Minulla sattui olemaan kaksi kerää hyväntuoksuista silkkilankaa, (idénan silkegarn), jolle ei ollut käyttöä. Mitähän näistä tekisi? Tekisinkö beanie-pipon?

Vieläkö 45-vuotias voi pitää sellaista?

Omia ikärasistisia asenteitani uhmaten ja niiden kiusaksi läväytän vielä kuvankin tähän. Täti siinä, hellanlettas, pipo päässä.

Kaikkea sitä näkee.

Ohje on muuten omasta päästä. Ympyrän aloitus menee minulta aina tuurilla, teen muutaman ketjusilmukan, liitän ne renkaaksi ja aloitan spiraalin. En laske kerroksia enkä silmukoita, lisään ja vähennän fiilispohjalta. Pipo on helppo, koska sitä voi sovittaa matkan varrella eikä sen tarvitse olla mitenkään jämptisti jotakin kokoa. Muistaakseni virkkasin puolipylväitä, mutta en ole varma. Melkein viimeiseen kerrokseen tein reikiä, koska saatan joskus haluta pujottaa koristenauhan beanien somisteeksi.

Langan nimi on kadoksissa, mutta se oli silkkilankaa, joka tuntui sormissa puuvillamaiselta. Tuoksu on kuitenkin niin raakasilkkinen, ettei erehtymisen mahdollisuutta ole. Väreinä valkea ja hento vihreä.