even myshörna
Neulegraffiti sulostuttaa peruspuistikon
Kommentoi 0Neulegraffiti ei ole mikään ihan uusi juttu, mutta Tallinna toteutti puistokoristelun viime kesänä sellaisessa mittakaavassa, että nauratti ihan ääneen. Loikin puistoa ristiin rastiin, paijasin puun kaulahuivia ja ihastelin valtavien betonisten kukka-astioiden verkoksi virkattuja ja kudottuja riemunkirjavia vällyjä.
Neulegraffitit ovat pönöttämätöntä ja hellää kulttuuria. Ehkä juuri siksi pidän niistä niin paljon.
Neulegraffitityöt olivat osa Tallinnan kulttuuripääkaupunkivuotta.
Minä luin kyllä kaikki kulttuuripääkaupunkivuoden (huh, taas tuo sana) ohjelmaesitteet, mutta mikään tarjolla olleista häppeningeistä ei vedonnut tunteisiini yhtä tehokkaasti kuin tämä. Paijailin teoksia ja ajattelin kaikkia niitä kätösiä, joita saan kiittää elämyksestä. Ja kuvittelin töiden syntyneen naurun säestyksellä. Eihän tällaiseen projektiin voi suhtautua happamesti. Ajatelkaa nyt vaikka mittojen ottamista. Poppelin reiden paksuus, käsivarren pituus jne.
Koruja Myshörnasta - 2nd generation
Kommentoi 0Myshörnan seinistä tihkuva käsillätekemisvirus on iskenyt SuperNinjaan. 9-vuotias poika tehtailee koruja äidin Myshörnassa.
On ollut hieman kiusallista viime aikoina kutsua ystäviä kylään.
Heti kun naisväkeä vilahtaa ovesta sisään, iskee 9-vuotias kauppamies. Hän on kevään ja kesän mittaan väkertänyt kaulakoruja.
New Yorkista ostamani upeat lasihelmet, värikkäät puuhelmet, kaikki käy.
Luovuuden kukka on kukkinut myös Fimo-massan äärellä. Puna-pinkkiraitaiset puikulat ovat itsetehtyjä.
Helmiä menee sellaista vauhtia, että raaka-ainehankkijaa huimaa.
Korujen hinnat ovat 3-5 euron tietämissä. Tämä ystävilleni tiedoksi, että osaavat varata kolikoita. SuperNinjan myymälästä ei nimittäin taktisista syistä löydy vaihtorahaa.
Aion kirjoittaa joulupukille ja pyytää, että legomörköjen sijaan hän junttaisi konttinsa täyteen helmiä ja siimaa. Ja joulusta puheenollen - markkinointipäällikön ominaisuudessa vinkkaan, että nämä olisivat hitti pukinkontissa.
Vanhin leluni haluaa vaan sanoa sulle moi
Kommentoi 0Vanhoissa nukeissa on jotakin pelottavaa.
Niiden silmissä on jotenkin liian tuijottava katse.
Huumatun psykopaatin katse.
Rävähtämätön ja hymytön. Hrrrr. Tulee kylmiä väreitä.
Tämä tässä on ensimmäinen nukkeni. Omituinen kokovartalopörröasu oli uutena heleän vaaleankeltainen.
Olin kuulemma vauvana aivan tämän nuken näköinen. Vähän pelottavaa, eikö?
No, hän haluaa kuitenkin sanoa HEI. Anna High-Five, jos uskallat.
- 1
- 2
- seuraava ›
kirjoittajasta
Even myshörna on lokoisa nurkkaus, johon voi käpertyä kutomaan tai lukemaan. Nyt suljetaan silmät järkyttävältä kaaokselta, hyllystä roikkuvilta muovipusseilta ja lajittelemattomilta pyykeiltä - ruotsalaisten sisustuslehtien idylli on mielentila.
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat