onnenongintaa

  • Demi, rupea uimahallimummoksi!

    Olen kyllästynyt Hollywoodin keski-ikäisiin anorektisiin leffatähtösiin, kuten esimerkiksi sinuun, kaikkien puumanaisten kuningatar Demi Moore (Kutcher)! Jokin aika sitten laitoit itsestäsi bikinikuvia Twitteriin, koska skandaalilehtien mukaan aviomiehesi Ashton Kutcher, 32, pettää sinua tai ainakin on huomannut ensimmäiset harmaasi tai otsaasi ilmestyneen ilmerypyn. Viime viikolla saimme jälleen ihailla virheetöntä lomakroppaasi tuoreissa paparazzikuvissa. Olet 48-vuotias kolmen tyttären äiti. Haloo? Äkkiä lisää Botoxia!

    Suttuisten Twitter-otosten ja punaisella matolla edustamisen välillä juokset hysteerisesti juoksumatolla ja näet nälkää. Heität suuhusi korkeintaan luomumarjacocktailin ja huuhtelet suolistoasi detox-juomilla. Samppanjaan ja hotellisi tyynyliinalle jätettyihin Godiva-konvehteihin et vahingossakaan koske. Sen sijaan poistat pari kylkiluuta, niin mahdut paremmin luomuksiisi. Ja me kuolaamme loputulosta. Uskalsitkohan raukka maistaa edes hääkakkuasi?

    Minulla on sinulle uutisia: Voit lopettaa tuon kaiken hulluuden ja tulla tänne Suomeen.

    Esittelisin sinulle yleisen uimahallin ja ennen kaikkea uimahallimummot. Juuriharjalla alapäätään kuuraava mummo antaisi kokemuksellesi varmasti pikantin lisän. Ei sinunkaan tarvitsisi kainostella brasilialaista vahaustasi, vaikka se jäisikin kirkkaasti uimahallimummojen pöheikköjen varjoon. Ja uikkareissa et sitten voisi mennä saunaan, muista se Demi. Muuten uimahallimummot suuttuisivat toden teolla. Voisit pestä kainosti hipiääsi kiinteyttävällä suihkushampoolla ja kurkkia pelokkaasti, kuinka mummot heittäisivät vasemman tissin olan yli ja näyttäisivät pesemisen mallia. Valtavalla juuriharjalla lähtisivät varmasti ihon mukana vuosikymmenien selluliititkin. Kannattaisi kokeilla.

    Jos olisit uimahallimummo, et tarvitsisi 16 vuotta nuorempaa miestä egoasi pönkittämään. Unohtaisit ehkä jopa sen, että olit kerran rakastunut Bruce Willisiin.

    Opettelisit uimahallimummojen huolettoman asenteen ja heidän "Me emme miehistä piittaa" -mantransa. Muistelisit naureskellen aikaa, jolloin esittelit kidutettua ja leikeltyä kroppaasi Charlien Enkelit -leffassa. Ehkä antaisit itsellesi luvan naiselliseen pyöreyteen ja olisit vihdoin vapaa ulkonäköpaineista.

    Täällä Suomessa sinua odottaisi uusi elämä. Voisit mennä keski-ikäisten suomalaisnaisten kanssa vatsatanssimaan tai vetää elämänhallintakursseja tyyliin: "Katsokaamme peiliin ja ihastelkaamme alastomia epätäydellisiä vartaloitamme! Kenellä on eniten selluliittia, kenellä raskausarpia, käsi ylös"!

    Demi, minä tiedän, että tämä on toiveajattelua. Sinusta ei koskaan tule uimahallimummoa, sillä fysiikan lait eivät koske sinua. Ehkä panttaat miljoonia maksaneen kroppasi syväjäädytyksen alttarille odottamaan Ashtonia.

    Oikeasti olen sinulle pirun kateellinen. Kirjoitin tämän vuodatuksen, koska olen tämmöinen tavallinen läski kotirouva Punavuoresta. Nyt ei tarvitse kenenkään enää asiasta erikseen huomauttaa, ettei tädille tule paha mieli. Anoreksia ja ortoreksia ovat silti vakavia ongelmia, ja valitettavasti Hollywoodin "täydelliset kropat" lisäävät räjähdysmäisesti nuorten vääristynyttä ruumiinkuvaa ja syömishäiriöitä. Että oli mulla kai pointtikin.

    Kuvat: Mia Malmi ja Demi Moore/Daily Booth

    Kuvat: Mia Malmi ja Demi Moore/Daily Booth

    Kommentoi 0


  • Onni kotiin osamaksulla

    Vuosi vaihtui, mutta yksi asia pysyy samana. Nimittäin naistenlehdet, jotka tyrkyttävät meille onnen avaimia joka viikko. Heidän mukaansa me siskot saavutamme tasapainon mm. seuraavilla vinkeillä:

    1. Kuuntele kehoasi

    2. Lopeta suorittaminen

    3. Kuuntele sisintäsi

    4. Downshiftaa eli vähennä töitä ja lisää vapaa-aikaa

    5. Ole armollinen itsellesi

    6. Syö puhdistavaa ruokaa

    Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Päätin kokeilla.

    Kuuntelin kehoani. Se EI selvästikään halunnut lenkille, joten olin itselleni armollinen ja jäin löhöämään kotisohvalle. En jaksanut tarttua keskeneräiseen artikkeliini, pestä tiskejä, enkä korjata lapseni legoja lattialta, joten täytin downshiftaamisen, vaan en homingin (=kodissa siivoilu ja puuhastelu) määritelmää tehokkaasti.

    Otin esiin puhdistavat goji-marjat ja kaakaopavut. Lopputulos: Syljin helvetin pahanmakuiset napot suustani ja pistelin kuin huomaamatta poskeeni Fazerin 200g marjasuklaan Greyn Anatomian uskomattomiin ihmiskohtaloihin eläytyen. Menin nukkumaan sokerihumalassa ja naama turvoksissa.

    Seuraavana päivänä päätin kuunnella sisintäni. Hieman epäonnistuneen meditaation jälkeen menin nettiin. Tiesittekö muuten, että Juicy Couturen veluuriverkkareita voi tilata netistä osamaksulla? Kyseiset verkkarit maksavat Stockalla peräti kolminkertaisen hinnan. Netistä saan siis onnen kotiini halvemmalla, helpommalla ja suoraan autuuden lähteiltä.

    Sisäinen ääneni käski tilata ne verkkarit välittömästi.

    Klikkailun päätteeksi kehoni ja aivoni HUUSIVAT raitista ilmaa, joten karautin lenkille. Kotimatkalla endorfiinit jylläsivät aivoissani ja tajusin, että onni on koko ajan ulottuvillani. Kysyin itseltäni, miksi sitten en saa tyydytystä? Tajusin monen muun lailla eläväni kroonisessa stressissä, olevani oudosti onneton ja epämääräisesti masentunut. Ja täyttäväni elämäni tyhjyyttä tavaroilla ja naistenlehtien vinkeillä.

    Olen kenties tyytymätön, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Kaikki luovuus ja ihmiskunnan kehityshän kumpuaa tyytymättömyydestä. Vain siten voimme mennä ihmisinä ja kansoina eteenpäin. Mutta ensin pitänee saada ne Juicy Couturen verkkarit. Toimitusaika on kaksi viikkoa, kuinka jaksankaan ODOTTAA?

    Tartuin myös muutamaan elämänhallintaopukseen. Parhaaksi niistä osoittautui Läsnäolon voima, jossa filosofi ja kirjailija Ekhart J. Tolle opettaa, kuinka tärkeää olisi keskittyä läsnä olevaan hetkeen. Ihmisellä on taipumus elää menneessä tai tulevassa, sillä hänen mielensä luo jatkuvasti aikaa, jota ei ole.

    On vain tämä hetki. Tolle erottaa toisistaan egon, eli mielen sekä olemisen, eli oikean itsen. Hän puhuu mielen sairastumisesta ja siitä, kuinka olemme unohtaneet todellisen olemuksemme. Yhteiskuntamme ikävä kyllä tukee nopeatahtista mielen varassa elämistä. Syvällä meissä uinuu kuitenkin todellinen itse, joka on tyyni ja vapaa mielen kahleista. Kun mielen mekastus saadaan hiljenemään, päästään läsnäolon tilaan, jota kirjassa kuvataan syvän onnen tilaksi. Tilaan päästään tyhjentämällä mieli ja tekemällä erilaisia yksinkertaisia meditaatioharjoituksia.

    Lopputulos: Toteutin naistenlehtien ja Tollen tarjoamat vinkit. Olin hetkittäin onnellinen, välillä uin synkemmissä vesissä, köyhdyin 300 euroa ja lihoin 200g. Oli kuitenkin hervottoman hauska ja elämänmakuinen viikko, jonka kruunasin juomalla uudenvuodenaattona samppanjaa hyvässä seurassa.

    Mitä sitä paitsi tapahtuisi, jos tavoittaisimme täydellisen, rikkumattoman onnen?

    Ei olisi enää mitään tavoiteltavaa. Ihmissuhteet olisivat harmonisia ja elämä täydellistä.

    KUKA SELLAISTA KESTÄISI?!

    Mia Malmi: Onni kotiin osamaksulla.

    Kommentoi 0


  • Syö, rukoile, rakasta, shoppaa

    Vietin marras-joulukuussa 6 viikkoa Thaimaassa Eat, Pray, Love –kirjan teemojen innoittamana.

    Tässä onnistuneen matkani ainekset:

    Ensimmäinen askel: Syö. En ole eläissäni syönyt niin hyvää ruokaa. Kapisimmastakin katukeittiöstä voi saada sellaisia pöperöitä, että jalat tutisevat. Kunhan pitää huolen, että ruoka on kunnolla kuumennettu ja keittiössä hygieenistä. Khao Phad, Phad Thai, Tom Yam Goong…tämän salakielen taakse kätkeytyy kuulkaas jumalaisia makunautintoja. Puhumattakaan viiden tähden hotellin buffeteista.

    Elin kuin roomalaisissa pidoissa konsanaan.

    Toinen askel: Rukoile. Halusin imeä vuoden aikana pahasti stressaantuneeseen olemukseeni rauhaa ja seesteisyyttä, joten otin pääni sisään uuden asukin, pienen Buddhan.  Se tietäisi aina miten toimia. Oikealla minälläni on nimittäin tapana mokailla, tumpeloida, juoda liikaa viiniä, ja välillä huutaa pää punaisena miehelleen ja lapselleen. Thai-ihmisten tietynlainen nöyryys ja seestyneisyys juontanee juurensa 83-vuotiaan kuninkaan palvonnan ohella juurikin Buddha-uskonnosta.

    Minä rukoilin, Buddha kuunteli.

    Kolmas askel: Rakasta. Ei kurahaalareita, ei pikaista tarhaan viemistä ja kiukkuista lasta, väsynyttä äitiä. En ole koskaan ollut paratiisissa, mutta pulikoidessani Kaakkois-Aasian pisimmän uima-altaan samettisessa vedessä tähtitaivaan alla tunsin olevani aika lähellä. Kävimme myös pienissä thaikylissä, jossa kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, koska yhteiskunta ei aseta samanlaisia suorituspaineita, kuin meillä länsimaissa. Suurin osa eli kädestä suuhun, mutta jaksoi hymyillä ja olla tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Näin matkallani paljon köyhyyttä, kerjäläisiä ja muuta surkeutta, mutta ainakin me turistit tuomme heille leivän pöytään.

    Kun thainainen hieroi osaavilla käsillään kivisiä hartioitani, en muistanut toimiston tai tietokoneen olemassaoloakaan. Kun tunsin itseni välillä tylsistyneeksi, tajusin, että sehän on koko tämän lomahomman juju.

    Ideat ja uudet tuulet puhaltavat vain rentoutuneeseen ja rakkaudelle avoimeen mieleen.

    Neljäs askel: Shoppaa: Buddha opettaa, että haluaminen tekee ihmisen onnettomaksi, joten päätin olla ostamatta Thaimaasta yhtään turhaa tavaraa. Onnistuinkin, ainakin melkein, sillä ensimmäisenä iltana markkinoilla retkahdin…öö pari kertaa. Pakkohan  minun oli ostaa kolmevuotiaalleni t-paitoja(ja läjän Hello Kitty –krääsää). Hän halusi ne ja kolmevuotiaan tahto on aika taipumaton. Itselleni en hankkinut mitään, jos ei nyt lasketa muutamia halpoja aurinkolaseja ja ihan vain paria silkkitunikaa, muutamaa(kymmentä) t-paitaa, kenkiä, välttämättömiä tuliaisia, paikallisia herkkuja ja turistikrääsää, joita ilman matkalta on tosi kurja palata. Vaikka kaikki oli superhalpaa, jätti sydämeni muutaman lyönnin väliin nähdessäni lopullisen Mastercard-laskuni.

    Luojan kiitos minulla ei ole Visaa.

    Tulinko seesteisenä takaisin?

    Ainakin ruskeana ja monta ostoskassia ja kokemusta rikkaampana. Ja hieman huonoa omaatuntoa potien ajatellessani pelkkien lentojeni jättämää massiivista hiilijalanjälkeä, joka on yhtä paljon kuin yksittäinen kuluttaja saisi tuottaa ilmastopainoa per vuosi. Päänsisäinen Buddhani muistuttelee aika ajoin olemassaolostaan uuden vuoden kynnyksellä.

    Kannattaa kokeilla!

    Mia Malmi: Syö, juo...

    Kommentoi 12 Lue kommentit


kirjoittajasta

Mia Malmin blogi Onnenongintaa. Kuva: Yle

Mia Malmi on 38-vuotias helsinkiläinen toimittaja, joka on koonnut Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta -teoksen. Onnenongintaa-blogissa Mia seikkailee henkisen kasvun, hyvän ruuan, liikunnan ja ihmissuhteiden viidakossa - vähän kieli poskella.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä