, vesivärit, pastelliliidut, liidut, liidut ja vielä yhdet liidut.
Löytyy sinistä, punaista, vihreää, kultaista, hopeista ja kirjavaa kiilleliimaa. Leimasinosastoa niin että päätä huimaa. Vieläkö jatkan?
Olen hullu keräämään askartelumateriaalia. Lauantaina täräytin kaiken esille ja käyttöön.
Kässäsiskot askartelivat joulukortteja. Jopa isotätini Evan pienet mustavalkoiset maisemavalokuvat Euroopan suurkaupungeista kelpasivat. Päästimme kekseliäät mielemme irti.
Lahjastressipaasto alkaa
Kommentoi 0Ruokakaupassa huomasin sen. Kotilieden kannen. "Nyt neulotaan joulun käsityöt. 25 ohjetta arkilla."
En ymmärrä yhtään. Missä ovat ne naiset, joilla on marras-joulukuussa niin paljon ylimääräistä aikaa, että he voivat kutoa reisimittaisia palmikkojakkuja ja satumaisia kirjoneuleita koko perheelle?
Käsityöt ovat muodissa, sen on Kotiliesi taitavasti haistanut. Tällaiset epärealistiset nostot herättävät kuitenkin miettimään tuntevatko lehdet lukijansa. Kirjoneulekäsineissäkin on monen illan työ. Montako iltaa sinä arvelet voivasi omistaa kutimelle ennen joulua?
Neulegraffiti sulostuttaa peruspuistikon
Kommentoi 0Neulegraffiti ei ole mikään ihan uusi juttu, mutta Tallinna toteutti puistokoristelun viime kesänä sellaisessa mittakaavassa, että nauratti ihan ääneen. Loikin puistoa ristiin rastiin, paijasin puun kaulahuivia ja ihastelin valtavien betonisten kukka-astioiden verkoksi virkattuja ja kudottuja riemunkirjavia vällyjä.
Neulegraffitit ovat pönöttämätöntä ja hellää kulttuuria. Ehkä juuri siksi pidän niistä niin paljon.
Neulegraffitityöt olivat osa Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta.
Minä luin kyllä kaikki kulttuuripääkaupunkivuoden (huh, taas tuo sana) ohjelmaesitteet, mutta mikään tarjolla olleista häppeningeistä ei vedonnut tunteisiini yhtä tehokkaasti kuin tämä. Paijailin teoksia ja ajattelin kaikkia niitä kätösiä, joita saan kiittää elämyksestä. Ja kuvittelin töiden syntyneen naurun säestyksellä. Eihän tällaiseen projektiin voi suhtautua happamesti. Ajatelkaa nyt vaikka mittojen ottamista. Poppelin reiden paksuus, käsivarren pituus jne.
kirjoittajasta
Even myshörna on lokoisa nurkkaus, johon voi käpertyä kutomaan tai lukemaan. Nyt suljetaan silmät järkyttävältä kaaokselta, hyllystä roikkuvilta muovipusseilta ja lajittelemattomilta pyykeiltä - ruotsalaisten sisustuslehtien idylli on mielentila.
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat